Matruusien komitea julistaa ”vallankumous elää”.
Vallankumouksen Saksassa 100 vuotta sitten käynnisti Pohjoisen laivaston kapina Kielissä. Amiraalit olivat 30. lokakuuta päättäneet lähettää sen toivottomaan hyökkäykseen Britannian laivastoa vastaan. Merisotilaat järjestäytyivät estääkseen laivoja lähtemästä satamasta. Heidän komentajansa vastasivat vangitsemalla yli 1000 merisotilasta. Kaupungin naisten johdolla organisoitiin solidaarisuusliike merisotilaiden, Kielin ja lähikaupunkien työläisten sekä sitten kapinaa tukahduttamaan lähetettyjen sotilaiden, jotka päätyivät liittymään siihen, puolustamiseksi
3. marraskuuta upseerit avasivat tulen aseetonta mielenosoitusta vastaan ja surmasivat kahdeksan ihmistä. Seuraavana päivänä työläiset vastasivat yleislakolla, joka muuttui täydeksi kansannousuksi. Vangitut merisotilaat vapautettiin, sotilaat nostivat punalipun useimmilla laivoilla ja kaupungin johtamiseksi muodostettiin työläisten ja sotilaiden neuvosto.
Uutiset kapinasta levisivät nopeasti. 6. marraskuuta mennessä vallankumous oli levinnyt pohjoisrannikon suuriin kaupunkeihin; 8. marraskuuta suuriin keskuksiin eri puolilla Saksaa, etenkin Baijeriin, jossa oli julistettu sotilaiden ja talonpoikien neuvostoon perustuva tasavalta.
Berliinissä Karl Liebknecht jaWilhelm Pieck vallankumouksellisten sosialistien Spartakisti-ryhmästä tapasi vallankumouksellisia luottamusmiehiä päättääkseen päivämäärästä pääkaupungin kapinalle – päätettiin 11. marraskuuta, mutta 8. marraskuuta tapahtumat olivat eskaloituneet niin, että he päättivät kehottaa yleislakkoon 9. marraskuuta.
Spartakistit julkaisivat lentolehtisen, jonka otsikko oli ”On tullut aika toimia” :
On tullut aika toimia!
Työläiset ja sotilaat!
Teidän aikanne on tullut. Pitkän ja hiljaisen kärsimisen jälkeen olette siirtyneet toimintaan. Ei ole liioiteltua sanoa, että tällä hetkellä maailman katse kohdistuu teihin ja että teillä on sen kohtalo käsissänne.
Työläiset ja sotilaat! Nyt, kun on koittanut toiminnan aika, ei voida perääntyä. Samat ”sosialistit”, jotka neljä vuotta ovat toimineet hallituksen sutenööreinä, ovat viime viikkoina viivyttäneet teitä lupauksilla ”kansanhallituksesta”, parlamentaarisesta valtiosta ja muusta roskasta. Nyt he tekevät kaikkensa heikentääkseen taisteluanne ja rauhoittaakseen liikkeen…
Työläiset ja sotilaat! Taistelunne seuraavien tavoitteiden on oltava: Workers and soldiers! The next goals of your struggle must be:
1. vapauttaa kaikki siviili- ja sotilasvangit.
2. lakkauttaa Saksan jako erillisiin valtioihin ja lopettaa kuningashuoneet
3. valita työläis- ja sotilasneuvostot. Valita niihin edustajat kaikista tehtaista ja sotilasyksiköistä
4. luoda välittömästi suhteet muihin Saksan työläis- ja sotilasneuvostoihin
5. siirtää kaikki hallitusvalta työläis- ja sotilasneuvostojen edustajille
6. luoda välitön yhteys kansainväliseen proletariaattiin, etenkin Venäjän työläistasavalta
Työläiset ja sotilaat! Osoittaa nyt, että olette tarpeeksi voimakkaita ja pystytte olemaan vallassa .
Eläköön sosialistinen tasavalta!
Long live the International!
Internationale-ryhmä (Spartakus-ryhmä)
Karl Liebknecht, Ernst Mayer, 8. marraskuuta
8. marraskuuta mennessä valtakunnankansleri Max von Baden näki, että oli tarpeen pakottaa keisari eroamaan, jos haluttiin estää täysimittainen vallankumous. Hän kysyi SPD:n johtajat Friedrich Ebertiltä: ”Jos onnistun taivuttamaan keisarin, oletteko minun puolellani yhteiskunnallista vallankumousta vastaan?” Ebert vastasi: ”Jos keisari ei eroa, silloin yhteiskunnallinen vallankumous on väistämätön. Mutta en halua sitä; ei, vihaan sitä kuin syntiä.”
Keisari kieltäytyi yhä eroamasta. Max von Baden ilmoitti, että tämä oli siitä huolimatta entinen ja nimitti Ebertin kansleriksi.
Ebert antoi 9. marraskuuta julkilausuman otsikolla ”Poistukaa kaduilta” :
Kansalaiset! Entinen valtakunnankansleri, prinssi Max von Baden, on yhdessa kaikkien ministerien kanssa antanut minun vastuulleni olla valtakunnankansleri. Keskusteltuani poliittisten puolueiden kanssa muodostan uuden hallituksen.
Uusi hallitus on kansanhallitus. Sen tavoitteena voi olla vain rauhan tuominen Saksan kansalle niin nopeasti kuin mahdollista ja taata sen saavuttama vapaus.
Kansalaiset! Vetoan teidän tukeenne edessämme olevassa vaikeassa työssä… Kansalaiset! Vetoan teihin vakavasti: poistukaa kaduilta! Noudattakaa lakia ja järjestystä!
Julistuksensa jälkeen Ebert meni valtiopäivätalon ruokalaan lounaalle. Myös toinen SPD:n kansanedustaja, Phillip Scheidemann, oli siellä. Vallankumouksellinen väkijoukko oli kerääntynyt ulkopuolelle ja Scheidemann, peläten Liebknechtin julistavan sosialistisen tasavallan, meni ikkunaan ja puhui väkijoukolle:
Saksan kansa on voittanut kaikkialla. Kaikki vanha ja laho on romahtanut; militarismista on tehty loppu! Hohenzollernit ovat luopuneet kruunusta! Kansanedustaja Ebert on julistettu valtakunnankansleriksi … Meidän tehtävämme on nyt pitää huoli siitä, ettei tätä loistavaa voittoa, tätä Saksan kansan täyttä voittoa, vedetä lokaan. Siksi kehotan teitä huolehtimaan, ettei yleinen järjestys vaarannu. Meidän on pystyttävä olemaan ylpeitä tästä päivästä ikuisesti. Ei saa tapahtua mitään, mitä voitaisiin myöhemmin käyttää meitä vastaan. Me tarvitsemme nyt lakia, järjestystä ja turvallisuutta. Eläköön Saksan tasavalta.
Kaksi tuntia myöhemmin Liebknecht julisti sosialistisen tasavallan keisaripalatsin ulkopuolella suuren väkijoukon keskellä:
Liebknecht julistaa sosialistisen tasavallan
Vallankumouksen päivä on koittanut. Me olemme pakottaneet heidät tekemään rauhan. Tästä hetkestä lähtien rauha on saavutettu. Vanhaa valtaa ei enää ole. Hohenzollernien, jotka asuivat tässä palatsissa vuosisatoja, valta on päättynyt… Toverit, julistan vapaan Saksan sosialistisen tasavallan, joka kattaa kaikki saksalaiset, jossa ei ole enää palvelijoita, jossa jokainen rehellinen työläinen saa rehellisen palkan työstään. Euroopan veriseksi suoksi muuttaneet kapitalismin valta on murrettu…
Mutta vaikka vanha valta on hylätty, emme saa ajatella, että tehtävämme olisi suoritettu. Meidän on ponnistettava jokainen hermomme rakentaaksemme työläisten ja sotilaiden hallitus ja luodaksemme uusi proletaarinen poliittinen järjestelmä, rauhan, onnen ja vapauden järjestelmä saksalaisille veljillemme ja veljillemme kautta maailman. Me ojennamme kätemme heille ja kutsumme viemään päätökseen maailman vallankumouksen.
Kaikke ne teistä, jotka haluavat nähdä vapaan Saksan sosialistisen tasavallan ja maailman vallankumouksen, nostakaa kätenne ja vannokaa vala.
Kaikki kädet nousivat yhdessä kutsuhuudolla ”Eläköön tasavalta!” Punainen lippu nostettiin keisarin lipputankoon.
Myöhemmin samana päivänä Ebert ja Scheidemann antoivat toisen julistuksen uudelta hallitukselta otsikolla ”Vapautuksemme on nyt täysi” ja korostivat, että ”omaisuutta on suojeltava mielivaltaiselta anastukselta”. Taistelu vallankumouksen sielusta oli käynnistynyt.
Kun uutiset kansannoususta saavuttivat vallankumouksellisen Venäjän, bolsevikit lähettivät heti tervehdyksen — ja varoitukset:
Soviet Appeal to the German Councils
Tsarkoe Selo, 11 November
To all German workers’, soldiers’ and sailors’ councils:
Olemme radioitse kuulleet Kielistä, että Saksan työläiset, sotilaat ja matruusit ovat ottaneet vallan. Venäjän neuvostohallitus onnettelee teitä täydestä sydämestä ja yhtyy suruunne niistä, jotka ovat kaatuneet tässä loistokkaassa taistelussa työläisten vapauden puolesta… Olemme näistä lähetyksistä kuulleet myös, että prinssi Max von Baden on edelleen hallituksen johdossa ja Ebert, joka tuki Vilhelmiä ja kapitalisteja neljä vuotta, on tulossa valtakunnankansleriksi.
Saksan työläiset, sotilaat ja matruusit: niin kauan kuin te siedätte hallitusta, joka koostuu prinsseistä, kapitalisteissa ja scheidemanneista, teillä on todellisuudessa ole valtaa. Scheidemannit myyvät teidät pääomalle… Sotilaat ja matruusit, älkää luovuttako aseitanne, tai yhdistyneet kapitalistit lyövät teidät. On tärkeätä, että otatte aidosti vallan kaikkialla, ase kädessä, ja rakennattae työläisten, sotilaiden ja matruusien hallituksen Liebknechtin johdolla…
Eläköön työläisten ja sotilaiden kansainvälinen solidaarisuus! Eläköön Saksan neuvostotasavalta!
Venäjän työläisten, talonpoikien ja sotilaiden neuvostohallitus
Viikkoa myöhemmin, 18. marraskuuta, Rosa Luxemburg julkaisi vakavan arvion siihenastisesta vallankumouksesta ja kehotti säilyttämään selvänäköisyyden ja keskittymisen kansainvälisen vallankumouksen tavoitteeseen.
Alku
Rosa Luxemburg, Rote Fahne, 18. marraskuuta
Vallankumous on alkanut. Se mitä me nyt tarvitsemme ei ole riemua sen saavutuksista, ei juhlimista sen voitosta nujerretusta vihollisesta, vaan tiukkaa itsekritiikkiä ja ankaraa voimamme järjestämistä niin, että nyt aloitettu työ voi edetä…
Mitä on saavutettu? Monarkia on pyyhitty pois. Ylin hallitusvalta on annettu työläisten ja sotilaiden edustajille. Monarkia ei kuitenkaan koskaan ollut todellinen vihollinen. Se oli vain kuori, imperialismin keulakuva. Hohenzollern ei aloittanut maailmansotaa, levittänyt tulta maailman neljään kolkkaan ja saattanut Saksaa kuilun partaalle. Kuten kaikki porvarilliset hallitukset, monarkia oli vain hallitsevien luokkien hallinnoija. Rikolliset, joita on pidettävä vastuussa kansanmurhasta, ovat imperialistinen porvaristo ja kapitalistinen hallitseva luokka.
Pääoman herruuden ja sosialistisen järjestyksen saavuttaminen: se eikä mitään vähempää on nykyisen vallankumouksen historiallinen aihe.
…Kaikki valta työtätekeville joukoille ja työläisten ja sotilaiden neuvostoille; varjelkaa vallankumouksen saavutuksia vihollisilta, jotka vaanivat. Siinä ohjenuora kaikille vallankumoushallituksen toimenpiteille. Mitä nykyinen vallankumoushallitus tekee? Se yksinkertaisesti jättää valtion hallintoelimenä, ylhäältä alas saakka, eilisille Hohenzollernin itsevalituden kannattajille ja huomisille vastavallankumouksen välineille…
Se ei tee mitään lakkauttaakseen kapitalistiluokan vallan jatkumista. Se tekee kaikkensa tyynnyttääkseen porvaristoa, saarnatakseen yksityisomistuksen pyhyyttä ja vakuuttakseen kapitalististen omistussuhteiden loukkaamattomuutta.
Olemme päässeet alkuun. Mitä on jäljellä, ei ole niiden pienten käskyläisten käsissä, jotka haluavat tukkia vallankumouksen virran ja pysäyttää historian pyörän. Maailmanhistorian päiväjärjestys vaatii saavuttamaan sosialismin lopulliset tavoitteet. Saksan vallankumous on tiellä kohti tuota johtotähteä. Askel askeleelta, myrskyn ja paineen, taistelun ja tuskan, kurjuuden ja voiton kautta vallankumous voittaa. Sen on pakko!
Hän oli oikeassa varoittaessaan vallankumouksen edessä olevista vaaroista, kuten seuranneet muutama viikkoa osoittivat.
Otteet ovat teoksista John Riddell (ed), The German Revolution and the Debate on Soviet Power. Documents 1918-1919 Preparing the Founding Congress (New York, 1986) ja marxists.org. -sivustolta. Lisälukemista: Chris Harman, The Lost Revolution: Germany 1918-23 (Bookmarks, 1998).
Sosialistiliitto 