Kansainvälisen sosialistisen suuntauksen (IST) julkilausuma Italian vaaleista

Oikeistopuolueiden voitto Italian vaaleissa merkitsee, että ensimmäistä kertaa sitten diktatuurien kaatumisen 70-luvulla johtaa fasistinen puolue eurooppalaista hallitusta. Lokakuussa 2022, sata vuotta Mussolinin Rooman-marssin jälkeen, fasistista tulee jälleen Italian pääministeri.

Giorgia Meloni on taitava poliitikko, mutta hän ei ole pelkästään ”konservatiivi”, kuten tiedotusvälineet häntä loputtomiin kuvaavat. Hän auttoi luomaan Italian veljet -puolueen vastalauseena vanhan fasistisen MSI:n kehitykselle kohti integroitumista valtavirran porvalliseen parlamenttipolitiikkaan. Hänen puheensa ovat täynnä klassista fasistista retoriikkaa ja koodattua antisemitismiä – perheen ja kansakunnan puolustamiseksi ”kosmopoliittisia” finanssikeinottelijoita vastaan.

Vastuu tästä pelottavasta kehityksestä on selkeästi valtavirran puolueilla – etenkin keskustavasemmistolaisella Demokraattinen puolueella ja oletetun ”järjestelmänvastaisella” Viiden tähden liikeellä – jotka tukivat Mario Draghin hallitusta. Tuo pankkiiri asetti Italian lujemmin EU:n uusliberaaliin otteeseen ja tuki innokkaasti Naton sijaissotaa Venäjän kanssa Ukrainassa. Italian veljet oli ainoa merkittävä puolue tuon hallituksen ulkopuolella ja se pystyi imemään sen luoman tyytymättömyyden.

Fasistien läpimurtoa ei pidä liioitella. Johtavien oikeistopuolueiden äänimäärä edustajainhuoneen vaaleissa 2018 oli 12 409 981, 37 % äänistä. Vuonna 2022 määrä putosi 12 299 648:een. Siten 110 000 ihmistä vähemmän äänesti niitä, mutta tällä kertaa niiden ääniosuus nousi 44 prosenttiin äänestysaktiivisuuden laskun takia. Oikeiston menestys on seurausta muiden puolueiden epäonnistumisesta ja siitä seuranneesta vieraantumisesta poliittisesta järjestelmästä pandemian, talouden epävakaisuuden, ekologisen katastrofin ja inflaation aikana.

Lisäksi Melonin menestys on valtaosin vain vaaleihin liittyvä. Hän on pystynyt kasvattamaan Italian edustusta parlamentissa valtavasti voittamalla ääniä pääasiassa muilta oikeistopuolueilta, Legalta ja Forza Italialta. Hän ei ole pystynyt rakentamaan sellaista fasistista katuliikettä, jollaisen hyökkäys vasemmistoa ja ammattiyhdistysväekä kohti nosti Mussolinin pääministeriksi.

Silti Melonin ja Italian veljien voitto on äärimmäisen uhkaava kehitys. Se rohkaisee fasisteja kaikkialla ja antaa heille legitimiteettiä. Italian veljet -puoluekäyttää rooliaan hallituksessa vahvistamaan äärioikeiston yhteiskunnallista ja institutionaalista perustaa ja ajamaan läpi taantumuksellista politiikkaa. Kaikki valtiokoneistossa olevien oikeistolaisten elementtien ja avoimesti fasististen ryhmien, kuten Casa Poundin, itseluottamus kasvaa.

Uusi hallitus jatkaa edeltäjiensä aloittamia hyökkäyksiä työtätekeviä ja etenkin maahanmuuttajia ja pakolaisia vastaan. Veljet on jo vahvistanut, että se romuttaa hyvin vaatimattoman kansalaistulon, joka oli yksi harvoista sosiaalireformeista, jonka Viiden tähden liike sai aikaan hallituksessa. Se suunnittelee myös heikentävänsä aborttioikeutta. Noita hyökkäyksiä vastaan on nostettava laajaa vastarintaa. Kansainvälinen solidaarisuus taisteluille Italian äärioikeistolaista hallitusta vastaan on tärkeätä. Ja minne Meloni meneekin, hänet tulisi torjua ja eristää fasistina. Kansainvälinen konferenssi, jonka Stand Up to Racism järjestää Lontoossa 15. lokakuuta, saa tässä yhteydessä erityistä merkitystä. Me jatkamme vastarinnan organisoimista fasistien mobilisaatiota vastaan kansainvälisesti.

Meloni ja hänen hallituksensa eivät ole voittamattomia. He eivät edusta oikeiston yhteiskunnallisen perustan syvenemistä tai laajenemista. Lisäksi hallituksen sisällä on runsaasti jakoja. Sen kummemmin Forza Italian Silvio Berlusconi kuin Legan Matteo Salvini eivät jaa Melonin intoa Ukrainan sotaan. Pitääkseen kiinni johtoasemastaan Legassa Salviniin on pidettävä puolensa Melonia vastaan. Päättäväinen joukkovastarinnan liike, joka tekee eron keskustavasemmiston vararikkoiseen politiikkaan, voi käyttää hyväkseen näitä heikkouksia ja kaataa Melonin.

Fasistien läpimurto Italiassa on varoitus meille kaikille. Ihmiskunnan edessä on erittäin vaarallinen, monitahoinen kriisi, jonka on saanut aikaan kapitalistinen järjestelmä. Mutta sitä voi käyttää hyväkseen äärioikeisto, kuten hiljan on nähty paitsi Italiassa, myös Ranskassa ja Ruotsissa. Jotta vasemmisto tarjoaisi vaihtoehdon, sen on irtauduttava strategiasta, joka perustuu parlamentaarisiin manöövereihin ja liittoutumisiin uusliberaalin ”äärikeskustan” kanssa. Vain luokkataistelun menetelmät, joilla mobilisoidaan työtätekevät pomoja ja näiden valtiota vastaan, tarjoavat tien eteenpäin.

International Socialist Tendencyn koordinointikomitea

30. syyskuuta 2022

IST:n julkilausuma Ukrainan kriisistä

1- Ukrainan kriisi on saattanut Euroopan lähemmäksi hirvittävää sotaa. Pohjimmiltaan siinä on kyse konfliktista kahden imperialismin välillä: maailman voimakkaimman imperialistisen blokin, Yhdysvaltain eurooppalaisliittolaisineen, ja Venäjän, heikomman, mutta silti äksyn imperialistisen vallan. Kummallekin osapuolelle Ukraina on vain pelinappula. Työväenluokkaisille ihmisille ei kummankaan osapuolen voitosta tässä konfliktissa ole mitään etuja. Vallankumouksellisten sosialistien tähän kiistaan osallistuvissa valtioissa on asetettava etusijalle ”omien” hallitustensa vastustaminen.

2- Tämän nimenomaisen kriisin käynnisti Venäjän presidentin Vladimir Putinin päätös keskittää joukkoja Ukrainan vastaiselle rajalle. Hän perusteli tätä uhkaavaa liikettä osin vetoamalla isovenäläiseen nationalistiseen mytologiaan Venäjän ja Ukrainan historiallisista siteistä ja osin toistamalla pitkäaikaista valituksen aihettaan USA:n linjasta Naton ja EU:n laajentumisessa itäänpäin. Hän on vaatinut erityisesti sitoutumista siihen, ettei Ukrainaa oteta Natoon, ja että Naton joukot vedetään Keski- ja Itä-Euroopasta.

3- On totta, että Naton ja EU:n laajenemista valtaosaan Keski- ja Itä-Euroopan entisistä stalinistista valtioista ajoivat Bill Clintonin ja George W. Bushin hallitukset länsi-imperialismin vallan ulottamiseksi syvemmälle Euraasian mantereelle. Tuo politiikka rikkoi lupaukset, jotka USA:n ulkoministeri James Baker teki Neuvostoliiton viimeiselle presidentille, Mihail Gorbatšoville vuonna 1990, kun Moskova suostui jälleenyhdistyneen Saksa liittymiselle Natoon.

4- Putin ei ole mikään kansainvälisen työväenluokan ystävä. Hän johtaa uusliberaalia sortojärjestelmää, vetoaa ideologiseksi tuekseen isovenäläiseen nationalismiin ja on pyrkinyt palauttamaan Venäjän sotilasvoimaa ja käyttämään sitä Moskovan herruuden ylläpitämiseksi ”lähiulkomaissaan”, etenkin Tšetšenien itsenäisyysliikkeen murskaamisessa, sodassa Georgiaa vastaan vuonna 2008, Krimin valtauksessa vuonna 2014 ja äskettäisessä interventiossa Kazakstanin kansan mielenosoituksia vastaan. Kauempana Venäjän sotilasvoimaa on käytetty pelastamaan Bashar al-Assadin raaka hallinto Syyriassa.

5- Siitä huolimatta juuri Washington, Britannian Boris Johnsonin sekasortoisen hallituksen yllyttämänä, on pahentanut nykykriisiä. Joe Bidenin hallinto on kieltäytynyt harkitsemasta vakavasti Putinin päävaatimuksia, puhunut sodan vaarasta (Ukrainan länsimielisen hallituksen vastalauseista huolimatta) ja yhdessä Nato-liittolaistensa kanssa siirtänyt lisää sotilaallisia resursseja lähemmäksi Venäjän rajoja.

6- Jos sota tulisi, pääuhreja olisivat ukrainalaiset. He ovat kärsineet paljon 1900-luvulla, ensimmäisestä maailmansodasta, vastavallankumouksellisista sotilasinterventioista bolsevikkivallankumousta vastaan, maatalouden stalinistisesta kollektivisoinnista 30-luvulla ja natsien hyökkäyksestä Neuvostoliittoon vuonna 1941. Vuonna 1991 he käyttivät oikeuttaan kansalliseen itsemääräämiseen ja panivat alulle Neuvostoliiton hajoamisen. Mutta sittemmin heitä ovat hallineet korruptoituneiden oligarkkien kilpailevat ryhmät, jotka ovat kallistuneet milloin länteen, milloin itään. Vuodesta 2014 osat kaakkois-Ukrainaa ovat olleet sota-aluetta Kiovan hallituksen ja sen Venäjän tukemien vastustajien välillä. Ukrainalaiset eivät tarvitse lisää armeijoita, olivat ne sitten Natosta tai Venäjältä!

7- Lännen kiihdyttämä Ukrainan kriisi liittyy USA:n ja Kiinan väliseen maailmanlaajuiseen kilpaan. Biden haluaa lähettää signaalin Kiinan presidentille Xi Jinpingille, ettei Washington hyväksy Beijingiltä minkäänlaista yritystä liittää Taiwan takaisin Kiinaan. Xi on vastannut tukemalla Putinia Ukrainan suhteen. Tämä kilpailu uhkaa hajottaa kansainvälistä järjestelmää kilpaileviin imperialistisiin blokkeihin ja ja kasvattaa uhkaa maailmansodasta, joka tuhoaisi ihmiskunnan.

8- Me sanomme:

• Ei sotaa Ukrainasta!
• Niin Venäjän kuin Naton joukkojen on vetäydyttävä!
• Ei Naton laajentamiselle – se on hajotettava!
• Eurooppa on demilitarisoitava!
• Lopettakaa varustelukilpailu, joka vie voimavaroja köyhyyden ja ilmastonmuutoksen vastaiselta taistelulta!

9- Poliittinen traditiomme on lähtöisin vallankumouksellisista sosialisteista, jotka kieltäytyivät valitsemasta puolta ensimmäisessä maailmansodassa. V. I. Leninin ja Rosa Luxemburgin johdolla he näkivät kansainvälisen vallankumouksen ainoana tienä ulos imperialistisesta järjestelmästä, jossa pääoman kasaaminen kilpaa johtaa väistämättä sotiin. Luxemburgin toveri Karl Liebknecht lanseerasi tunnuksen: ”Päävihollinen on kotimaassa”. Sen olisi oltava tunnuslauseemme tänään.

International Socialist Tendencyn koordinointikomitea

16. helmikuuta 2022

(Alex Callinicosin vastaus Paul Masonin arvosteluun https://sosialistiliitto.wordpress.com/?p=1195)

Kuuba: sosialismin ja vapauden puolesta

David Karvala

Johdanto

Tässä artikkelissa, vaikka se on pitkä, ei voida kattaa kaikkia kysymyksiä. Sen tavoitteena on antaa argumentteja, jotka torjuvat sekä USA:n saarron että Kuuban nykyisen byrokraattisen järjestelmän ja esittävät vaihtoehdon, joka perustuu sosialismiin alhaalta.1

Jotta ymmärrettäisiin, millainen merkitys Kuuban 11. heinäkuuta 2021 ennennäkemättömillä mielenosoituksilla on, on tarkasteltava, millainen yhteiskunta Kuubaan luotiin vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen. Tekstissä tehdään lyhyt katsaus siirtomaahistoriaan ja USA:n herruuteen ennen vuotta 1959 ja sitten siihen, kuinka Kuuba vallankumouksen jälkeen integroitui neuvostomalliin. Talousanalyysin lisäksi tehdään yleiskatsaus LGBT-väen sortoon, joka muiden sorron muotojen rinnalla on jatkuvasti ollut Kuuban valtion ominaisuus. Saarta analysoidaan koko kapitalistisen järjestelmän kontekstissa: ensin sodan jälkeisessä nousukaudessa, sitten läpi pitkän kriisin, jossa toteutettiin uusliberaaleja ”ratkaisuja” yhdessä maassa ja yhdella alueella toisensa jälkeen.

Niillä, jotka pitävät Kuubaa sosialistisena tai jonkinlaisena työläisvaltiona, on suuria vaikeuksia selittää nykyistä poliittista kriisiä ja sen juuria paljon pidemmässä talouskriisissä. Jos sitä vastoin näemme Kuuban valtiokapitalistisena yhteiskuntana, joka on asteittain siirtymässä valtio- ja yksityiskapitalismin sekoitukseksi, ja alisteisena osana maailman kapitalistista järjestelmää, on meillä paljon parempi pohja sekä tarvittavalle yksityiskohtaisemmalle analyysille että vastata syntyviin poliittisiin haasteisiin.

Artikkelin lopussa käsitellään joitakin ongelmia, jota Kuuban uudella ja pienellä sitoutumattomalla vasemmistolla ja vasemmistolla kansainvälisesti on.

11. heinäkuuta mielenosoitukset

Sunnuntaina 11. heinäkuuta kymmenissä kaupungeissa eri puolilla Kuubaa oli enemmän tai vähemmän spontaaneja mielenosoituksia. Tuhannet ihmiset osallistuivat saaren vuosikymmeniin suurimpiin protesteihin. Esille nousi erilaisia tyytymättömyyden aiheita ja vaatimuksia. Jotkut tunnuksista, kuten ”isänmaa ja elämä” (Patria y Vida), kuuluivat amerikkalaismieliselle oikeistolle, ja monet olivat pelkkiä Kuuban presidenttiin kohdistuvia solvauksia. Mutta missään tapauksessa, kuten jatkossa käy esille, ei kaikkea tyytymättömyyttä voi liittää ”vastavallankumouksellisiin manöövereihin” ja Miamin oikeisto-opposition suosimiin hashtageihin; perussyy olivat todelliset yhteiskunnalliset epäkohdat. On merkittävää, että mielenosoitukset ainakin Havannassa alkoivat köyhimmillä alueilla, joilla väki kärsii eniten nykyisestä moninkertaisesta kriisistä.

Valtio reagoi niin kuin muut valtiot eri puolilla maata, tukahduttamisen ja valheiden yhdistelmällä. Tukahduttamisen hoiti poliisi, mutta myös kepein aseistautuneet hallituksen kannattajat, jotka presidentti Miguel Díaz-Canel oli saanut liikkeelle sanoin: ”Taistelukäsky on annettu – kaduille, vallankumoukselliset!”2 Mutta kuten riippumaton vasemmistoryhmä Comunistas Cuba vastasi: ”Väkivallan tukahduttamisen… ei pitäisi olla keppien hankkimista ja niiden jakamista siviileille, jotka voivat toimia tietäen lain olevan takanaan, vaikka harjoittaisivat väkivaltaa yli kaiken laillisuuden”.3

Satoja pidätettiin – joidenkin sosiaalisten verkostojen uutisten mukaan tähän mennessä yli 800 – ja on ensi käden kertomuksia pahoinpitelyistä poliisiasemilla ja vankiloissa.4 Kuten muualla, valtio ja turvallisuuselimet väittävät tuollaisten syytösten olevan valheellisia. Pikaoikeudenkäyntejä on jo pidetty, joskus ilman puolustusta. Yhdessä niistä 17-vuotias nainen tuomittiin kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen.5

Mielenosoitukset eivät olleet laajoja, jos niitä vertaa eräisiin muihin hiljan järjestettyihin mielenosoituksiin Latinalaisessa Amerikassa. Tukahduttamista tapahtui, mutta ei samalla tasolla kuin aktivistien ja mielenosoittajien murhat Kolumbiassa (tai Nicaraguassa, jos joku unohti). Ovatko ne siis tärkeitä? Jotkut vasemmistolaiset, jotka ovat vuosikymmeniä pitäneet kiinni Kuuban maailmanlaajuisesta merkityksestä, vähättelevät nyt näitä mielenosoituksia. Tosi asiassa väittelyt, jotka 11. heinäkuuta käynnisti, vahvistavat mielenosoitusten olevan hyvin tärkeitä, eikä yksin saarella. Niiden merkitys liittyy muun muassa siihen, miten me tänään ymmärrämme sosialismin ja taistelun imperialismia vastaan.

Paikallista sopimista tyrkyllä – maustettuna myrkyllä

Terho Laitila

Itsevarmoina älyllisessä rajoittuneisuudessaan huutavat työnteettäjäjärjestöt ja porvaripuolueet armaan isänmaamme yritysten ja samalla koko valtakunnan talousongelmien ratkaisuksi paikallisen sopimisen lisäämistä. Hokema, jota paremman puutteessa tyrkytetään jokaisessa haastattelussa voiteluaineeksi talouden kitiseviin rattaisiin.

Mitä paikallisen sopimisen lisäämisellä käytännössä tarkoitetaan, eivät työnantajat ja oikeisto anna suoraa vastausta. Valtaosalla poliitikoista tuskin on asiasta vähäistä haisuakaan? Mutta tällaiselle tielle meitä ollaan kaikin voimin nyt taluttamassa.

                                 ******      ******      ******      ******

Teollisuudessa työpaikat ovat jo nykyisellään täynnänsä paikallisia sopimuksia. Tähän ovat pakottaneet monipuoliset tuotantoprosessit, joiden erilaisissa työtehtävissä joudutaan poikkeamaan esimerkiksi työsopimuksessa määritellystä työstä. Mikään liittojen sopima työehtosopimus, ei voi tietenkään kattaa koskemaan spesialisoituneen teollisuustyön kaikkia paikallisia erikoisuuksia, ilman että niistä paisuisi 1000-osaisia pykäläopuksia.

Siksi muiden muassa Teknologiateollisuuden työehtosopimus määrittelee raamit ja yleensä minimiehdot. Työehtosopimuksen työehdoista voidaan poiketa tekemällä paikallinen sopimus. Ja, koska kyseessä on nimen omaan sopimus, se ei useinkaan heikennä työntekijän työehtoja työpaikalla.

                                       ******      ******      ******      ******

Miksi ihmeessä työnantajat ja oikeisto sitten lirkuttavat seireenilaulua paikallisesta sopimisesta uutena asiana, vaikka sellainen on jo yleisessä käytössä?

Vastaus on, että eivät nämä tästä käytössä olevasta sopimusmallista puhukaan. He haluavat uuden paikallisen sopimisen, mikä saisi luvan alittaa työehtosopimusten minimit.

Julkisuudessa rummutetaan, että yleissitova työehtosopimus on liian jäykkä ja byrokraattinen noudattaa. Se ei anna mahdollisuuksia firmojen tarvittavaan ketteryyteen ja että työpaikoilla tiedetään kaikki sovittavat asiat kaikkein parhaiten.

Pelaaminen sillä, että työläiset saisivat itse päättää paikallisesti on yksi tämän todella huijarimaisen kampanjan pääpiirteistä.

Kaikkialla valtamediassa muodikkaan tittelin omaavat  ”työelämän professorit” mainostavat tätä ihmelääkkeenä ja talouden pelastavana eliksiirinä. Nämä kauppaavat juotavaansa TV:n asiaohjelmissa ostos-kanavien tavaratarjonnan mallin mukaisesti. Kuitenkin he tietävät, että kyseessä on tuote, joka aiheuttaa merkittäviä sivuvaikutuksia työmarkkinoille. Tästä nämä oikeistolaiset työelämän sutenöörit totta vieköön ovat kyllä kirkkaasti selvillä. Työntekijöille tarjoillaan hyvältä tuoksuvaa myrkytettyä lemmenjuomaa!

                                     ******      ******      ******      ******

Minkälaisten työnantajan edustajien kanssa paikallisia sopimuksia sitten tehtäisiin? Itselläni on siitä hieman kokemusta.

Taannoisella työpaikallani kärtimme eräältä liituraitaiselta ylempään keskijohtoon johtoon kuuluvalta pomomieheltä selkeämpää ja kannustavampaa palkkiopalkkajärjestelmää useissa neuvotteluissa. Viikkokausien kiemurtelujen ja istuntojen jälkeen lohkaisi työnantajan edustaja, että ”ei tätä yhtiötä pyöritetä työntekijöiden takia”.

Vastaavan asenteen uutisia kerrotaan mm. Uudenkaupungin autotehtaalta.

”Autotehtaan ilmapiiri on monin paikoin masentava, kun työntekijöitä kohdellaan alentavasti. Jos ehdotat jotain, niin vastaus on, että voit sitten lähteä meneen. Ei heillä ole tarkoituskaan pitää työntekijöistä kiinni”, kertoo eräs työntekijä.

Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin sanoo tunnistavansa puheet Uudenkaupungin autotehtaan ilmapiiristä ja yksittäisen työntekijän asemasta.

– Siellä kuunnellaan työntekijöitä hyvin vähän, ja johtamisen tyyli on vanhanaikainen. Pomottaminen on osa autotehtaan ilmapiiriä.

– Haastattelut, mitä on tehty, vahvistavat tismalleen sen, että työntekijöiden on suostuttava siihen, miten asiat ovat. Vaihtoehtona on ollut se, että jos parempaa haluat, sitten otat ja lähdet, ei täällä ole pakko olla.

Miksi työnantaja ei halua paremmin huomioida työntekijöitä?

– Sosiaalisissa suhteissa kysymys on aina vallasta, Melin sanoo Ylen haastattelussa.

                                 ******      ******      ******      ******

Joitakin työnantajien edustajia vaivaa kieroutunut asenteellisuus työntekijöitä kohtaan. Jotkut heistä ovat selvästi sairastuneet tyhmän ylpeyteen luullen syntyneensä suureksi johtajaksi. He kuvittelevat, että työntekijöillä on vain vähän tai ei mitään oikeuksia.

Olisi lievästi sanottuna uskaliasta siirtää työehtosopimusneuvottelut paikalliselle tasolle.  Luottamusmiesten vastapelureina istuisivat tällaiset lähes mitään ymmärtämättömät ylimieliset tolvanat.

Tällä ehdotetulla tiellä olisi vaaran paikkoja liian tiheään. Tai ei tämä olisi edes tie, vaan lahopuista rakennettu harva kapulasilta, jonka alla häämöttää päätä huimaavan syvä ja kivikkoinen rotko. Juuri sellainen, johon Tarzan-elokuvien kantaja-palvelijat aina putoavat. Sieltä ei ole paluuta.

150 vuotta Rosa Luxemburgin syntymästä

5.3.2021 tulee kuluneeksi 150 vuotta puolalais-saksalaisen vallankumouksellisen, Rosa Luxemburgin syntymästä.

Rosa Luxemburg valaisi merkittävänä hahmona keskellä vallankumouskuohuntaa tietä tuleville polville. Sally Campbell palaa hänen perintöönsä ja julkaisemme Luxemburgin viimeisen artikkelin, joka kirjoitettiin päivää ennen hänen kuolemaansa tammikuussa 1919.

Rosa Luxemburg on epäilemättä yksi huomattavimmista vallankumouksellisista, joita nousi 1800-luvun lopusta aina ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeihin kestäneestä myrskyisästä kaudesta. Se oli valtavan yhteiskunnallisen, poliittisen, tekniikan ja talouden muutosten aikaa. Se oli myös aika, jolloin sosialistisesta vallankumouksesta tuli todellinen – ja Luxemburg antoi teorialla ja osallistumisellaan panoksen noille vallankumouksille aina murhaansa saakka vastavallankumouksellisten käsissä Berliinissä 15. tammikuuta 1919.

Tuo vallankumouksellisten sukupolvi – Lenin ja Trotski Venäjällä, Gramsci Italiassa, James Connolly Irlannissa ja Luxemburg Saksassa – oppi muutamassa vuodessa enemmän kuin useimmat meistä koko elinaikanaan. He osallistuivat keskeisellä tavalla taisteluihin, jotka rikkoivat kapitalismin julkisivun raa’immalla ja paljaimmalla tavalla, sodassa. He näkivät työläisten muodostavan uusia demokraattisia elimiä, jotka antoivat osviittaa siitä, kuinka yhteiskuntaa voisi pyörittää täysin toisella tavalla; he olivat myös ensimmäisiä, jotka alkoivat ymmärtää reformistisen sosialismin rajoitukset sen yrittäessä korvata vallankumouksen pitkällä, hitaalla ja rauhanomaisella reformien tiellä.

Epätodennäköinen vallankumousmies: Friedrich Engelsin syntymästä 200 vuotta

Kaikki, jotka ovat nähneet pyhän kolminaisuuden kuvissa keskimmäisen miehen, eivät joko tunnista häntä, tai eivät ainakaan tiedä tämän historiallisesti merkittävää työtään työväenliikkeen edesauttamisessa luokkavihollistaan vastaan. Marxin ja Leninin väliin monesti tuntemattomaksi jääneen Friedrich Engelsin syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna 200 vuotta. Engels teki huomattavan työn teoreetikkona, käytännön vallankumoustaistelijana ja Karl Marxin Pääoman toisen ja kolmannen osan loppuunsaattajana. Ilman Engelsiä koko kirjallinen ”marxismi” olisi tuhansia rivejä lyhyempi ja ehkä myös konkreettisesti köyhempi.

Valko-Venäjä ja kamppailu Lukašenkoa vastaan

Valko-Venäjällä on syntynyt joukkomittainen lakko- ja mielenosoitusliike Aleksandr Lukašenkon itsevaltaista hallintoa vastaan. Sadat tuhannet ovat lähteneet kaduille. Lakkoja on tehtaissa, energiantuotannossa, teräsvalimoissa, kaivoksissa, öljyteollisuudessa, tiedotusvälineissä ja muilla aloilla. Lukašenko liittolaisineen on vastannut tukahduttamisin, lähettämällä valtion voimat hyökkäämään mielenosoituksia vastaan ja pidättämään lakkojohtajia, mikä on edelleen radikalisoinut ja laajentanut liikettä.

Sattumako nyt korjaa satoaan?

2018 loppupuolella maailman talousennustajien konsensus oli järkähtämätön. Kohta posahtaa. Emme voi mitään. Alkaa kaikkien aikojen lama. Pörssikurssien nousu finanssikriisin jälkeisessä maailmassa oli kestänyt jo yli kymmenen vuotta.

Lama ei kuitenkaan vielä löytänyt tietään maailmantalouden sydämeen. Tie sinne vei koronan kautta. Tai sitä tällä ainakin aika uskottavasti selitetään.

Vain harva on rohjennut esittää poikkeavia mielipiteitä. Eräs heistä on Helsingin maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki. Hänen mukaansa jo ennen korona-virusta oli maailmantalouteen kehittymässä kaikkien lamojen äiti.

”Jos olen oikeassa, näemme todennäköisesti kaikkien aikojen suurimman romahduksen, johon liittyy syvä globaali lama noin vuoden 2020 paikkeilla.Keskeisenä syynä on ’superkuplan’ kasvun jatkuminen osana finansialisaatiokehitystä. Keskuspankkien ’epäsovinnainen’ rahapolitiikka on edelleen voimistanut tätä kehitystä. Maailman talouskasvua on yritetty ylläpitää pumppaamalla helppoa velkarahaa sijoittajien käyttöön. Tuotannon kasvun ja rahoitusmarkkinoiden kehityksen välille on avautunut yhä suurempi kuilu”,

kirjoittaa Patomäki blogissaan.

Jopa Sixten Korkman on todennut, että korona vain puhkaisi kehittyneen kuplan. Sattuman sanelemana toteutuu täten kapitalistisen talouden säännönmukainen välttämättömyys.

Mutta minne katosivat julkisuudesta markkinafundamentalistit? Heidän mukaansahan valtio ei saisi missään olosuhteissa puuttua talouden mekanismeihin. Valtio ja julkinen sektorihan ovat heidän mielestään peikko ja haitallinen tekijä?

Ei sodalle ja imperialismille: pakolaiset ovat veljiämme ja sisariamme!

Pakolaiset pannaan maksamaan Lähi-idän sodan hinta. Turkin ja Kreikan hallitusten yrittäessä hyötyä imperialististen leirien konfliktista ne molemmat tekevät parhaansa päästäkseen eroon pakolaisista rajoillaan ja estääkseen sodan kauhuja pakenevien ihmisten pääsyn.

Venäjän asevoimat ja Assadin hallituksen Idlibissä kohdannut Turkki julisti, ettei se enää estäisi pakolaisia ylittämästä rajaa Eurooppaan. Tämän kuultuaan kymmenet tuhannet pakolaiset, kyllästyneinä ja väsyneinä köyhyyteen, riistoon ja rasismiin, josta he ovat kärsineet Turkissa, alkoivat taittaa matkaa länteen meritse tai maitse.

Tuhansien pakolaisten ollessa juuttuneina Turkin rajalle, Kreikan turvallisuusjoukot yhteistyössä Euroopan raja- ja merivartioviraston Frontexin kanssa ovat ryhtyneet raakalaismaisiin toimiin pakolaisten pysäyttämiseksi.

On päivänselvää, että AKP:n hallituksen päätös rajaylityksestä ei liity mitenkään hyvästä tahdosta pakolaisia kohtaan. Sen sijaan että se selittäisi, miksi pakolaiset haluavat niin kiihkeästi pois Turkista, Turkin hallitus ylvästelee Eurooppaan siirtyneiden pakolaisten määrillä. Tuhannet ovat lähteneet kuolonmatkoille yli meren kumiveneissä ja tuhannet muut odottavat rajalla hirvittävissä oloissa.

Kreikan poliisi hyökkää omalta osaltaan pakolaisia vastaan kyynelkaasulla ja jopa luodein. Ja Egeanmeren saarten rasistit, joita rohkaisee Kreikan hallituksen avoimesti rasistinen politiikka, yrittivät estää pakolaisia ylittämästä rajaa. Kunnioitamme niitä saarten tavallisia ihmisiä, jotka ovat ajaneet poliisin pois ja kieltäytyneet sallimasta pakolaisvankiloiden perustamista maalleen. Kunnioitamme Lesboksen naisia, jotka sanovat, etteivät pakolaisnaiset eroa meistä.

Turkin ja Kreikan työläisten intressit eivät ole samat kuin USA:n tai Venäjän imperialismin, tai EU:n, tai kreikkalaisten ja turkkilaisten pomojen intressit.  Heidän intressinsä ovat kansainvälinen työläisten solidaarisuus, solidaarisuus kaikille pakolaisille ja etenkin Syyrian työläisille tällä hetkellä.

Me vaadimme Kreikan ja Turkin hallituksia pysymään erillään itäisen Välimeren ja Lähi-idän sotilaallisista jännitteistä ja hylkäämään seikkailu, jotka vaarantaa tavallisten ihmisten elämän. Me vastustamme sekä Assadin hallituksen ja Venäjän pommituksia Idlibissä että Turkin sotilasoperaatioita alueella.

Linja, joka ajaa pakolaiset kauhuun ja kuolemaan maalla ja merellä, on pysäytettetävä välittömästi!

Vaadimme, että Syyrian ja Turkin raja avataan sadoille tuhansille Idlibistä pakeneville ja että EU:n ja Kreikan linja pakolaisten pysäyttämiseksi hylätään. Sotaa pakenevien olisi sallittava jäädä Turkkiin tai Kreikkaan, jos he niin haluavat, ja heidän tulisi sallia saapua mihin tahansa muuhun maahan, jos he haluavat. Turkin ja Kreikan, samoin kuin kaikkien muiden Euroopan maiden, olisi ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin pakolaisten olosuhteiden parantamiseksi rajojensa sisällä.

Me sosialistit molemmin puolien Egeanmerta olemme taistelleet vuosia pakolaisten oikeuksien ja vapauksien puolesta ja rasisteja vastaan. Me kehotamme kaikkien maiden työläisiä osoittamaan solidaarisuutta pakolaisille ja nostamaan lipun rauhan puolesta sotaa, imperialismia ja rasismia vastaan.

DSİP Turkissa ja SEK Kreikassa jatkavat yhteistyötä taisteluissamme ja rasisminvastaisen toiminan organisoimiseksi 15.-21. maaliskuuta.

Pakolaiset ovat tervetulleita tänne!
Ei rasismille!
Eläköön kansojen veljeys!

Vallankumouksellinen sosialistinen työväenpuolue (DSİP), Turkki
Sosialistinen työväenpuolue (SEK), Kreikka

IST:n julkilausuma Trumpista ja Iranista

1. Määrätessään Qassim Suleimanin sekä muiden iranilaisten ja irakilaisten sotilasjohtajien salamurhan Donald Trump on syyllistynyt sotatoimeen, joka saattaa sytyttää Lähi-idän tuleen.

2. Trumpin puolelta vaikuttimena olivat epäilemättä lyhyen aikavälin poliittiset laskelmat, mutta surmat ovat osa USA:n herruuden kriisin viimeisintä vaihetta alueella.1. Määrätessään Qassim Suleimanin sekä muiden iranilaisten ja irakilaisten sotilasjohtajien salamurhan Donald Trump on syyllistynyt sotatoimeen, joka saattaa sytyttää Lähi-idän tuleen.

3. Kriisi voidaan jäljittää USA:n ja Britannian hyökkäykseen Irakiin vuonna 2003. Saddam Husseinin syrjäyttäminen ja miehityksen kärsimä tappio loivat valtatyhjiön, jota sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen valtiot (MENA) – Iran, Israel, Saudi-Arabia, Turkki ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat – että ulkovallat, etenkin Venäjä, ovat pyrkineet käyttämään hyväkseen. Niiden vihollisuudet ovat synnyttäneet useita vaarallisia ja verisiä konflikteja – Syyriassa, Jemenissä ja Libyassa. USA:n tukema kaasuputkisopimus Kreikan, Kyproksen ja Israelin välillä lietsoo entisestään jännitteitä allekirjoittajamaiden ja Turkin välillä.

4. Iranin islamilainen tasavaltalaishallitus oli yksi suurimmista hyötyjistä USA:n perääntyessä Lähi-idässä. Suleimani oli merkittävä poliittinen vaikuttaja Irakista Libanonin kautta Syyriaan ulottuvassa kaaressa. Iran on esittänyt ristiriitaista roolia järjestäessään samaan aikaan vastarintaa USA:lle ja Israelille ja tukemalla raakalaismaista Assadin hallintoa Syyriassa ja korruptoituneita ja uskonryhmäpohjaisia hallituksia Irakissa ja Libanonissa.

5. USA on saattanut perääntyä, mutta se ei ole valmis luopumaan herruudestaan Lähi-idässä. Trump vaihtoi päinvastaiseksi Barack Obaman Teheranin-politiikan ja korvasi sovittelun vastakkainasettelulla. Mutta hän on tähän asti varonut sotaa ja keskittynyt luomaan ”mahdollisimman suurta painetta”  talouspakotteita lisäämällä. Iranin hallitus löysi kuitenkin keinoja iskeä takaisin – esimerkiksi iskemällä Saudi-Arabian öljynjalostamoihin tai käyttämällä vaikutusvaltaansa Irakissa. Suleimanin surmaaminen ei niinkään osoita USA:n voimaa kuin kiukkuista elettä tuon voiman rajallisuudesta.

6. Se oli silti äärimmäisen vaarallinen liike – eikä vain siksi Iranin koston vuoksi, mikä voi käynnistää eskalaation USA:n kanssa. Muiden imperialistivaltojen intressiä käyttää hyväksi USA:n vallan kriisiä Lähi-idässä osoittaa Kiinan, Venäjän ja Iranin hiljattainen yhteinen laivastoharjoitus Omaninlahdella.

7. Me tuomitsemme USA:n hyökkäyksen ja kaikki muut vihamielisyydet ja vastustamme sotaa Iranin kanssa. Millä tahansa USA:n johtamalla tai käynnistämälla sodalla Irania vastaan olisi äärimmäisen kauhistuttavat seuraukset ja se aiheuttaisi lisää mittaamatonta vahinkoa koko alueelle. Imperialismin hyökkäykset ovat toimineet vain Lähi-idän muuttamiseksi raunioituneeksi ja pysyväksi sota-alueeksi. USA:n – sekä Britannian, Ranskan ja Venäjän –  olisi lisäjoukkojen lähettämisen sijaan vedettävä kaikki joukkonsa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta. Me mobilisoimme muiden rinnalla sodan vaaraa vastaan.

8. Torjumme myös kaikki ajatukset, että jokin kilpailevista ali-imperialismeista alueella tarjoaisi edistyksellistä ratkaisua. Viime kuukausina on nähty joukkomielenosoituksia köyhyyttä, korruptiota ja uskonlahkolaisuutta vastaan Iranissa, Irakissa ja Libanonissa. Suleimanin murha saattaa auttaa näiden maiden hallitsevia luokkia palauttamaan järjestyksen nationalistiselta pohjalta. Me vastustamme kaikkia paikallisten hallitsevien luokkien yrityksiä asettaa kansansa toisiaan vastaan.

9. Todellinen ratkaisu Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen työläisten, kaupunkien köyhien ja talonpoikien riistoon ja alistamiseen on heidän omissa käsissään. Vudoen 2011 arabikansannousut tarjosivät välähdyksen siitä vallankumouksellisesta potentiaalista, jota heidän omatoimisuutensa edusti. Me teemme työtä näiden taisteluiden uudelleenkäynnistämiseksi. Ne voivat lopulta murtaa imperialismin ja kapitalismin otteen tällä alueella.

Kun muuri romahti

Socialist Worker- lehdessä Tomáš Tengely-Evans palaa vuoteen 1989, jolloin joukkomielenosoitukset kaatoivat Berliinin muurin, ja väittää, että Itä-Euroopan niin kutsutut sosialistiset järjestelmät eivät olleet lainkaan sosialistisia.

---

Berliinin muuria purkamassa (kuva: Thiémard horlogerie/Flickr creative commons)

---

Suurin osa maailmasta hurrasi, kun Berliinin muuri ja virallisesti ”sosialistinen” Itä-Saksa kaatuivat 30 vuotta sitten. Romahdus nähtiin demokratian voittona diktatuurista.

Muuri oli jakanut Saksan pääkaupungin vuodesta 1961 — yhtä puolikasta hallitsi Venäjän kanssa liitossa ollut Itä-Saksa, toista USA:n liittolainen Länsi-Saksa. Siitä tuli kylmän sodan aikana kapitalistisen lännen ja ”kommunistisen” itäblokin taistelun symboli.

Kapitalismin kannattajille muurin kaatuminen 9. marraskuuta 1989 osoitti, että heidän järjestelmälleen ei ollut vaihtoehtoa. Vasemmalla monet tekivät saman johtopäätöksen, koska olivat pitäneet Itä-Euroopan järjestelmää sosialistisena tai ainakin länttä edistyksellisempänä.

Toimitaan ennen kuin planeetta kuumenee

Jonathan Neale

30 toukokuuta 2019          

Greta Thunberg on kehottanut niin lapsia kuin aikuisiakin maailmanlaajuiseen lakkoon perjantaina 27. syyskuuta. Näin siitä tehdään totta.

Onko Brasilia langennut fasismiin?

Äärioikeiston Jair Bolsonaro on uhka työläisille ja sorretuille. Häntä vastustavien potentiaalinen voima merkitsee kuitenkin, että hänen projektinsa on mahdollista pysäyttää, sanoo Alistair Farrow kirjoituksessaan Socialist Worker -lehdessä.

---

Opiskelijat keskustelevat Sao Paulossa siitä, miten vastustaa Bolsanaroa vaalien jälkeen (kuva: Margarida Salomão Twitterissä)

---

Jair Bolsonaron voitto Brasilian presidentinvaaleissa on aiheuttanut sokkiaaltoja kautta maailman.

Äärioikeistolainen on nyt kuljettajanpaikalla maassa, jossa on 210 miljoonaa ihmistä ja joka on maailman kahdeksanneksi suurin talous. Hän on uhka naisille, LGBT-väelle ja mustille sekä jokaiselle muulle sorretulle ryhmälle. Hänet on pysäytettävä.

Vaalit ovat saaneet kommentoijat hakemaan sanoja, joilla luokitella Bolsanaroa ja hänen linjaansa.

Foreign Policy -lehdessä Federico Finchelstein sanoo: “Bolsonaron populismi tuo mieleen Hitlerin ajan”.

Hänen artikkelinsa otsikko kuuluu: “Jair Bolsonaron malli ei ole Berlusconin. Se on Göbbelsin.”

Miten Palestiina voi vapautua?

 

Palestiinalaiset ovat urheasti taistelleet Israelia vastaan niin aseellisesti kuin joukkotoiminnassa. Nick Clarkin mukaan Lähi-idässä tarvitaan kuitenkin vallankumous vapauden saavuttamiseksi.

Vaikka useimmat ihmiset eri puolilla maailmaa reagoivat kauhistuneina Gazan teurastukseen, Israelin tukijat alkoivat työstää omaa tarinaansa surmattujen mustamaalaamiseksi.

Israelin puolustajat tuomitsivat surmatut ”väkivaltaisina terroristeina”, jotka olivat omineet rauhanomaiset mielenosoitukset.

Todellisuudessa ei ”rauhanomaisten” mielenosoitusten ja väkivaltaisen vastarinnan välillä ole selkeärajaista jakoa.

Ranska: Kohti uutta vuoden 1968 toukokuuta?

John Mullen

Vain 50 vuotta sitten, 22. maaliskuuta, alkoivat Ranskassa tapahtumat, jotka kauhistuttivat hallitsevaa luokkaa, johtivat yhteen kaikkien aikojen suurimmista yleislakoista ja tehdasvaltausten aaltoon ja jotka pystyttiin rauhoittamaan vain työnantajien merkittävillä myönnytyksillä (minimipalkan 35 prosentin korotus ja ammattiliitoille taatut uudet järjestäytymisoikeudet työpaikoilla).  Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin näytti vallankumouksen haamu lännessä todelliselta.

Tänään sitä muistellaan Ranskassa kaikkialla. Ranskan taideakatemiassa on trotskilais- ja anarkistijulisteiden näyttely ja radio esittää keskusteluohjelmia vuodesta 1968. Jopa yliopistolehtoreiden yhdistys englannin ja englantia puhuvan maailman tutkimuksen alalla pitää konferenssin otsikolla ”Vallankumoukset” ja kutsuu Angela Davisin pääpuhujaksi (mikä tosin ei ole estänyt eräitä kollegoita valittamasta, että heidän saattaa olla vaikea päästä konferenssiin ”helvetin lakkojen vuoksi”). Käynnissä on muistelukamppailu valtalehdistön pyrkiessä antamaan steriloidun kuvan opiskelijaliikkeestä lähinnä siihen perustuvana, että miehet halusivat päästä naisten asuntoloihin ja kirjoittaa runollisia seinäkirjoituksia, kun taas vasemmisto korostaa kapinatilannetta, joka sai kenraali de Gaullen pakenemaan Saksaan varmistamaan siellä olevien ranskalaisjoukkojne uskollisuuden. Muutamat johtajat, jotka vuoden 1968 liike nosti, mutta jotka sittemmin ovat siirtyneet barrikadin toiselle puolelle ja tukevat Macronia (kuten Daniel Cohn-Bendit), jakelevat sydämellisiä haastatteluja.

Trump ja Castro – fasismi ja sosialismiko?

Vuoden 2016 lopulla tapahtui kaksi asiaa, joilla on merkitystä sosialisteille ja työtätekeville kautta maailman: Trumpin valinta USA:n presidentiksi ja Castron kuolema. Myytit ympäröivät molempia miehiä. Väkevin niistä ehkä on, että Trump saattaisi olla fasisti, ja että Castro ja hänen luomansa Kuuba olivat sosialistisia. Todellisuus on, kuten tulemme huomaamaan, mutkikkaampi. Pitkän aikavälin ratkaisu kummassakin tapauksessa on työväenluokan omaehtoinen aktiivisuus.

John Molyneux irlantilaisesta Socialist Workers Partysta käsittelee Castroa.

Laurens D. Mallinder taas kysyy, onko Trump fasisti ja mitä presidenttikauden alku on merkinnyt.

IST:n julkilausuma Turkin ja Syyrian maanjäristyksistä

1. Me osoitamme solidaarisuutemme kaikille Turkkiin ja Syyriaan maanantaina 6. helmikuuta iskeneen hirvittävän maanjäristyksen uhreille. Se on valtava inhimillinen katastrofi. Uhriluku on noussut jo yli 33 000:een, mutta vakuutusyhtiöt olettavat kuolleiden määrän olevan jopa 200 000. Kyseessä ei kuitenkaan ole ”luonnononnettomuus”. Maanjäristykset ovat väistämättömiä tällaisilla alueilla ja niitä on ollut täällä antiikista alkaen. Hirvittävä uhrien määrä on kuitenkin seurausta ihmisen toiminnasta ja toimettomuudesta, jota on muokannut riistoon perustuva, pääoman kilpakasaamisen liikuttama kapitalistinen järjestelmä.

2. Toiminta – Recep Tayyip Erdoğan hallitus, joka perustuu uusliberalistiselle ja islamistiselle AKP:lle, mutta on nyt yhteistyössä fasistisen MHP:n kanssa, on ollut Turkissa vallassa yli 20 vuotta. Talouskasvua, jolla Erdoğan kehuskelee, on ajanut rakennusbuumi, joka on rikastuttanut AKP:n kapitalistisia tukijoita. Tässä buumissa, sen myöntävät jopa ministerit, on rakennussäännöksiä järjestelmällisesti rikottu. Noin 20 000 ihmistä kuoli vuonna 1999 Gölcükin maanjäristyksessä; ennakkotoimien ansiosta Japanin Fukushimassa ei vuoden 2022 maanjäristyksessä kuollut kuin  kolme ihmistä, vaikka molemmat maanjäristykset olivat magnitudiltaan 7,4. Toimettomuus – Gölcükin ja Düzcen maanjäristyksen jälkeen otettiin käyttöön erityinen maanjäristysvero, joka tuotti 37 miljardia dollaria. Erään entisen ministerin mukaan rahaa ei käytetty maanjäristyksenkestävien talojen rakentamiseen, vaan ”terveyteen, teihin, tunneleihin ja siltoihin”. Kuten toverimme Vallankumouksellisessa sosialistisessa työväenpuolueessa sanovat, tässä ei paljon murhasta puutu.

3. Tätä rikollista piittaamattomuutta pahentaa Turkin hallituksen reaktio tuhoon – hätätilan julistaminen valtion tukahduttamisvaltuuksien lisäämiseksi, verkkainen avun ja pelastustoimien käynnistäminen, mikä jätti ihmisiä tukehtumaan raunioihin, Erdoğanin arvostelu ”kiukuttelijoita” ja ”ryöstelijöitä” kohtaan sekä virallinen kampanja ”valheellista tietoa” vastaan. ”Valtiota ei ole,” totesi lääkäri Adiyamanissa Financial Timesille. Mutta totuus on, että Turkin valtiolla on prioriteettinsa, joihin kuuluu suojella poliitikkoja, rakennuttajia ja byrokraatteja, jotka loivat edellytykset tälle katastrofille. Sen sijaan että yrittäisi kompensoida kaiken tekemänsä ja tekemättä jättämänsä, AKP/MHP:n hallitus kiirehtii syyttämään uhreja.

4. Maanjäristykset ovat vahingoittaneet laajaa aluetta Trabzonista Palestiinaan. Paitsi että vaikutukset ylittävät valtioiden rajat, ne ovat myös uusi isku alueille, jotka kärsivät sodasta – Syyrian sisällissodasta, paikallisten pikkuimperialismien kilvasta, Turkin valtion sodasta kurdeja vastaan ja amerikkalaisen ja venäläisen imperialismin sekaantumisesta. Katastrofi on erityisen vakava syyrialaisille, koska maassa heidän elämäänsä ovat tuhonneet vuosia jatkuneet imperialistiset sekaantumiset ja Bashar al-Assadin hallinnon julmuus, ja valtavat pakolaismäärät ovat hajaantuneina eri puolille maata ja naapurimaihin.

5. Kriisin laajuus ylittää kohdemaiden voimavarat. Tällä hetkellä läntisillä imperialistivalloilla on kolme prioriteettia – saada omat työtätekevänsä maksamaan inflaatiokriisi nostamalla korkoja ja työttömyytta ja alentamalla palkkoja, syytää aseita Ukrainaan venäläiskilpailijansa lyömiseksi ja sulkea rajat siirtolaisilta ja pakolaisilta. Äskettäistä EU-huippukokousta, joka vuodatti krokotiilinkyyneliä maanjäristyksen vuoksi, hallitsi pyrkimys vahvistaa Eurooppa-linnoitusta. Se hyväksyi uuden 500 miljoonan euron sotilasavun Ukrainalle ja 6,5 miljoonan ”humanitaarisen hätäavun” Syyrialle ja Turkille.

6. Erona tähän tavalliset ihmiset eri puolilla aluetta ja sen ulkopuolella ovat osoittaneet tietä keräämällä itse apua onnettomuusalueille. Tämä solidaarisuus näkyy selvästi esimerkiksi siinä tuessa, jota antavat kansalaiset valtioissa, jotka ovat julistautuneet Turkin ”vihollisiksi”, kuten Armeniassa ja Kreikassa.

7. Me vaadimme, että kaikki valtiot:

• kiirehtivät raha-, ruoka-, lääke- ja pelastuspalveluapua alueelle uhrien auttamiseksi; 
• luopuvat Syyrian vastaisista pakotteista pysyvästi, ei vain kuudeksi kuukaudeksi – avunsaannin suhteen ei tule erotella; 
• antavat täyden tuen pakolaisille ja siirtolaisille alueella ja alueelta – rajat auki! 
• käynnistävät rikossyytetoimet niitä poliitikkoja, rakennuttajia ja byrokraatteja vastaan, jotka ovat vastuussa kelvottomista rakennuksista ja eivätkä ole valmistautuneet ennustettuihin maanjäristyksiin ja nopean avun toimittamiseen, mikä surmanneet niin monia ihmisiä.  
• vähentävät asemenoja ja suuntaavat resurssit todellisiin inhimillisiin tarpeisiin.

8. Vaikka ilmastonmuutos ei luultavasti ole esittänyt suoranaista osaa tuhon synnyssä, se mitä on tapahtunut antaa meille välähdyksen siitä, miten ympäristökatastofissa toimitaan – piittaamattomuudella, tukahduttamisella ja uhrien tuomitsemisella. Sosialistista vallankumousta tarvitaan kipeämmin kuin koskaan, jotta maailma pääsisi eroon kapitalistisesta järjestelmästä, jonka prioriteetit ovat vääristyneitä ja hallitsevat luokat sydämettömiä.

International Socialist Tendencyn koordinointikomitea 12. helmikuuta 2023

Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen merkitys

John Mullen

Perinteisten puolueiden romahdus ja polarisoituminen vasemmalle ja oikealle jatkuvat

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulokset on saatu ja alustavat johtopäätökset voidaan vetää. Tässä käytetyt luvut perustuvat tilanteeseen, jossa 97% äänistä oli laskettu.

Ranskassa on miltei 49 miljoonaa äänestäjäksi rekisteröitynyttä aikuista (lisäksi kaksi ja puoli miljoonaa ei vaivautunut rekisteröitymään ja ne Ranskassa asuvat, jotka eivät ole ottaneet kansalaisuutta, eivät voi äänestää.

Sunnuntaina 10. huhtikuuta 12 miljoonaa jäi kotiin (suhteettoman paljon nuoria ja työväenluokkaa). 35,5 miljoonaa lähti vaaliuurnille.

Yhdeksän ja puoli miljoonaa äänesti Macronia; kahdeksan miljoonaa Le Peniä; seitsemän ja puoli miljoonaa France Insoumise -liikkeen Jean-Luc Melenchonia.

Kaksi ja puoli miljoonaa äänesti toista fasistiehdokasta, Zemmouria.

Putinin sortokoneisto

meille 2.3.2022 välitetty IST:n Venäjällä toimivan ryhmän vetoomus

Paine rintamalla synnyttää aina painetta selustassa ja tuon säännön vahvistaa myös nykyinen Venäjän-Ukrainan sota. Mitä enemmän Venäjä uppoaa valtaussotaan, sitä enemmän itse Venäjällä tukahdutetaan sotaa vastustavia ja yhteiskunnallisia aktivisteja. Tänään kukaan meistä ei tunne olevansa turvassa, puhuvathan Putinin salaiset palvelut avoimesti pikaisista tukahduttamistoimista, sodanvastaisia kokoontumisia hajotetaan ja poliisi ja kansalliskaarti pidättävät aktivisteja.

Sotaa on käyty vasta viikko, mutta tällä hetkellä meillä on seuraavat faktat ”mutterinkiristyksestä”:

• Uutispalveluissaan salaiset palvelut uhkaavat käyttää Venäjän rikoslain 275. pykälää, ”maanpetosta”, sotaa vastustaviin aktivisteihin tapahtumien objektiivisesta valaisemisesta. Rangaistus voi olla 20 vuotta vankeutta. Lisäksi pykälän alle voi sisällyttää tällä hetkellä sodanvastaisen agitaationkin.
• Tiedotusvälineitä on kielletty käyttämästä sanoja ”sota” ja ”miehitys”. Jäljelle jääneitä oppositiohenkisiä tiedotusvälineitä, kuten ”Eho Moskvy”, suljetaan.
• Tiedotusvälineitä valvova virasto Roskomnadzor on vaatinut poistamaan artikkeleita Ukrainan sodasta kymmenistä tiedotusvälineistä. Virasto katsoo, että uutiset niissä ”eivät vastaa todellista informaatiota”. Tästä puhutaan säätelyelimen Telegram-kanavalla. Vaatimuksen ovat saaneet ”Mediazona”, ”Dožd”, ”Novaja Gazeta”, ”Eho Moskvy”, ”InoSMI”, ”New Times”, ”Svobodnaja Pressa”, ”Krym.Realii” sekä erityisjulkaisut ”Žurnalist” ja ”Lenizdat”. Venäjän armeijan tilanteesta kerrottaessa voi tänään viitata pelkästään venäläisiin lähteisiin.
• Venäjän federaation pääsyyttäjänvirasto on päättänyt katsoa, että Facebook rikkoo perustavia ihmisoikeuksia ja vapauksia, Venäjän federaation kansalaisten oikeuksia ja vapauksia, jotka takaavat mm. joukkotiedotusvälineiden vapauden. Facebook ja Instagram toimivat Venäjän alueella katkoksin, mikä vaikeuttaa ajantasaisia yhteyksiä ulkomaalaisiin tovereihin.
• Joillekin reserviin kuuluville miehille on alkanut tulla kutsuja asuinpaikan sotilaspiireihin muka ”tietojen tarkistamiseksi”. On kaikki syyt olettaa, että tämä koskee ensi sijassa sotaa vastustavia aktivisteja, jotka liikekannallepanon hetkellä eivät ole hallituksen vankiloissa.

Venäjän ja Naton vastakkainasettelu on tullut uuteen vaiheeseen, sotaa käydään ahdistetun Ukrainan asuinkortteleissa. Venäläiset, jotka vielä vuonna 2014 riemuitsivat Putinin suurvaltalaajennuksesta, on nyt pantu polvilleen, hinnat alkavat nousta siinä määrin, että Venäjän yhteiskunnallisesta romahduksesta tulee vääjäämätön, liikeyritykset lähtevät Venäjältä hämmästyttävää vauhtia. Isänmaallinen huuma on vähentynyt selvästi verrattuna kahdeksan vuoden takaiseen.

Tilanne on äärimmäisen vakava ja Venäjän uuden historian aikana ainutlaatuinen. Jokaisesta yhteydestä ulkomaalaisiin tovereihin saattaa tulla viimeinen. Pyydämme kaikkia kiinnostuneita sodanvastaisia ja vasemmistolaisia aktivisteja levittämään tietoa. Putinin Venäjä on katkaissut lentoyhteydet suurimpaan osaan maista, mikä tekee käytännössä mahdottomaksi poistua maasta poliittisen turvapaikan saamiseksi. Kaikkien kansainvälisten sosialistien velvollisuus on kuitenkin mahdollisuuden tullen auttaa Venäjältä paenneita sotaa vastustavia ja yhteiskunnallisia aktivisteja ja pyrkiä estämään heidän luovuttamisensa Putinin hallitukselle. Venäjän sosialistien tehtävä taas on mahdollisimman pitkään kestävä vastarinta imperialismin selustassa, Venäjän keskustassa. Siinä määrin kuin se on mahdollista ja turvallista elämällämme.

Vapaus kansoille! Kuolema imperiumeille!

Toverillisin terveisin

Sosialistinen suuntaus, Venäjä

toim. huom. Tällä välin Eho Moskvy on suljettu ja Facebook ei enää toimi Venäjällä. 4. maaliskuuta presidentti allekirjoitti lain, jolla Venäjän asevoimien halventamisesta ja niitä koskevasta vääristellystä tiedosta ja kehotuksista pakotteisiin Venäjää vastaan voidaan tuomita enintään 15 vuoden vapausrangaistukseen.

Ukraina ja imperialismi

Vasemmistolainen kirjailija-toimittaja Paul Mason arvosteli sitä, että vastustamme USA:n imperialismia Ukrainan kriisissä. Alex Callinicos selittää, missä Mason erehtyy

Hyvä Paul,
tiedät että arvostan sinua. Minusta uusin kirjasi, How to Stop Fascism, oli erinomainen, vaikka olenkin eri mieltä argumentistasi, että nykyaikainen versio kansanrintamasta – liberaalien ja vasemmiston liitosta – olisi tapa lyödä fasistit.

Minusta olikin hyvin kiinnostavaa nähdä välitön hyökkäyksesi International Socialist Tendencyn (IST) Ukraina-julkilausumaa vastaan, Opetella sanomaan ”Hyvästi Lenin” – kritiikki IST:n julkilausumasta Ukrainan sodasta. Koska olin mukana luonnostelemassa julkilausumaa, olen tyytyväinen, mutta myös vaikuttunut, että pidit huolta sen lukemisesta ja arvostelemisesta.

Suo anteeksi, jos vastaan vaivannäköösi suhteellisen lyhyesti. Se ei johdu yksin siitä, että saatamme tosiaan olla sodan partaalla ja että nämä kiistat ovat kiperiä. Se johtuu myös siitä, että minusta todellinen kysymys välillämme on varsin yksinkertainen.

Venäjä – Euroopan ainoa imperialistivalta?

Salli siis minun sanoa ensiksi, että minusta artikkelisi otsikko – Opetella sanomaan ”Hyvästi Lenin” – on vähän hämäävä. Tiedämme molemmat, ettet ole ollut leninisti pitkään aikaan. Kuinka voisit olla leninisti, kun (aluksi) tuit vasemmistoreformistista Syrizan hallitusta Kreikassa ja olet uskollinen ja aktiivinen Labourin jäsen? Se ei tarkoita, etteikö leninismillä olisi merkitystä erimielisyyksissämme. Mutta se osa Vladimir Leninin teoreettista ja poliittista perintöä, jolla on merkitystä tälle keskustelulle, on hänen imperialismikritiikkinsä.

Lenin sanoo, ettei imperialismi ole vain arkaainen jäänne tai vain suurvaltojen heikompiin maihin kohdistuvaa ahdistelua. Se on kapitalistisen herruuden ja kilpailun maailmanjärjestelmä, jossa kourallinen voimakkaita kapitalistisia maita maailman mitassa kilpailee taloudellisesti ja geopoliittisesti. Yksi kysymys siten on, että pitääkö tämä vielä paikkansa? Ilmeisesti ei, sinun mukaasi. Hienossa muotoilussa viittaat ”USA:n ja EU:n globalistis-demokraattisten entisten imperialististen, maiden tämän päivän konfliktiin autoritaaristen, antimodernististen diktatuurien, Kiinan ja Venäjän kanssa (korostus lisätty)”.

Luokkataistelu tulee taas syksyllä muotiin

Oletteko huomanneet, että oikeistolainen talouspolitiikka on menettänyt täysin hehkunsa ja hegemoniansa maailmalla?  Viheliäinen luihin ja keuhkoihin käynyt tuulenvirus on pakottanut valtavirran talousteoreetikot kääntämään lähes kaikki pomppansa ja poplarinsa liivejä myöten ympäri.

Koko talousviisaiden vielä vuosi sitten niin uusliberalistinen bulevardiremmi katsoo nyt anovasti Keynesin suuntaan yrittäen kävelykepeillään tukea onnahtelevaa markkinakapitalismia. Talouden elvytys on tullut muotiin.

Suojattu:

Tämä sisältö on suojattu salasanalla. Syötä salasanasi näyttääksesi sisällön:

Salasana: