Kategoriat
Yleinen

Sattumako nyt korjaa satoaan?

2018 loppupuolella maailman talousennustajien konsensus oli järkähtämätön. Kohta posahtaa. Emme voi mitään. Alkaa kaikkien aikojen lama. Pörssikurssien nousu finanssikriisin jälkeisessä maailmassa oli kestänyt jo yli kymmenen vuotta.

Lama ei kuitenkaan vielä löytänyt tietään maailmantalouden sydämeen. Tie sinne vei koronan kautta. Tai sitä tällä ainakin aika uskottavasti selitetään.

Vain harva on rohjennut esittää poikkeavia mielipiteitä. Eräs heistä on Helsingin maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki. Hänen mukaansa jo ennen korona-virusta oli maailmantalouteen kehittymässä kaikkien lamojen äiti.

Jos olen oikeassa, näemme todennäköisesti kaikkien aikojen suurimman romahduksen, johon liittyy syvä globaali lama noin vuoden 2020 paikkeilla.Keskeisenä syynä on ’superkuplan’ kasvun jatkuminen osana finansialisaatiokehitystä. Keskuspankkien ’epäsovinnainen’ rahapolitiikka on edelleen voimistanut tätä kehitystä. Maailman talouskasvua on yritetty ylläpitää pumppaamalla helppoa velkarahaa sijoittajien käyttöön. Tuotannon kasvun ja rahoitusmarkkinoiden kehityksen välille on avautunut yhä suurempi kuilu”,

kirjoittaa Patomäki blogissaan.

Jopa Sixten Korkman on todennut, että korona vain puhkaisi kehittyneen kuplan. Sattuman sanelemana toteutuu täten kapitalistisen talouden säännönmukainen välttämättömyys.

Mutta minne katosivat julkisuudesta markkinafundamentalistit? Heidän mukaansahan valtio ei saisi missään olosuhteissa puuttua talouden mekanismeihin. Valtio ja julkinen sektorihan ovat heidän mielestään peikko ja haitallinen tekijä?

Nyt yksityiset yritykset ovat pakkautuneet ilman minkäänlaista turvaväliä kädet ojossa kerjäämään ja jonottamaan valtiolta vastikkeetonta apua hätäänsä. Suotakoon apu heille, kunhan se on vastikkeellista. Irtisanomisia eikä osinkojen jakoa saa tällaisessa tilanteessa tapahtua.  Toisessa tapauksessa valtio voisi pakkolunastaa jälkikäteen maksetun osingon omaan kassaansa

Suomessa otettiin korona-kriisin yhteydessä ensimmäistä kertaa käyttöön ns. valmiuslaki. Se on vaarallinen työkalu väärissä käsissä. Laki mahdollistaa eräiden keskeisten perusoikeuksien rajoittamisen. Niihin kuuluvat mm. kokoontumisvapaus, liikkumisvapaus ja sivistykselliset oikeudet.

Onneksi meillä juuri tässä tilanteessa ei sattumalta ole vallassa hallitus, joka koostuisi äärioikeistolaisista kokoomuslaisista ja persuista.

Monet valtiosääntöoikeuden asiantuntijat ovat olleet varsin kriittisiä valmiuslain varjolla tehdyille perusoikeuksien rajoittamisille. Niitä voi lukea ”Perustuslakiblogista”. Ikävänä jälkikaikuna tulevaisuutta ajatellen voi olla madaltunut kynnys ottaa valmiuslaki käyttöön pienemmissäkin ongelmatilanteissa.

Minkälainen jälkitauti tästä kaikesta seuraa, on vielä arvoitus? Varmuudella voi sanoa, että talouden mahalasku on maailmanlaajuisesti jyrkkä. Asetettu ”talousviisaiden” ryhmä Suomessa, joka miettii Vesa Vihriälän johdolla ulospääsyä tilanteesta, koostuu yhtä lukuunottamatta porvarillisesti ajattelevista ekonomisteista. Sieltä ei ole odotettavissa muuta kuin tulevia leikkauslistoja, joiden teho kohdistuu laman syventämiseen ja köyhien köyhdyttämiseen.

Kansalaisaktivisti Naomi Klein on kirjoittanut sokkidoktriinista. Sen mukaan kriisin aikana porvaristo yrittää saada läpi heille edullisia uusliberalistisia muutoksia. Vasemmisto ja ay-liike ovat nyt paljon vartijoina. Heidän tulee olla äärettömän tarkkana, ettei yksikään poikkeusoloissa väliaikaiseksi tarkoitettu myönnytys yrityksille tai esimerkiksi yt-lain muutos jää sattumalta pysyväksi. Sen pitäisi olla jo selvää, ettei oikeistolle riitä mikään.

Joudumme kohta tosissaan punnitsemaan onko ihminen taloutta varten vai talous ihmistä varten?

TERHO LAITILA

aiheesta lisää: IST:n julkilausuma koronapandemiasta https://sosialistiliitto.wordpress.com/2020/05/14/istn-julkilausuma-koronapandemiasta/

Kategoriat
Yleinen

Ei sodalle ja imperialismille: pakolaiset ovat veljiämme ja sisariamme!

Pakolaiset pannaan maksamaan Lähi-idän sodan hinta. Turkin ja Kreikan hallitusten yrittäessä hyötyä imperialististen leirien konfliktista ne molemmat tekevät parhaansa päästäkseen eroon pakolaisista rajoillaan ja estääkseen sodan kauhuja pakenevien ihmisten pääsyn.

Venäjän asevoimat ja Assadin hallituksen Idlibissä kohdannut Turkki julisti, ettei se enää estäisi pakolaisia ylittämästä rajaa Eurooppaan. Tämän kuultuaan kymmenet tuhannet pakolaiset, kyllästyneinä ja väsyneinä köyhyyteen, riistoon ja rasismiin, josta he ovat kärsineet Turkissa, alkoivat taittaa matkaa länteen meritse tai maitse.

Tuhansien pakolaisten ollessa juuttuneina Turkin rajalle, Kreikan turvallisuusjoukot yhteistyössä Euroopan raja- ja merivartioviraston Frontexin kanssa ovat ryhtyneet raakalaismaisiin toimiin pakolaisten pysäyttämiseksi.

On päivänselvää, että AKP:n hallituksen päätös rajaylityksestä ei liity mitenkään hyvästä tahdosta pakolaisia kohtaan. Sen sijaan että se selittäisi, miksi pakolaiset haluavat niin kiihkeästi pois Turkista, Turkin hallitus ylvästelee Eurooppaan siirtyneiden pakolaisten määrillä. Tuhannet ovat lähteneet kuolonmatkoille yli meren kumiveneissä ja tuhannet muut odottavat rajalla hirvittävissä oloissa.

Kreikan poliisi hyökkää omalta osaltaan pakolaisia vastaan kyynelkaasulla ja jopa luodein. Ja Egeanmeren saarten rasistit, joita rohkaisee Kreikan hallituksen avoimesti rasistinen politiikka, yrittivät estää pakolaisia ylittämästä rajaa. Kunnioitamme niitä saarten tavallisia ihmisiä, jotka ovat ajaneet poliisin pois ja kieltäytyneet sallimasta pakolaisvankiloiden perustamista maalleen. Kunnioitamme Lesboksen naisia, jotka sanovat, etteivät pakolaisnaiset eroa meistä.

Turkin ja Kreikan työläisten intressit eivät ole samat kuin USA:n tai Venäjän imperialismin, tai EU:n, tai kreikkalaisten ja turkkilaisten pomojen intressit.  Heidän intressinsä ovat kansainvälinen työläisten solidaarisuus, solidaarisuus kaikille pakolaisille ja etenkin Syyrian työläisille tällä hetkellä.

Me vaadimme Kreikan ja Turkin hallituksia pysymään erillään itäisen Välimeren ja Lähi-idän sotilaallisista jännitteistä ja hylkäämään seikkailu, jotka vaarantaa tavallisten ihmisten elämän. Me vastustamme sekä Assadin hallituksen ja Venäjän pommituksia Idlibissä että Turkin sotilasoperaatioita alueella.

Linja, joka ajaa pakolaiset kauhuun ja kuolemaan maalla ja merellä, on pysäytettetävä välittömästi!

Vaadimme, että Syyrian ja Turkin raja avataan sadoille tuhansille Idlibistä pakeneville ja että EU:n ja Kreikan linja pakolaisten pysäyttämiseksi hylätään. Sotaa pakenevien olisi sallittava jäädä Turkkiin tai Kreikkaan, jos he niin haluavat, ja heidän tulisi sallia saapua mihin tahansa muuhun maahan, jos he haluavat. Turkin ja Kreikan, samoin kuin kaikkien muiden Euroopan maiden, olisi ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin pakolaisten olosuhteiden parantamiseksi rajojensa sisällä.

Me sosialistit molemmin puolien Egeanmerta olemme taistelleet vuosia pakolaisten oikeuksien ja vapauksien puolesta ja rasisteja vastaan. Me kehotamme kaikkien maiden työläisiä osoittamaan solidaarisuutta pakolaisille ja nostamaan lipun rauhan puolesta sotaa, imperialismia ja rasismia vastaan.

DSİP Turkissa ja SEK Kreikassa jatkavat yhteistyötä taisteluissamme ja rasisminvastaisen toiminan organisoimiseksi 15.-21. maaliskuuta.

Pakolaiset ovat tervetulleita tänne!
Ei rasismille!
Eläköön kansojen veljeys!

Vallankumouksellinen sosialistinen työväenpuolue (DSİP), Turkki
Sosialistinen työväenpuolue (SEK), Kreikka

Kategoriat
Yleinen

IST:n julkilausuma Trumpista ja Iranista

1. Määrätessään Qassim Suleimanin sekä muiden iranilaisten ja irakilaisten sotilasjohtajien salamurhan Donald Trump on syyllistynyt sotatoimeen, joka saattaa sytyttää Lähi-idän tuleen.

2. Trumpin puolelta vaikuttimena olivat epäilemättä lyhyen aikavälin poliittiset laskelmat, mutta surmat ovat osa USA:n herruuden kriisin viimeisintä vaihetta alueella.1. Määrätessään Qassim Suleimanin sekä muiden iranilaisten ja irakilaisten sotilasjohtajien salamurhan Donald Trump on syyllistynyt sotatoimeen, joka saattaa sytyttää Lähi-idän tuleen.

3. Kriisi voidaan jäljittää USA:n ja Britannian hyökkäykseen Irakiin vuonna 2003. Saddam Husseinin syrjäyttäminen ja miehityksen kärsimä tappio loivat valtatyhjiön, jota sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen valtiot (MENA) – Iran, Israel, Saudi-Arabia, Turkki ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat – että ulkovallat, etenkin Venäjä, ovat pyrkineet käyttämään hyväkseen. Niiden vihollisuudet ovat synnyttäneet useita vaarallisia ja verisiä konflikteja – Syyriassa, Jemenissä ja Libyassa. USA:n tukema kaasuputkisopimus Kreikan, Kyproksen ja Israelin välillä lietsoo entisestään jännitteitä allekirjoittajamaiden ja Turkin välillä.

4. Iranin islamilainen tasavaltalaishallitus oli yksi suurimmista hyötyjistä USA:n perääntyessä Lähi-idässä. Suleimani oli merkittävä poliittinen vaikuttaja Irakista Libanonin kautta Syyriaan ulottuvassa kaaressa. Iran on esittänyt ristiriitaista roolia järjestäessään samaan aikaan vastarintaa USA:lle ja Israelille ja tukemalla raakalaismaista Assadin hallintoa Syyriassa ja korruptoituneita ja uskonryhmäpohjaisia hallituksia Irakissa ja Libanonissa.

5. USA on saattanut perääntyä, mutta se ei ole valmis luopumaan herruudestaan Lähi-idässä. Trump vaihtoi päinvastaiseksi Barack Obaman Teheranin-politiikan ja korvasi sovittelun vastakkainasettelulla. Mutta hän on tähän asti varonut sotaa ja keskittynyt luomaan ”mahdollisimman suurta painetta”  talouspakotteita lisäämällä. Iranin hallitus löysi kuitenkin keinoja iskeä takaisin – esimerkiksi iskemällä Saudi-Arabian öljynjalostamoihin tai käyttämällä vaikutusvaltaansa Irakissa. Suleimanin surmaaminen ei niinkään osoita USA:n voimaa kuin kiukkuista elettä tuon voiman rajallisuudesta.

6. Se oli silti äärimmäisen vaarallinen liike – eikä vain siksi Iranin koston vuoksi, mikä voi käynnistää eskalaation USA:n kanssa. Muiden imperialistivaltojen intressiä käyttää hyväksi USA:n vallan kriisiä Lähi-idässä osoittaa Kiinan, Venäjän ja Iranin hiljattainen yhteinen laivastoharjoitus Omaninlahdella.

7. Me tuomitsemme USA:n hyökkäyksen ja kaikki muut vihamielisyydet ja vastustamme sotaa Iranin kanssa. Millä tahansa USA:n johtamalla tai käynnistämälla sodalla Irania vastaan olisi äärimmäisen kauhistuttavat seuraukset ja se aiheuttaisi lisää mittaamatonta vahinkoa koko alueelle. Imperialismin hyökkäykset ovat toimineet vain Lähi-idän muuttamiseksi raunioituneeksi ja pysyväksi sota-alueeksi. USA:n – sekä Britannian, Ranskan ja Venäjän –  olisi lisäjoukkojen lähettämisen sijaan vedettävä kaikki joukkonsa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta. Me mobilisoimme muiden rinnalla sodan vaaraa vastaan.

8. Torjumme myös kaikki ajatukset, että jokin kilpailevista ali-imperialismeista alueella tarjoaisi edistyksellistä ratkaisua. Viime kuukausina on nähty joukkomielenosoituksia köyhyyttä, korruptiota ja uskonlahkolaisuutta vastaan Iranissa, Irakissa ja Libanonissa. Suleimanin murha saattaa auttaa näiden maiden hallitsevia luokkia palauttamaan järjestyksen nationalistiselta pohjalta. Me vastustamme kaikkia paikallisten hallitsevien luokkien yrityksiä asettaa kansansa toisiaan vastaan.

9. Todellinen ratkaisu Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen työläisten, kaupunkien köyhien ja talonpoikien riistoon ja alistamiseen on heidän omissa käsissään. Vudoen 2011 arabikansannousut tarjosivät välähdyksen siitä vallankumouksellisesta potentiaalista, jota heidän omatoimisuutensa edusti. Me teemme työtä näiden taisteluiden uudelleenkäynnistämiseksi. Ne voivat lopulta murtaa imperialismin ja kapitalismin otteen tällä alueella.

Kategoriat
Yleinen

Kun muuri romahti

Socialist Worker- lehdessä Tomáš Tengely-Evans palaa vuoteen 1989, jolloin joukkomielenosoitukset kaatoivat Berliinin muurin, ja väittää, että Itä-Euroopan niin kutsutut sosialistiset järjestelmät eivät olleet lainkaan sosialistisia.


Demolishing the Berlin Wall

Berliinin muuria purkamassa (kuva: Thiémard horlogerie/Flickr creative commons)


Suurin osa maailmasta hurrasi, kun Berliinin muuri ja virallisesti ”sosialistinen” Itä-Saksa kaatuivat 30 vuotta sitten. Romahdus nähtiin demokratian voittona diktatuurista.

Muuri oli jakanut Saksan pääkaupungin vuodesta 1961 — yhtä puolikasta hallitsi Venäjän kanssa liitossa ollut Itä-Saksa, toista USA:n liittolainen Länsi-Saksa. Siitä tuli kylmän sodan aikana kapitalistisen lännen ja ”kommunistisen” itäblokin taistelun symboli.

Kapitalismin kannattajille muurin kaatuminen 9. marraskuuta 1989 osoitti, että heidän järjestelmälleen ei ollut vaihtoehtoa. Vasemmalla monet tekivät saman johtopäätöksen, koska olivat pitäneet Itä-Euroopan järjestelmää sosialistisena tai ainakin länttä edistyksellisempänä.

Kategoriat
Yleinen

Toimitaan ennen kuin planeetta kuumenee

Jonathan Neale

30 toukokuuta 2019          

Greta Thunberg on kehottanut niin lapsia kuin aikuisiakin maailmanlaajuiseen lakkoon perjantaina 27. syyskuuta. Näin siitä tehdään totta.

Kategoriat
Yleinen

Onko Brasilia langennut fasismiin?

Äärioikeiston Jair Bolsonaro on uhka työläisille ja sorretuille. Häntä vastustavien potentiaalinen voima merkitsee kuitenkin, että hänen projektinsa on mahdollista pysäyttää, sanoo Alistair Farrow kirjoituksessaan Socialist Worker -lehdessä.


Students in Sao Paulo debating resistance to Bolsonaro after the election

Opiskelijat keskustelevat Sao Paulossa siitä, miten vastustaa Bolsanaroa vaalien jälkeen (kuva: Margarida Salomão Twitterissä)


Jair Bolsonaron voitto Brasilian presidentinvaaleissa on aiheuttanut sokkiaaltoja kautta maailman.

Äärioikeistolainen on nyt kuljettajanpaikalla maassa, jossa on 210 miljoonaa ihmistä ja joka on maailman kahdeksanneksi suurin talous. Hän on uhka naisille, LGBT-väelle ja mustille sekä jokaiselle muulle sorretulle ryhmälle. Hänet on pysäytettävä.

Vaalit ovat saaneet kommentoijat hakemaan sanoja, joilla luokitella Bolsanaroa ja hänen linjaansa.

Foreign Policy -lehdessä Federico Finchelstein sanoo: “Bolsonaron populismi tuo mieleen Hitlerin ajan”.

Hänen artikkelinsa otsikko kuuluu: “Jair Bolsonaron malli ei ole Berlusconin. Se on Göbbelsin.”

Kategoriat
Yleinen

Miten Palestiina voi vapautua?

Fatah-

 

Palestiinalaiset ovat urheasti taistelleet Israelia vastaan niin aseellisesti kuin joukkotoiminnassa. Nick Clarkin mukaan Lähi-idässä tarvitaan kuitenkin vallankumous vapauden saavuttamiseksi.

Vaikka useimmat ihmiset eri puolilla maailmaa reagoivat kauhistuneina Gazan teurastukseen, Israelin tukijat alkoivat työstää omaa tarinaansa surmattujen mustamaalaamiseksi.

Israelin puolustajat tuomitsivat surmatut ”väkivaltaisina terroristeina”, jotka olivat omineet rauhanomaiset mielenosoitukset.

Todellisuudessa ei ”rauhanomaisten” mielenosoitusten ja väkivaltaisen vastarinnan välillä ole selkeärajaista jakoa.

Kategoriat
EU uutiset Yleinen

Ranska: Kohti uutta vuoden 1968 toukokuuta?

John Mullen

Vain 50 vuotta sitten, 22. maaliskuuta, alkoivat Ranskassa tapahtumat, jotka kauhistuttivat hallitsevaa luokkaa, johtivat yhteen kaikkien aikojen suurimmista yleislakoista ja tehdasvaltausten aaltoon ja jotka pystyttiin rauhoittamaan vain työnantajien merkittävillä myönnytyksillä (minimipalkan 35 prosentin korotus ja ammattiliitoille taatut uudet järjestäytymisoikeudet työpaikoilla).  Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin näytti vallankumouksen haamu lännessä todelliselta.

Tänään sitä muistellaan Ranskassa kaikkialla. Ranskan taideakatemiassa on trotskilais- ja anarkistijulisteiden näyttely ja radio esittää keskusteluohjelmia vuodesta 1968. Jopa yliopistolehtoreiden yhdistys englannin ja englantia puhuvan maailman tutkimuksen alalla pitää konferenssin otsikolla ”Vallankumoukset” ja kutsuu Angela Davisin pääpuhujaksi (mikä tosin ei ole estänyt eräitä kollegoita valittamasta, että heidän saattaa olla vaikea päästä konferenssiin ”helvetin lakkojen vuoksi”). Käynnissä on muistelukamppailu valtalehdistön pyrkiessä antamaan steriloidun kuvan opiskelijaliikkeestä lähinnä siihen perustuvana, että miehet halusivat päästä naisten asuntoloihin ja kirjoittaa runollisia seinäkirjoituksia, kun taas vasemmisto korostaa kapinatilannetta, joka sai kenraali de Gaullen pakenemaan Saksaan varmistamaan siellä olevien ranskalaisjoukkojne uskollisuuden. Muutamat johtajat, jotka vuoden 1968 liike nosti, mutta jotka sittemmin ovat siirtyneet barrikadin toiselle puolelle ja tukevat Macronia (kuten Daniel Cohn-Bendit), jakelevat sydämellisiä haastatteluja.

Kategoriat
Yleinen

Trump ja Castro – fasismi ja sosialismiko?

Vuoden 2016 lopulla tapahtui kaksi asiaa, joilla on merkitystä sosialisteille ja työtätekeville kautta maailman: Trumpin valinta USA:n presidentiksi ja Castron kuolema. Myytit ympäröivät molempia miehiä. Väkevin niistä ehkä on, että Trump saattaisi olla fasisti, ja että Castro ja hänen luomansa Kuuba olivat sosialistisia. Todellisuus on, kuten tulemme huomaamaan, mutkikkaampi. Pitkän aikavälin ratkaisu kummassakin tapauksessa on työväenluokan omaehtoinen aktiivisuus.

John Molyneux irlantilaisesta Socialist Workers Partysta käsittelee Castroa.

Laurens D. Mallinder taas kysyy, onko Trump fasisti ja mitä presidenttikauden alku on merkinnyt.

Kategoriat
Yleinen

IST:n julkilausuma koronapandemiasta

1. . Covid-19-koronaviruspandemia esitetään yleensä ”luonnononnettomuudeksi” ja ”ulkoiseksi iskuksi” normaalisti toimivalle kapitalistiselle järjestelmälle.  Se ei kuitenkaan lainkaan pidä paikkaansa. Erilaisia uusia koronavirus- ja influenssaepidemioita (SARS, MERS, H5N1) on ollut aiemminkin, ja epidemiologit ovat varoittaneet maailmanlaajuisen pandemian uhkasta. Olosuhteita näiden epidemioiden puhkeamiselle ovat luoneet laajan teollisen maatalouden leviäminen sekä markkinoiden ja pääoman tunkeutuminen kaukaisille alueille. Näillä alueilla uudet virukset kehittyvät villieläin- ja lintupopulaatioissa, kuten marxilaisten biologien, mm. Rob Wallacen, kirjoitukset ovat osoittaneet.¹  Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä Marx kutsui kapitalistisen maatalouden luomaksi ”parantumattomaksi repeämäksi yhteiskunnallisessa prosessissa ja elämän luonnonlakien määräämässä aineenvaihdossa” – ja laajemmin luonnon tuhoutumista edistävästä ilmastonmuutoksesta. Kyseessä on läpikotaisin kapitalistinen pandemia, joka ilman vastatoimia veisi hengen noin 40 miljoonalta ihmiseltä (Imperial College Londonin arvioiden mukaan).

2. Valtioiden reagointi pandemiaan heijastaa samalla tavoin pääoman prioriteetteja. Kehittyneissä kapitalistisissa talouksissa uusliberaalit leikkaukset ovat merkinneet minimitason hätäsuunnittelua ja resurssien puutteesta kärsiviä terveydenhuoltojärjestelmiä (tai jopa pandemioihin varautumisesta vastaavan ryhmän hajottamista, kuten Trumpin Valkoisen talon tapauksessa). Hallitukset ovat horjuneet kahden välillä: minimireaktion, jonka tarkoitus on pitää talous pyörimässä, ja autoritaarisin toimin pakotettujen sulkemisten. Näistä edellinen pohjaa pahamaineiseen ”laumaimmuniteetin” strategiaan, joka antaa tartunnan levitä väestössä ja leikkii haavoittuvien elämällä. Tätä Boris Johnson alun perin tavoitteli, ja strategiaa yhä toteutetaan Hollannissa ja Ruotsissa. Se, ettei pandemiaan ole etukäteen lainkaan varauduttu, vaikeuttaa huomattavasti jäljittämisen, testaamisen ja hoitamisen strategiaa, jota joissain Aasian maissa on noudatettu. Hintana on useiden tuhansien elämä, myös niiden terveysalan työntekijöiden, jotka taistelevat pitääkseen ylikuormitetut teho-osastot toimimassa.

3. Pandemia kiihdyttää myös laajaa taloustaantumaa – luultavasti suurempaa kuin vuosien 2008-2009 suuri taantuma. Siinäkään ei ole mitään luonnollista. Se heijastaa talousjärjestelmää, jota hallitsee liikevoiton logiikka. Sulkemiset häiritsevät väistämättä tuotantoa – Kiinan talouden sulkeminen vuoden alussa on vaikuttanut kautta globaalien toimitusketjujen, ja pandemian leviäminen sulkee osia taloudesta muualla maailmassa. Toisenlaisessa yhteiskunnassa tämä ei kuitenkaan johtaisi sellaiseen työttömyyden kasvuun, jota näemme eri puolilla maailmaa. Finanssimarkkinoiden äärimmäinen paniikki on merkki hauraasta maailmantaloudesta, jota on viimeiset kymmenen vuotta pidetty pinnalla äärihalvalla keskuspankkirahalla ja valtavalla yritysvelan kasaantumisella (tila, jota pahentaa Venäjän ja Saudi-Arabian päätös käynnistää öljyn hintasota). Sama pako käteiseen (ennen kaikkea dollareihin), jonka näimme vuosien 2007-2008 romahduksen huipulla, on jäädyttänyt markkinat ja saanut kaikki varallisuushinnat putoamaan. Valtiot ovat puuttuneet tilanteeseen vielä silloistakin laajemmin ja työntäneet finanssijärjestelmään likviditeettiä sekä tarjonneet suunnattoman määrän tukimuotoja liike-elämälle, etenkin suuryhtiöille. Näihin toimiin on usein kuulunut toimeentulotuen muotoja lomautetuille työntekijöille, mutta ne ovat olleet rajallisia sekä määrällisesti että kattavuudeltaan sulkien usein pois työläiset kasvavalla epämuodollisella sektorilla (esimerkiksi keikkataloudessa, jossa epävarmoissa oloissa olevat työntekijät joutuvat usein kuvaamaan itseään ”itsensätyöllistäjiksi”). Sama koskee myös paperittomia maahanmuuttajia. Ensisijaista on jälleen puolustaa voittoja, ei tavallisten työtätekevien elämää ja toimeentuloa.

4. Hallitukset käyttävät usein pandemian kohdalla sotaretoriikkaa ja vetoavat oletettuun ja yhteiseen kansalliseen etuun. Kriisin taakka lankeaa kuitenkin työläisten niskaan. Terveydenhuollon työntekijät pakotetaan usein riskeeraamaan elämänsä ilman kunnollisia suojavarusteita. Vaikka jotkut työläisryhmät pystyvät työskentelemään etänä kotoa, suuret joukot etenkin ruumiillisen työn tekijöitä pakotetaan jatkamaan työtä, usein kovemmin ja laajemmassa mitassa kuin ennen. Heidän on työskenneltävä oloissa, joissa on mahdoton pitää sosiaalista etäisyyttä, kuten maatiloilla ja tehtaissa, supermarketeissa ja apteekeissa, varastoissa, jakelu- ja kuorma-autoissa, roska-autoissa, busseissa ja junissa. Epämuodollisen sektorin työläiset, jotka muodostavat hallitsevan osan väestöstä suurissa osissa globaalia etelää, kärsivät pahasti sulkemisista, jotka alentavat heidän tulojaan välittömästi. Tämän olemme jo nähneet miljoonien siirtotyöläisten epätoivoisessa paossa Intian kaupungeista. Covid-19 on muistuttanut karusti siitä, että 2000-luvun globaalin kapitalismin maailma pyörii yhä työntekijöiden varassa – työntekijöiden, jotka ovat nyt alttiina uusille vaaroille.

5. Itsepuolustuksekseen järjestelmä on turvautunut koeteltuun hajottamisen ja hallitsemisen mekanismiin. Trumpin itsepintainen puhe ”kiinalaisviruksesta” on laillistanut suunnattoman määrän rasistisia iskuja ja loukkauksia itäaasialaisia kohtaan. Maahanmuuttajat ja pakolaiset ovat erityisen haavoittuvia, kuten hirvittävät näkymät Turkin ja Kreikan väliseltä rajalta ovat osoittaneet. Valtioilla on kiire varustautua uusin poikkeusvaltuuksin, joista ne ovat haluttomia luopumaan, kun välitön kriisi on ohitse. Myös Yhdysvaltain ja Kiinan keskinäinen syyttely ja EU:n sisäinen halvaantuminen syventävät imperialismien välistä kilpaa.

6. Koronaviruskriisi nousee toisin sanoen olosuhteista, jotka pääoman kasautumisen nykymuodot ovat synnyttäneet. Sen seuraukset välittyvät luokkavastakohtien ja kapitalistien välisen kilpailun kautta, joka muodostaa kapitalistisen yhteiskunnan perustan. Vasemmiston ja työväenliikkeen viralliset johtajat ovat kuitenkin alistuneet hallituksen vetoomuksiin kansallisesta yhtenäisyydestä. Sosialidemokraattiset poliitikot ja liittojohtajat ovat pitkälti toistaneet virallista linjaa ja hyväksyneet toimet talouden pönkittämiseksi, vaikka ne on suunniteltu puolustamaan voittoja, ei elämiä. Mutta vaikka tuo kanta onkin vaikuttanut lamaannuttavasti, jotkin työläisryhmät ovat ryhtyneet toimintaan – eritoten Ranskassa, Italiassa ja USA:ssa, pakottaen sulkemaan epäolennaisia työpaikkoja ja vaatien suojavarusteita siellä, missä työäläisten on tarpeen pysyä töissä. Tämän työväenluokan perusreaktion on levittävä laajemman toiminnan kautta ja se on yleistettävä ohjelmaksi, josta tulee taistelun akseli.

7. Tuon ohjelma olisi sisällettävä mm. seuraavia vaatimuksia:

• Valtion on ohjattava taloutta resurssien uudelleensuuntaamiseksi terveydenhuoltoon, tuottamaan tarvikkeita ja laitteita potilaiden hoitamiseksi ja hoitajien suojelemiseksi sekä väestön tärkeimpien tarpeiden tyydyttämiseksi;
• Pysyvä maksuton, tarpeisiin perustuva terveydenhuolto progressiivisen verotuksen kunnolla rahoittamana;
• Tämä resurssien uudelleenjako on rahoitettava radikaaleilla sotilasmenojen leikkauksilla;
• Keskeisten alojen työläisiksi tulee lukea ne, jotka todellisuudessa antavat olennaisen panoksen väestön hyvinvoinnille, ja heille olisi järjestettävä turvalliset työ- ja työmatkaolot;
• Kaikkien ei-keskeisten työläisten, jotka eivät pysty tekemään etätöitä, tulisi laillisesta asemastaan riippumatta saada elämiseen riittävä palkka;
• Valtion on tuettava taloudellisesti asuinalueita ja yhdessä paikallishallinnon kanssa järjestettävä tukea suojattomimmille ja varmistamaan riittävä ruoan, lääkkeiden ja muiden välttämättömyystarvikkeiden jakelu;
• Keinotteluun ryhtyneet yritykset on kansallistettava ilman korvausta;
• Rasistinen syntipukkien hakeminen on estettävä: pakolaiskeskukset on suljettava ja niissä asuville järjestettävä majoitus, jossa he voivat eristäytyä; on seurattava Portugalin esimerkkiä (mutta paremmin) ja myönnettävä oleskelulupa maahanmuuttajille ja pakolaisille;
• Kansalaisoikeuksia on puolustettava: ei erikoisvaltuuksia poliisille – liikkumisrajoitukset paikallisalueiden toimeenpantaviksi.

8. Covid-19 -pandemia on paljastanut pääoman rajat tylysti. Muun muassa Trumpin, Merkelin ja Johnsonin oikeistohallitukset ovat joutuneet tunkeutumaan toiminta-alueille, jotka uusliberalismissa ovat valtiolta kiellettyjä. Oikeistohallitukset ovat joutuneet ottamaan sen vastuulleen valtavan määrän taloudellista toimintaa ja antamaan teollisuudelle tehtäväksi tuottaa varusteita, joita terveydenhuollon hätätila vaatii. Vaikka tuo linja on riittämätön ja sitä harjoitetaan kapitalismin suojelemiseksi ja ylhäältä käsin, se osoittaa, että on olemassa vaihtoehto uusliberaalin kapitalismin hallitsevalle muodolle. Se on tapahtunut hetkellä, jolla pandemia itsessään paljastaa, missä määrin kapitalismi tuhoaa luontoa. Samaa osoittavat Itä-Afrikan tulvat ja Amazonin polttaminen viime vuonna sekä Australian metsäpalot vuoden 2020 alkaessa. Toisin sanoen, aito sosialismi – jossa työtätekevät ottavat demokraattiseen valvontaansa maailman ja sen resurssit ja tuottavat tarpeeseen voitontavoittelun sijaan – on sekä mahdollista että tarpeellista. Ei tule palata normaaliin, joka synnyttää näitä katastrofeja. Pandemia on pelottava tapahtuma, joka osoittaa kapitalismin todellisen tuhovoiman. Mutta vahva poliittinen vastaus vasemmalta voi olla perustana toisenlaiselle maailmalle, jossa ihmiskunnalla on tulevaisuus.

The Coordination of the International Socialist Tendency
01.04.2020

Kategoriat
Yleinen

Agitaatio ja propaganda


(syyskuu 1984)


Duncan Hallasin artikkeli on julkaistu alkujaan Socialist Worker Review -lehdessä vuonna 1984.


Agitoida on sanakirjan mukaan ”yllyttää tai kiihottaa”, kun taas propaganda on ”mielipiteenmuokkaukseen tähtäävä oppien, asenteiden t. ajatusten levittäminen”.

Nämä määritelmät eivät ole huono lähtökohta. Agitaatio keskittyy välittömään kysymykseen ja pyrkii ”yllyttämään” toimintaan kysymyksen tiimoilta. Propaganda koskee järjestelmällisempää aatteiden selostamista.

Venäjän marxilaisuuden tienraivaaja, Plehanov, osoitti, mikä tärkeä seuraus tästä erosta oli. ”Propagandisti antaa paljon ajatuksia yhdelle tai muutamille henkilöille, agitaattori taas antaa vain yhden tai muutamia ajatuksia, mutta antaa ne sen sijaan kokonaiselle ihmisjoukolle.” Kuten mitään yleistystä, tätäkään ei pitäisi ottaa liian kirjaimellisesti. Propaganda voi suotuisissa oloissa saavuttaa tuhansia ja kymmeniä tuhansia. Ja agitaation saavuttama ”ihmisjoukko” on määrällisesti kovin vaihteleva. Yleinen lähtökohta on silti hyvin perusteltu.

Kategoriat
Yleinen

Onko vasemmistopopulismi toteuttamiskelpoinen strategia?

Héctor Puente Sierra

Populismia luonnehditaan usein ihmisiä epärealistisiin tavoitteisiin lietsovana.

Monet sosialistiset ajattelijat väittävät, että vasemmiston tulisi käyttää oikeiston harrastamaan ”populistista” mallia.  Socialist Review -lehden kirjoituksessaan Héctor Puente Sierra selittää, miksi he ovat väärässä.

Erilaisia ilmiöitä aina Donald Trumpin valinnasta Jeremy Corbynin suosioon ja Brexit-äänestykseen on selitetty valtamediassa ”populismin” seurauksena. Termiä väärinkäyttävät uusliberaalin konsensuksen puolustajat torjuakseen kaikki, jotka kyseenalaistavat vallitsevan taloudellisen ja poliittisen asetelman – oli kyseessä sitten Italian uuden sisäministerin, Matteo Salvinin, edustama rasistinen oikeisto, tai radikaali vasemmisto.

Siltä kannalta oikeistoa ja vasemmistoa yhdistää niiden taipumus tehdä ”vastuuttomia lupauksia” tarkoituksena kiihottaa tavallisten ihmisten tunteita. Tämän vastapainona uusliberaalit puolustajat tarjoavat maltillisia, ”realistisia” ennusteita teknokraateilta, jotka ovat ajaneet leikkausohjelmia ja alentaneet elintasoa kaikkialla.

Jotkut vasemmalla eivät kavahda populismisyytöksiä. Selvimpänä sellaisena on espanjalainen, vuonna 2014 käynnistetty Podemos-puolue, jonka johtajat ovat saaneet suoraa inspiraatiota vasemmistopopulismin johtavilta teoreetikoilta Chantal Mouffelta ja edesmenneeltä Ernesto Laclaulta.

Kategoriat
Yleinen

Rosa Luxemburg

Rosa Luxemburg valaisi merkittävänä hahmona keskellä vallankumouskuohuntaa tietä tuleville polville. Sally Campbell palaa hänen perintöönsä ja julkaisemme Luxemburgin viimeisen artikkelin, joka kirjoitettiin päivää ennen hänen kuolemaansa tammikuussa 1919.

Rosa Luxemburg on epäilemättä yksi huomattavimmista vallankumouksellisista, joita nousi 1800-luvun lopusta aina ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeihin kestäneestä myrskyisästä kaudesta. Se oli valtavan yhteiskunnallisen, poliittisen, tekniikan ja talouden muutosten aikaa. Se oli myös aika, jolloin sosialistisesta vallankumouksesta tuli todellinen – ja Luxemburg antoi teorialla ja osallistumisellaan panoksen noille vallankumouksille aina murhaansa saakka vastavallankumouksellisten käsissä Berliinissä 15. tammikuuta 1919.

Tuo vallankumouksellisten sukupolvi – Lenin ja Trotski Venäjällä, Gramsci Italiassa, James Connolly Irlannissa ja Luxemburg Saksassa – oppi muutamassa vuodessa enemmän kuin useimmat meistä koko elinaikanaan. He osallistuivat keskeisellä tavalla taisteluihin, jotka rikkoivat kapitalismin julkisivun raa’immalla ja paljaimmalla tavalla, sodassa. He näkivät työläisten muodostavan uusia demokraattisia elimiä, jotka antoivat osviittaa siitä, kuinka yhteiskuntaa voisi pyörittää täysin toisella tavalla; he olivat myös ensimmäisiä, jotka alkoivat ymmärtää reformistisen sosialismin rajoitukset sen yrittäessä korvata vallankumouksen pitkällä, hitaalla ja rauhanomaisella reformien tiellä.

Kategoriat
uutiset

Ei imperialistiselle kaappaukselle Venezuelassa

Juan Guaidó (keskellä) kannattajineen

Käynnissä oleva oikeistohyökkäys Venezuelan presidentin Nicolás Maduron syrjäyttämiseksi huipentui 23. tammikuuta, kun kansalliskokouksen johtaja Juan Guaidó nimitti itsensä väliaikaiseksi presidentiksi laskelmoidussa liikkeessä valtavan hallituksenvastaisen joukkokokouksen aikana.

Muutaman tunnin sisällä Donald Trumpin, Jari Bolsonaron ja muiden oikeistolaisten hallitukset olivat julkaisseet lausunnot, jotka tunnustivat Guaidón presidentiksi ja vaativat Maduron eroa. Tukea seurasi Britanniasta, Kanadasta, EU:sta ja EU-maista.

Lisäksi USA on asettanut uusia pakotteita, joiden kohteena on valtion öljy-yhtiö PDVSA, mikä sulkee Venezuelan hallituksen tärkeimmän tulolähteen lisäpaineen nostamiseksi Maduron eroamiselle.

Tämä saattaa huipentaa Venezuelan oikeiston pitkän hyökkäyksen Maduron syrjäyttämiseksi ja sen peruuttamiseksi, mitä on jäljellä 2000-luvun alun bolivarilaisen vallankumouksen saavutuksista.

Tämä läntisten kapitalistivaltojen yritys saada aikaan vallanvaihdos seuraa pitkää ja veristä USA:n tukemien vallankaappausten historiaa Latinalaisessa Amerikassa. Sosialistien tulisi kaikkialla torjua ehdottomasti tämä imperialistinen hyökkäys.

Tavallisten venezuelalaisten hyvinvointi kiinnostaa USA:ta ja muita valtoja vähiten. Ne haluavat päästä paremmin käsiksi Venezuelan öljyvaroihin, jotka ovat maailman suurimmat, ja syrjäyttää hallituksen, jota pidetään esteenä uusliberalismille ja USA:n herruudelle Latinalaisessa Amerikassa.

On kuitenkin epäselvää, mitä askeleita oikeisto ottaa Guaidón itsenimityksen jälkeen. Toimi näyttää olevan tarkoitettu kiihottamaan oppositiovoimia ja syventämään hallitsemattomuuden tilannetta, mikä luo kontekstin, jossa armeijan ryhmien puuttuminen tapahtumiin saattaisi tulla oikeutetuksi.

Maduro, kuten häntä ennen Hugo Chávez, on kuitenkin pitänyt armeijan visusti lähellään. Kyseessä ei ole vain sovintoele; armeija on keskeinen osa hallitsevaa PSUV puoluetta ja valtiokoneistoa. Se istuu ministeriöissä ja valtionyritysten johtokunnissa, ja upseerit, kuten Diosdado Cabello, ovat osa valtiovaltaa pitävää Maduron sisäpiiriä.

Samalla oppositiota ei kannateta kaikkialla Venezuelan yhteiskunnassa. Kaupunkien köyhät saattavat liittyä hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin talousvaatimusten suhteen tai jättää äänestämättä, mutta se ei tarkoita, että he kannattaisivat perinteisen oikeiston paluuta, millä ei olisi heille mitään annettavaa ja joka vallassa ollessaan käynnistäisi heitä vastaan tukahduttamistoimet.

Sosialistien pitäisi kuitenkin olla myös selkeitä siinä, että USA:n pakotteet sekä oikeiston taloudellinen ja poliittinen sabotaasi syventävät Venezuelan yhteiskuntaa tuhoavaa kriisiä, mutta eivät ole sen syy. Sen juuret on sijoitettava Venezuelan talous- ja poliittiseen malliin, joka Maduro ja PSUV puolustavat.

Hiukan ennen kuolemaansa vuonna 2013 Chávez laati Suunnitelman kansakunnalle 2013-2019, jossa esitettiin uudelleen hänen 2000-luvun sosialisminsa:

”Tämä on ohjelma sosialismiin siirtymiseksi ja osallisuudemokratian radikalisoimiseksi. Meidän ei tulisi pettää itseämme – Venezuelassa vallitseva yhteiskunnallis-taloudellinen muoto on edelleen kapitalistinen… Tämä ohjelma on suunnattu pääoman logiikan radikaaliin kukistamiseen ja jatkuvaan siirtymiseen sosialismiin. Sillä jotta syntyisi uusia suunnittelu- ja tuotantomuotoja kansan hyväksi, on valtion porvarillinen muoto tuhottava.”

Sen sijaan näemme, että taloutta ei olla onnistuttu monipuolustamiseen eikä sen riippuvuutta öljystä vähentämään, mitä Chávez piti edellytyksenä sillä, että uusliberaalien globaalien instituutioiden ote Venezuelasta murrettaisiin.

Maa on erittäin riippuvainen tuonnista. Tuotanto on pysähtynyt eikä investointeja tehdä. Tästä johtuvat kuvat supermarkettien tyhjistä hyllyistä ja pitkistä jonoista peruselintarvikkeiden ja lääkkeiden saamiseksi. Kuuden vuoden ajan Venezuelassa on ollut myös maailman korkein inflaatio, miltei miljoona prosenttia viime vuonna.

Valtioon sulautuneen PSUV:n tilivelvollisuutta vailla olevat ja epädemokraattiset rakenteet ovat nostaneet varakkaiden chavistojen kerrostumat uudeksi hallitsevaksi luokaksi ja synnyttäneet valtavaa korruptiota, mikä kuluttaa edelleen valtion varoja ja resursseja.

Siksi ne Venezuelan vasemmistossa, jotka ovat ottaneet etäisyyttä PSUV:stä, ovat oikeassa vaatiessaan uuden vasemmistojärjestön kehittämistä, joka olisi valtiosta riippumaton ja pystyisi taistelemaan työväenluokan strategian puolesta.

Se on kuitenkin yhdistettävä Chávezin vuosien uudistusten puolustamiseen ja lujaan imperialisminvastaisuuteen. Sitä ei saavuteta tukemalla kritiikittömästi Maduron autoritaarisia menetelmiä tai hänen yrityksiään sovitella vanhan ja uuden porvariston ryhmiä, vaan vain löytämällä uudestaan pitkään kadoksissa ollut bolivarilaisen vallankumouksen radikaali mieliala.