Suositellut

Miten Palestiina voi vapautua?

Fatah-

 

Palestiinalaiset ovat urheasti taistelleet Israelia vastaan niin aseellisesti kuin joukkotoiminnassa. Nick Clarkin mukaan Lähi-idässä tarvitaan kuitenkin vallankumous vapauden saavuttamiseksi.

Vaikka useimmat ihmiset eri puolilla maailmaa reagoivat kauhistuneina Gazan teurastukseen, Israelin tukijat alkoivat työstää omaa tarinaansa surmattujen mustamaalaamiseksi.

Israelin puolustajat tuomitsivat surmatut ”väkivaltaisina terroristeina”, jotka olivat omineet rauhanomaiset mielenosoitukset.

Todellisuudessa ei ”rauhanomaisten” mielenosoitusten ja väkivaltaisen vastarinnan välillä ole selkeärajaista jakoa. Jatka lukemista ”Miten Palestiina voi vapautua?”

Mainokset
Suositellut

Ranska: Kohti uutta vuoden 1968 toukokuuta?

John Mullen

Vain 50 vuotta sitten, 22. maaliskuuta, alkoivat Ranskassa tapahtumat, jotka kauhistuttivat hallitsevaa luokkaa, johtivat yhteen kaikkien aikojen suurimmista yleislakoista ja tehdasvaltausten aaltoon ja jotka pystyttiin rauhoittamaan vain työnantajien merkittävillä myönnytyksillä (minimipalkan 35 prosentin korotus ja ammattiliitoille taatut uudet järjestäytymisoikeudet työpaikoilla).  Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin näytti vallankumouksen haamu lännessä todelliselta.

Tänään sitä muistellaan Ranskassa kaikkialla. Ranskan taideakatemiassa on trotskilais- ja anarkistijulisteiden näyttely ja radio esittää keskusteluohjelmia vuodesta 1968. Jopa yliopistolehtoreiden yhdistys englannin ja englantia puhuvan maailman tutkimuksen alalla pitää konferenssin otsikolla ”Vallankumoukset” ja kutsuu Angela Davisin pääpuhujaksi (mikä tosin ei ole estänyt eräitä kollegoita valittamasta, että heidän saattaa olla vaikea päästä konferenssiin ”helvetin lakkojen vuoksi”). Käynnissä on muistelukamppailu valtalehdistön pyrkiessä antamaan steriloidun kuvan opiskelijaliikkeestä lähinnä siihen perustuvana, että miehet halusivat päästä naisten asuntoloihin ja kirjoittaa runollisia seinäkirjoituksia, kun taas vasemmisto korostaa kapinatilannetta, joka sai kenraali de Gaullen pakenemaan Saksaan varmistamaan siellä olevien ranskalaisjoukkojne uskollisuuden. Muutamat johtajat, jotka vuoden 1968 liike nosti, mutta jotka sittemmin ovat siirtyneet barrikadin toiselle puolelle ja tukevat Macronia (kuten Daniel Cohn-Bendit), jakelevat sydämellisiä haastatteluja. Jatka lukemista ”Ranska: Kohti uutta vuoden 1968 toukokuuta?”

Suositellut

Trump ja Castro – fasismi ja sosialismiko?

Vuoden 2016 lopulla tapahtui kaksi asiaa, joilla on merkitystä sosialisteille ja työtätekeville kautta maailman: Trumpin valinta USA:n presidentiksi ja Castron kuolema. Myytit ympäröivät molempia miehiä. Väkevin niistä ehkä on, että Trump saattaisi olla fasisti, ja että Castro ja hänen luomansa Kuuba olivat sosialistisia. Todellisuus on, kuten tulemme huomaamaan, mutkikkaampi. Pitkän aikavälin ratkaisu kummassakin tapauksessa on työväenluokan omaehtoinen aktiivisuus.

John Molyneux irlantilaisesta Socialist Workers Partysta käsittelee Castroa.

Laurens D. Mallinder taas kysyy, onko Trump fasisti ja mitä presidenttikauden alku on merkinnyt.

Jatka lukemista ”Trump ja Castro – fasismi ja sosialismiko?”

IST:n julkilausuma rasistisista pyrkimyksistä Euroopassa

  1. Euroopan neuvoston kokous 28. kesäkuuta merkitsi mahdollisesti hyvin vaarallista käännettä rasistisissa pyrkimyksissä siirtolaisia kohtaan Euroopassa. Donald Trumpin tultua valituksi marraskuussa 2016 EU on esiintynyt vapaamielisyyden ja suvaitsevaisuuden linnakkeena Amerikan uuden presidentin rasismia ja seksismiä vastaan. Tämä viime huippukokous sai EU:n kuitenkin omaksumaan Trumpin siirtolaisvastaista ohjelmaa.
  2. Trump aiheutti tyrmistystä, kun hän pidätti paperittomien siirtolaisten lapsia erillään vanhemmistaan. Silti EU on päättänyt luoda rajoileen pidätysleirejä – niin kutsuttuja ”maihinnousupisteitä” – kokonaisille perheille. Libya, jossa hallitsevat keskinäistä sotaa käyvät sotilasjoukkiot, jotka jo nyt salakuljettavat, kidnappaavat, kiduttavat ja raiskaavat siirtolaisia, on valittu tässä erityisrooliin. Huippukokous antoi Libyan merivartiostolle yksinoikeuden ”pelastaa” pakolaisveneitä Välimerellä.
  3. Nämä päätökset ovat seurausta akselista Trumpin ja Euroopassa leviävien äärioikeistolaisten hallitusten välillä, joita edustavat Unkarin Viktor Orbán, Itävallassa yhteistyötä natsistisen Vapauspuolueen kanssa tekevä Sebastian Kurz ja Italian Matteo Salvini. Maltillisempina uusliberaalin keskustan poliitikkoina pidetyt, kuten Saksan Angela Merkel ja Ranskan Emmanuel Macron, yrittävät suitsia näitä voimia tekemällä niille myönnytyksiä. Se on synnyttämässä kuolemanspiraalin, joka radikalisoi siirtolaisvastaista linjaa ja todellisuudessa vahvistaa äärioikeistoa.
  4. Rasististen populistipuolueiden nousu voimistaa todellisia fasistisia voimia ja antaa niille itseluottamusta. Legan vaalikampanjan menestys Italian äskettäisissä vaaleissa on moninkertaistanut rasistiset iskut. Trump ja amerikkalainen alt-right auttavat nekin fasisteja. Sen näkee äärioikeistolaisen katutappeluliikkeen nopeassa nousussa Britanniassa Football Lads Alliancen ja Tommy Robinsonin ympärillä, mitä UKIP on myötäillyt.
  5. EU:n siirtolaisvastainen pyrkimys edellyttää imperialismin laajempaa sekaantumista Afrikan asioihin. Italia on ponnistellut paljon muokatakseen Gaddafin jälkeistä Libyaa. Ranska on kasvattanut vanhaa sotilaallista interventiokoneistoaan Sahelin alueella. Saksa painostaa Afrikan hallituksia estämään siirtolaisaaltoa lähtömaissa. Ja Yhdysvaltain Afrikan sotatoimialueen esikunta kasvattaa sotilaallista jalanjälkeään Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, kuten tuli esille neljän USA:n erikoisjoukkojen sotilaan menehdyttyä taistelussa Nigerissä viime lokakuussa ja suunnitelmista perustaa amerikkalainen sotilastukikohta Ghanaan.
  6. Viime kokouksessaan International Socialist Tendency vahvisti jälleen vastustavansa taipumatta ja ehdottomasti tällaista politiikkaa:
  • Me kannatamme avoimia rajoja ja vastustamme kaikkia siirtolaisuuden esteitä: ongelma eivät ole siirtolaiset vaan pomot ja pankkiirit järjestelmineen;
  • Samaan aikaan pyrimme rakentamaan mahdollisimman laajaa rasisminvastaista liikettä, joka yhdistäisi kaikki ne, jotka vastustavat Trumpia ja äärioikeistoa ja puolustavat siirtolaisia ja pakolaisia;
  • Nojaamme 70-luvun Anti-Nazi Leaguen perinteisiin, joita viime vuosina ovat uudistaneet Keerfa Kreikassa, Aufstehen gegen Rassismus Saksassa, Stand Up to Racism ja Unite against Fascism Britanniassa, Unitat contra el feixisme i el racisme Kataloniassa, Platform fur eine menschliche Asylpolitik Itävallassa, Marche des Solidarités Ranskassa ja United against Racism Irlannissa ja pyrimme joukkomobilisaatiolla estämään fasisteilta kyvyn agitoida ja organisoida ajamalla heidät kaduilta;
  • Me vastustamme kaikkea läntisten imperialistivaltojen sekaantumista Afrikan ja Lähi-idän asioihin ja vaadimme niiden sotilastukikohtien purkamista näillä alueilla;
  • Tartumme jokaiseen tilaisuuteen rakentaa kansainvälistä solidaarisuutta maailman riistettyjen ja sorrettujen parissa. Vain sosialistinen vallankumous voi tehdä lopun kapitalismin aiheuttamista kärsimyksistä ja konflikteista.

International Socialist Tendencyn koordinointiryhmä
13. heinäkuuta 2018

 

Synkkenevät näkymät

Issue: 157

Posted on 22nd June 2016

Alex Callinicos

Kansainvälisesti uusliberaali järjestys jatkaa luhistumistaan. Donald Trump näyttää hankkivan kauppasotaa sekä Yhdysvaltain strategisen kilpailijan, Kiinan, että EU:n ja Kanadan kaltaisten liittolaisten kanssa samalla kun hän hakee liennytystä Pohjois-Korean kanssa, joka kerran oli roistovaltioista ylin. Kuten viime numerossamme esitimme, Trump on osoittanut olevansa kuolemanvakava sodanjälkeisen liberaalin kansainvälisen järjestelmän heikentämisessä.1 Se näkyy hänen suhtautumisessaan Saksaan, jonka paluu merkittäväksi talousmahdiksi täysin integroituneena läntiseen kapitalismiin on ollut tuon järjestyksen tärkein tukipylväs.

Trump on paitsi tehnyt täysin selväksi, että Saksan autoteollisuus olisi minkä tahansa transatlanttisen kauppasodan pääkohde, myös suoraan sekaantunut Saksan suuren hallituskoalition kriisiin maahanmuuton suhteen tarkoituksena samalla pakottaa Angela Merkel puolustuskannalle ja oikeuttaa oma hirviömäinen (ja nyt osin peruttu) politiikkansa pidättää siirtolaisperheiden lapsia USA:n Meksikon vastaisella rajalla ja erottaa nämä vanhemmistaan.2 Kuten Financial Timesin kolumnisti Gideon Rachman asian esitti, ”Trumpille ja hänen eurooppalaisille alt-right -liittolaisilleen Merkelin kaatuminen olisi eräänlainen todistus – että äänestäjäkunta on päättäviäisesti torjunut hänen päätöksensä sallia yli miljoona siirtolaista Saksaan vuonna 2015”.3 Trump on käynnistämässä yleistä hyökkäystä uusliberaalia ”äärikeskustaa” vastaan oikealta ja innottaa jäljittelijöitä ja rohkaistuneita fasisteja kaikkialla. Jatka lukemista ”Synkkenevät näkymät”

Mitä Karl Marxilta ja Karl Marxista pitäisi lukea

Marxin syntymän 200-vuotispäivän kunniaksi julkaisemme Socialist Worker -lehden Simon Basketterin Marx-lukusuosituksia.

As his ideas developed, Marx became a powerful writer

 


Paras, mistä aloittaa Marxin lukeminen, on Kommunistinen manifesti, joka on keskeinen jokaiselle sosialistille.

Loistavasti “aave kummittelee Euroopassa” alkavasta kirjasta on useita painoksia. .

Kuten useiden Marxin kirjoitusten kohdalla, on tavallisesti paras välttää kaikkia akateemisia johdantoja ja hypätä suoraan tekstiin.

Kehittäessään ymmärrystään siitä, miten kapitalismi toimii, Marxista tuli aina vahvampi kirjoittaja.

Feuerbach-teesit on lyhyt, mutta keskittynyt. “Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, mutta tehtävänä on sen muuttaminen.”

Vuoden 1844 Taloudellis-filosofisissa käsikirjoituksissa Marx esittelee vieraantumisteorian – kuinka kapitalismi vie työläisiltä inhimillisyyden vääristämällä heidän suhteensa omaan työhönsä ja ympäröivään maailmaan.

Saksalainen ideologia on Marxin varhaisten ajatusten väkipyssy – on kuitenkin paras lukea sen lyhyempi versio ilman pitkiä selityksiä, miksi eri filosofit ovat idiootteja [suomeksi on tosin käännetty vain ensimmäinen luku].

Marxin isot kirjat — Poliittisen taloustieteen arvostelua, Grundrisse ja suuri Pääoma—eivät ole niin vaikeasti ymmärrettäviä kuin usein sanotaan. Mutta ne vaativat vähän ponnistelua.

Etenkin Pääoma on sitkeyden väärti.

Se on kauttaaltaan kuvitettu esimerkein ihmisten taistelusta aina työläisten kamppailuista kymmentuntisen päivän puolesta mustien amerikkalaisten taisteluun orjuutta vastaan.

Siinä on värikästä proosaa ja happamia alaviitteitä sekä teoriaa maailman muuttamiseen.

On monia Pääoma-oppaita auttamaan lukijan tietä, mutta erittäin hyvä on Joseph Choonaran A Reader’s Guide To Marx’s Capital.

Making a Marx on history—celebrating 200 years since Karl Marxs birth

 

Marxista ja marxilaisuudesta on kirjoitettu tuhansia kirjoja. Useimmat ovat hyödyttömiä—jos ne eivät yritä teilata Marxia, ne yrittävät haudata hänet monimutkaisuuteen.

Monet kuitenkin ovat hyödyllisiä, kuten Alex Callinicosin The Revolutionary Ideas of Karl Marx. Se antaa tiiviin ja täsmällisen yhteenvedon Marxin ajatuksista nimenomaan maailman muuttamiseen ja sen ymmärtämiseen rohkaisevina.

Elämäkerroista Francis Wheenin Karl Marx [suomennettu] on täyspakkausmarssi, joka esittelee Marxin tyyppinä, jonka kanssa Wheen haluaisi käydä lounaalla.

Sen politiikka on pielessä, mutta se on parempi kuin monet isommat teokset juorujen ja anekdoottien vuoksi.

Kirjallisuuskriitikko Terry Eagleton on kirjoittanut viime vuosina useita lyhyitä Marxin puolutuksia, mm. Miksi Marx oli oikeassa [suomennettu].

Selkein lyhyt Marxin ajatusten esitys on silti edelleen Chris Harmanin Miten marxilaisuus toimii.

Amerikkalainen sosialisti Hal Draper kirjoitti pitkästi, täsmällisesti, oivaltavasti ja joskus ärsyttävästi Marxin kirjoituksista.

Mutta ehkä paras kohta päätyä on Marxin vuonna 1871 kirjoittama Kansalaissota Ranskassa.

Se käsitteli Pariisin kommuunia, jossa työläiset ”ensi kerran uskalsivat kajota »luonnollisen esivaltansa», etuoikeuteen … vanha maailma kääntelehti raivonkouristuksissa nähdessään punaisen lipun”.

Se kesti kaksi kuukautta, kunnes armeija tukahdutti sen vereen.

Raivoissaan Marx kirjoitti viidessä päivässä loistavan kirjasensa, jonka hän sitten luki ääneen sosialistitovereilleen.

Kuulla me emme häntä voi, mutta lukea voimme.

 

 

Monet Marxin kirjoituksista ovat verkossa. Paras paikka siellä on marxists.org, jossa on erittäin kattava suomenkielinen osio. Printtikirjojen suhteen kirjastot ja antikvariaatit ovat paras vaihtoehto, mutta Kommunistisesta manifestista on olemassa tuore painos parhaiten varustetuissa kirjakaupoissa. 

 

 

 

Koreat ovat pelinappuloita paljon suuremmassa pelissä

 

Onko Donald Trumpille koittamassa “Nixon Kiinassa” -hetki? On merkkejä, että hänen huippukokouksensa Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin kanssa saattaisi tuottaa diplomaattisen menestyksen sen sijaan että kaksi maata ajautuisivat tuhoisaan sotaan.

Tämä on vastoin USA:n kansallisen turvallisuusjärjestelmän perinteistä viisautta. Sen mukaan Trump teki virheen, kun ei vaatinut Pohjois-Koreaa luopumaan ydinaseohjelmastaan ennakkoehtona huippukokoukselle.

Tämä tuo meidät USA:n tekopyhyyteen vaatimuksissa Korean niemimaan ”täydellisestä, todennettavasta ja peruuttamattomasta ydinaseiden hävittämisestä”.

Se tarkoittaisi todellisuudessa, että Pohjois-Korea, eikä myös USA, luopuisi ydinaseistaan. Valtaosan kylmää sotaa Etelä-Koreaan sijoitetut amerikkalaisjoukot oli aseistettu ydinasein. Alueella on edelleen noin 28 000 amerikkalaissotilasta ja heidän tukenaan merellä oleva laivasto ja ilmavoimat, joilla on laajat ydinasevalmiudet.

Alex Wellerstein Stevens Institute of Technology -tutkimuslaitoksesta kertoi sanomalehti Observerille, että  “Ihmiset puhuvat mielellään Pohjois-Koreasta ’hulluna’. Ehdottomasti ’hulluin’ asia, jonka se voisi tehdä, on luopua ydinasepeloitteestaan tilanteessa, jossa heillä on hyvin aggressiivinen ydinasein varusteltu vihollinen.”

Tuollaiset arviot saattavat sopia yritysten ja valtioiden välisen kilpailun pyörittämän kapitalistisen järjestelmän vinoutuneeseen rationaalisuuteen. Mutta ne osoittavat, että vaikka Pohjois-Korean järjestelmä on raaka stalinistinen diktatuuri, sen tavoite on selvitä.

Niinpä Kim vastasi Pohjois-Korean talouden lähestyneeseen romahtamiseen 90-luvulla sallimalla yksityisen kaupan, joka on virkistänyt talouskasvua.

Pohjois-Korea -asiantuntija Andrei Lankov sanoi sanomalehti Financial Timesille, että Kimin pahamaineinen häikäilemättömyys on kohdistunut puolueen ja armeijan johtohenkilöihin.

Hän on “surmannut vain aseellisia … Hän ei ole koskenut yhteenkään talousjohtajaan. Jos on pankinjohtaja, on turvassa. Kuuden vuoden aikana hänellä on ollut kuusi puolustusministeriä, mikä on yhtä paljon kuin hänen isällään ja isoisällään [Pohjois-Korean edellisillä johtajilla] oli yhteensä 60 vuoden aikana.”

Oman talousmenestyksensä mittapuun mukaan Kimiin kohdistuu selvästi painetta. Virkaantulonsa jälkeen Trump on kampanjoinut saadakseen Kiinan painostamaan Pohjois-Koreaa lopettamaan ydinaseohjelmansa.

Kylmän sodan lopussa Kiina otti Venäjän roolin Pohjois-Korean järjestelmän suojelijana. Vuonna 2015 Kiina vastasi 85 prosentista Pohjois-Korean tuontia ja 83 prosentista vientiä.

Trumpin kampanja näyttää kannattaneen. Kauppaluvut osoittavat Kiinan viime vuoden lopulla enemmän tai vähemmän lopettaneen sellaisten elintärkeiden tuotteiden viennin Pohjois-Koreaan, kuin öljyn, hiilen, teräksen ja ajoneuvojen.

Samalla Pohjois-Korean kauppataseenvaje Kiinan kanssa on kaksinkertaistunut ja maa käyttää valuuttavarantojaan maksaakseen elintärkeista tuontitavaroista. Asiantuntijat ennustavat valuutan saattavan loppua vuoden loppuun mennessä.

Niinpä Kim, matkustettuaan panssaroidussa junassa Beijingiin tapaamaan kiinalaista suojelijaansa Xi Jinpingia, tapaa ensin Etelä-Korean presidentin Moon Jae-inin ja sitten Trumpin.

Vahvistus siitä, että molemmat osapuolet ovat vakavissaan, saatiin, kun tuli ilmi, että CIA:n johtaja Mike Pompeo, Trumpin tuleva ulkoministeri, oli käynyt Pohjois-Koreassa tapaamassa Kimiä.

Ja Pohjois-Korean johtajat puhuu myönnytyksistä.

Hän näyttää luopuneen Pjongjangin perinteisestä vaatimuksesta, että USA vetäisi joukkonsa Etelä-Koreasta. Tosin se, miksi USA on siellä edelleen 65 vuotta Korean sodan päättymisen jälkeen, on yksi kysymyksistä, joita kukaan ei tunnu kysyvän saati siihen vastaavan.

Kim puhuu myös rauhansopimuksesta, joka korvaisi sodan päättäneen aselevon. Ja äskettäin Pohjois-Korea ilmoitti, ettei se järjestäisi enää ydinase- tai ohjuskokeita. Skeptikot viittasivat nopeasti siihen, että maa on hyvinkin saattanut kehittää ydin- ja ballistiset ohjuksensa siihen vaiheeseen, ettei se tarvitse enempiä kokeita.

Mutta vaikka neuvotteluissa päästäisiinkin johonkin, ne eivät lopeta USA:n ja Kiinan suurta valtakilpailua. Trumpille Koreat ovat aina olleet nappuloita tuossa paljon suuremmassa pelissä.

Alex Callinicos, Socialist Worker 24. huhtikuuta 2018

Jatka lukemista ”Koreat ovat pelinappuloita paljon suuremmassa pelissä”