Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen merkitys

John Mullen

Perinteisten puolueiden romahdus ja polarisoituminen vasemmalle ja oikealle jatkuvat

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulokset on saatu ja alustavat johtopäätökset voidaan vetää. Tässä käytetyt luvut perustuvat tilanteeseen, jossa 97% äänistä oli laskettu.

Ranskassa on miltei 49 miljoonaa äänestäjäksi rekisteröitynyttä aikuista (lisäksi kaksi ja puoli miljoonaa ei vaivautunut rekisteröitymään ja ne Ranskassa asuvat, jotka eivät ole ottaneet kansalaisuutta, eivät voi äänestää.

Sunnuntaina 10. huhtikuuta 12 miljoonaa jäi kotiin (suhteettoman paljon nuoria ja työväenluokkaa). 35,5 miljoonaa lähti vaaliuurnille.

Yhdeksän ja puoli miljoonaa äänesti Macronia; kahdeksan miljoonaa Le Peniä; seitsemän ja puoli miljoonaa France Insoumise -liikkeen Jean-Luc Melenchonia.

Kaksi ja puoli miljoonaa äänesti toista fasistiehdokasta, Zemmouria.

Lue loppuun

Putinin sortokoneisto

meille 2.3.2022 välitetty IST:n Venäjällä toimivan ryhmän vetoomus

Paine rintamalla synnyttää aina painetta selustassa ja tuon säännön vahvistaa myös nykyinen Venäjän-Ukrainan sota. Mitä enemmän Venäjä uppoaa valtaussotaan, sitä enemmän itse Venäjällä tukahdutetaan sotaa vastustavia ja yhteiskunnallisia aktivisteja. Tänään kukaan meistä ei tunne olevansa turvassa, puhuvathan Putinin salaiset palvelut avoimesti pikaisista tukahduttamistoimista, sodanvastaisia kokoontumisia hajotetaan ja poliisi ja kansalliskaarti pidättävät aktivisteja.

Sotaa on käyty vasta viikko, mutta tällä hetkellä meillä on seuraavat faktat ”mutterinkiristyksestä”:

  • Uutispalveluissaan salaiset palvelut uhkaavat käyttää Venäjän rikoslain 275. pykälää, ”maanpetosta”, sotaa vastustaviin aktivisteihin tapahtumien objektiivisesta valaisemisesta. Rangaistus voi olla 20 vuotta vankeutta. Lisäksi pykälän alle voi sisällyttää tällä hetkellä sodanvastaisen agitaationkin.
  • Tiedotusvälineitä on kielletty käyttämästä sanoja ”sota” ja ”miehitys”. Jäljelle jääneitä oppositiohenkisiä tiedotusvälineitä, kuten ”Eho Moskvy”, suljetaan.
  • Tiedotusvälineitä valvova virasto Roskomnadzor on vaatinut poistamaan artikkeleita Ukrainan sodasta kymmenistä tiedotusvälineistä. Virasto katsoo, että uutiset niissä ”eivät vastaa todellista informaatiota”. Tästä puhutaan säätelyelimen Telegram-kanavalla. Vaatimuksen ovat saaneet ”Mediazona”, ”Dožd”, ”Novaja Gazeta”, ”Eho Moskvy”, ”InoSMI”, ”New Times”, ”Svobodnaja Pressa”, ”Krym.Realii” sekä erityisjulkaisut ”Žurnalist” ja ”Lenizdat”. Venäjän armeijan tilanteesta kerrottaessa voi tänään viitata pelkästään venäläisiin lähteisiin.
  • Venäjän federaation pääsyyttäjänvirasto on päättänyt katsoa, että Facebook rikkoo perustavia ihmisoikeuksia ja vapauksia, Venäjän federaation kansalaisten oikeuksia ja vapauksia, jotka takaavat mm. joukkotiedotusvälineiden vapauden. Facebook ja Instagram toimivat Venäjän alueella katkoksin, mikä vaikeuttaa ajantasaisia yhteyksiä ulkomaalaisiin tovereihin.
  • Joillekin reserviin kuuluville miehille on alkanut tulla kutsuja asuinpaikan sotilaspiireihin muka ”tietojen tarkistamiseksi”. On kaikki syyt olettaa, että tämä koskee ensi sijassa sotaa vastustavia aktivisteja, jotka liikekannallepanon hetkellä eivät ole hallituksen vankiloissa.

Venäjän ja Naton vastakkainasettelu on tullut uuteen vaiheeseen, sotaa käydään ahdistetun Ukrainan asuinkortteleissa. Venäläiset, jotka vielä vuonna 2014 riemuitsivat Putinin suurvaltalaajennuksesta, on nyt pantu polvilleen, hinnat alkavat nousta siinä määrin, että Venäjän yhteiskunnallisesta romahduksesta tulee vääjäämätön, liikeyritykset lähtevät Venäjältä hämmästyttävää vauhtia. Isänmaallinen huuma on vähentynyt selvästi verrattuna kahdeksan vuoden takaiseen.

Tilanne on äärimmäisen vakava ja Venäjän uuden historian aikana ainutlaatuinen. Jokaisesta yhteydestä ulkomaalaisiin tovereihin saattaa tulla viimeinen. Pyydämme kaikkia kiinnostuneita sodanvastaisia ja vasemmistolaisia aktivisteja levittämään tietoa. Putinin Venäjä on katkaissut lentoyhteydet suurimpaan osaan maista, mikä tekee käytännössä mahdottomaksi poistua maasta poliittisen turvapaikan saamiseksi. Kaikkien kansainvälisten sosialistien velvollisuus on kuitenkin mahdollisuuden tullen auttaa Venäjältä paenneita sotaa vastustavia ja yhteiskunnallisia aktivisteja ja pyrkiä estämään heidän luovuttamisensa Putinin hallitukselle. Venäjän sosialistien tehtävä taas on mahdollisimman pitkään kestävä vastarinta imperialismin selustassa, Venäjän keskustassa. Siinä määrin kuin se on mahdollista ja turvallista elämällämme.

Vapaus kansoille! Kuolema imperiumeille!

Toverillisin terveisin

Sosialistinen suuntaus, Venäjä

toim. huom. Tällä välin Eho Moskvy on suljettu ja Facebook ei enää toimi Venäjällä. 4. maaliskuuta presidentti allekirjoitti lain, jolla Venäjän asevoimien halventamisesta ja niitä koskevasta vääristellystä tiedosta ja kehotuksista pakotteisiin Venäjää vastaan voidaan tuomita enintään 15 vuoden vapausrangaistukseen.

Ukraina ja imperialismi

Vasemmistolainen kirjailija-toimittaja Paul Mason arvosteli sitä, että vastustamme USA:n imperialismia Ukrainan kriisissä. Alex Callinicos selittää, missä Mason erehtyy

Hyvä Paul,
tiedät että arvostan sinua. Minusta uusin kirjasi, How to Stop Fascism, oli erinomainen, vaikka olenkin eri mieltä argumentistasi, että nykyaikainen versio kansanrintamasta – liberaalien ja vasemmiston liitosta – olisi tapa lyödä fasistit.

Minusta olikin hyvin kiinnostavaa nähdä välitön hyökkäyksesi International Socialist Tendencyn (IST) Ukraina-julkilausumaa vastaan, Opetella sanomaan ”Hyvästi Lenin” – kritiikki IST:n julkilausumasta Ukrainan sodasta. Koska olin mukana luonnostelemassa julkilausumaa, olen tyytyväinen, mutta myös vaikuttunut, että pidit huolta sen lukemisesta ja arvostelemisesta.

Suo anteeksi, jos vastaan vaivannäköösi suhteellisen lyhyesti. Se ei johdu yksin siitä, että saatamme tosiaan olla sodan partaalla ja että nämä kiistat ovat kiperiä. Se johtuu myös siitä, että minusta todellinen kysymys välillämme on varsin yksinkertainen.

Venäjä – Euroopan ainoa imperialistivalta?

Salli siis minun sanoa ensiksi, että minusta artikkelisi otsikko – Opetella sanomaan ”Hyvästi Lenin” – on vähän hämäävä. Tiedämme molemmat, ettet ole ollut leninisti pitkään aikaan. Kuinka voisit olla leninisti, kun (aluksi) tuit vasemmistoreformistista Syrizan hallitusta Kreikassa ja olet uskollinen ja aktiivinen Labourin jäsen? Se ei tarkoita, etteikö leninismillä olisi merkitystä erimielisyyksissämme. Mutta se osa Vladimir Leninin teoreettista ja poliittista perintöä, jolla on merkitystä tälle keskustelulle, on hänen imperialismikritiikkinsä.

Lenin sanoo, ettei imperialismi ole vain arkaainen jäänne tai vain suurvaltojen heikompiin maihin kohdistuvaa ahdistelua. Se on kapitalistisen herruuden ja kilpailun maailmanjärjestelmä, jossa kourallinen voimakkaita kapitalistisia maita maailman mitassa kilpailee taloudellisesti ja geopoliittisesti. Yksi kysymys siten on, että pitääkö tämä vielä paikkansa? Ilmeisesti ei, sinun mukaasi. Hienossa muotoilussa viittaat ”USA:n ja EU:n globalistis-demokraattisten entisten imperialististen, maiden tämän päivän konfliktiin autoritaaristen, antimodernististen diktatuurien, Kiinan ja Venäjän kanssa (korostus lisätty)”.

Lue loppuun

IST:n julkilausuma Ukrainan kriisistä

Nostot

1- Ukrainan kriisi on saattanut Euroopan lähemmäksi hirvittävää sotaa. Pohjimmiltaan siinä on kyse konfliktista kahden imperialismin välillä: maailman voimakkaimman imperialistisen blokin, Yhdysvaltain eurooppalaisliittolaisineen, ja Venäjän, heikomman, mutta silti äksyn imperialistisen vallan. Kummallekin osapuolelle Ukraina on vain pelinappula. Työväenluokkaisille ihmisille ei kummankaan osapuolen voitosta tässä konfliktissa ole mitään etuja. Vallankumouksellisten sosialistien tähän kiistaan osallistuvissa valtioissa on asetettava etusijalle ”omien” hallitustensa vastustaminen.

2- Tämän nimenomaisen kriisin käynnisti Venäjän presidentin Vladimir Putinin päätös keskittää joukkoja Ukrainan vastaiselle rajalle. Hän perusteli tätä uhkaavaa liikettä osin vetoamalla isovenäläiseen nationalistiseen mytologiaan Venäjän ja Ukrainan historiallisista siteistä ja osin toistamalla pitkäaikaista valituksen aihettaan USA:n linjasta Naton ja EU:n laajentumisessa itäänpäin. Hän on vaatinut erityisesti sitoutumista siihen, ettei Ukrainaa oteta Natoon, ja että Naton joukot vedetään Keski- ja Itä-Euroopasta.

3- On totta, että Naton ja EU:n laajenemista valtaosaan Keski- ja Itä-Euroopan entisistä stalinistista valtioista ajoivat Bill Clintonin ja George W. Bushin hallitukset länsi-imperialismin vallan ulottamiseksi syvemmälle Euraasian mantereelle. Tuo politiikka rikkoi lupaukset, jotka USA:n ulkoministeri James Baker teki Neuvostoliiton viimeiselle presidentille, Mihail Gorbatšoville vuonna 1990, kun Moskova suostui jälleenyhdistyneen Saksa liittymiselle Natoon.

4- Putin ei ole mikään kansainvälisen työväenluokan ystävä. Hän johtaa uusliberaalia sortojärjestelmää, vetoaa ideologiseksi tuekseen isovenäläiseen nationalismiin ja on pyrkinyt palauttamaan Venäjän sotilasvoimaa ja käyttämään sitä Moskovan herruuden ylläpitämiseksi ”lähiulkomaissaan”, etenkin Tšetšenien itsenäisyysliikkeen murskaamisessa, sodassa Georgiaa vastaan vuonna 2008, Krimin valtauksessa vuonna 2014 ja äskettäisessä interventiossa Kazakstanin kansan mielenosoituksia vastaan. Kauempana Venäjän sotilasvoimaa on käytetty pelastamaan Bashar al-Assadin raaka hallinto Syyriassa.

5- Siitä huolimatta juuri Washington, Britannian Boris Johnsonin sekasortoisen hallituksen yllyttämänä, on pahentanut nykykriisiä. Joe Bidenin hallinto on kieltäytynyt harkitsemasta vakavasti Putinin päävaatimuksia, puhunut sodan vaarasta (Ukrainan länsimielisen hallituksen vastalauseista huolimatta) ja yhdessä Nato-liittolaistensa kanssa siirtänyt lisää sotilaallisia resursseja lähemmäksi Venäjän rajoja.

6- Jos sota tulisi, pääuhreja olisivat ukrainalaiset. He ovat kärsineet paljon 1900-luvulla, ensimmäisestä maailmansodasta, vastavallankumouksellisista sotilasinterventioista bolsevikkivallankumousta vastaan, maatalouden stalinistisesta kollektivisoinnista 30-luvulla ja natsien hyökkäyksestä Neuvostoliittoon vuonna 1941. Vuonna 1991 he käyttivät oikeuttaan kansalliseen itsemääräämiseen ja panivat alulle Neuvostoliiton hajoamisen. Mutta sittemmin heitä ovat hallineet korruptoituneiden oligarkkien kilpailevat ryhmät, jotka ovat kallistuneet milloin länteen, milloin itään. Vuodesta 2014 osat kaakkois-Ukrainaa ovat olleet sota-aluetta Kiovan hallituksen ja sen Venäjän tukemien vastustajien välillä. Ukrainalaiset eivät tarvitse lisää armeijoita, olivat ne sitten Natosta tai Venäjältä!

7- Lännen kiihdyttämä Ukrainan kriisi liittyy USA:n ja Kiinan väliseen maailmanlaajuiseen kilpaan. Biden haluaa lähettää signaalin Kiinan presidentille Xi Jinpingille, ettei Washington hyväksy Beijingiltä minkäänlaista yritystä liittää Taiwan takaisin Kiinaan. Xi on vastannut tukemalla Putinia Ukrainan suhteen. Tämä kilpailu uhkaa hajottaa kansainvälistä järjestelmää kilpaileviin imperialistisiin blokkeihin ja ja kasvattaa uhkaa maailmansodasta, joka tuhoaisi ihmiskunnan.

8- Me sanomme:

  • Ei sotaa Ukrainasta!
  • Niin Venäjän kuin Naton joukkojen on vetäydyttävä!
  • Ei Naton laajentamiselle – se on hajotettava!
  • Eurooppa on demilitarisoitava!
  • Lopettakaa varustelukilpailu, joka vie voimavaroja köyhyyden ja ilmastonmuutoksen vastaiselta taistelulta!

9- Poliittinen traditiomme on lähtöisin vallankumouksellisista sosialisteista, jotka kieltäytyivät valitsemasta puolta ensimmäisessä maailmansodassa. V. I. Leninin ja Rosa Luxemburgin johdolla he näkivät kansainvälisen vallankumouksen ainoana tienä ulos imperialistisesta järjestelmästä, jossa pääoman kasaaminen kilpaa johtaa väistämättä sotiin. Luxemburgin toveri Karl Liebknecht lanseerasi tunnuksen: ”Päävihollinen on kotimaassa”. Sen olisi oltava tunnuslauseemme tänään.

International Socialist Tendencyn koordinointikomitea

16. helmikuuta 2022

(Alex Callinicosin vastaus Paul Masonin arvosteluun https://sosialistiliitto.wordpress.com/?p=1195)

Luokkataistelu tulee taas syksyllä muotiin

Oletteko huomanneet, että oikeistolainen talouspolitiikka on menettänyt täysin hehkunsa ja hegemoniansa maailmalla?  Viheliäinen luihin ja keuhkoihin käynyt tuulenvirus on pakottanut valtavirran talousteoreetikot kääntämään lähes kaikki pomppansa ja poplarinsa liivejä myöten ympäri.

Koko talousviisaiden vielä vuosi sitten niin uusliberalistinen bulevardiremmi katsoo nyt anovasti Keynesin suuntaan yrittäen kävelykepeillään tukea onnahtelevaa markkinakapitalismia. Talouden elvytys on tullut muotiin.

Lue loppuun

Suojattu:

Tämä sisältö on suojattu salasanalla. Syötä salasanasi näyttääksesi sisällön:

Kategoriat: Yleinen | Syötä salasanasi lukeaksesi kommentteja.

Paikallista sopimista tyrkyllä – maustettuna myrkyllä

Nostot

Poison bottle icon | Game-icons.net

Terho Laitila

Itsevarmoina älyllisessä rajoittuneisuudessaan huutavat työnteettäjäjärjestöt ja porvaripuolueet armaan isänmaamme yritysten ja samalla koko valtakunnan talousongelmien ratkaisuksi paikallisen sopimisen lisäämistä. Hokema, jota paremman puutteessa tyrkytetään jokaisessa haastattelussa voiteluaineeksi talouden kitiseviin rattaisiin.

Mitä paikallisen sopimisen lisäämisellä käytännössä tarkoitetaan, eivät työnantajat ja oikeisto anna suoraa vastausta. Valtaosalla poliitikoista tuskin on asiasta vähäistä haisuakaan? Mutta tällaiselle tielle meitä ollaan kaikin voimin nyt taluttamassa.

                                 ******      ******      ******      ******

Teollisuudessa työpaikat ovat jo nykyisellään täynnänsä paikallisia sopimuksia. Tähän ovat pakottaneet monipuoliset tuotantoprosessit, joiden erilaisissa työtehtävissä joudutaan poikkeamaan esimerkiksi työsopimuksessa määritellystä työstä. Mikään liittojen sopima työehtosopimus, ei voi tietenkään kattaa koskemaan spesialisoituneen teollisuustyön kaikkia paikallisia erikoisuuksia, ilman että niistä paisuisi 1000-osaisia pykäläopuksia.

Siksi muiden muassa Teknologiateollisuuden työehtosopimus määrittelee raamit ja yleensä minimiehdot. Työehtosopimuksen työehdoista voidaan poiketa tekemällä paikallinen sopimus. Ja, koska kyseessä on nimen omaan sopimus, se ei useinkaan heikennä työntekijän työehtoja työpaikalla.

                                       ******      ******      ******      ******

Miksi ihmeessä työnantajat ja oikeisto sitten lirkuttavat seireenilaulua paikallisesta sopimisesta uutena asiana, vaikka sellainen on jo yleisessä käytössä?

Vastaus on, että eivät nämä tästä käytössä olevasta sopimusmallista puhukaan. He haluavat uuden paikallisen sopimisen, mikä saisi luvan alittaa työehtosopimusten minimit.

Julkisuudessa rummutetaan, että yleissitova työehtosopimus on liian jäykkä ja byrokraattinen noudattaa. Se ei anna mahdollisuuksia firmojen tarvittavaan ketteryyteen ja että työpaikoilla tiedetään kaikki sovittavat asiat kaikkein parhaiten.

Pelaaminen sillä, että työläiset saisivat itse päättää paikallisesti on yksi tämän todella huijarimaisen kampanjan pääpiirteistä.

Kaikkialla valtamediassa muodikkaan tittelin omaavat  ”työelämän professorit” mainostavat tätä ihmelääkkeenä ja talouden pelastavana eliksiirinä. Nämä kauppaavat juotavaansa TV:n asiaohjelmissa ostos-kanavien tavaratarjonnan mallin mukaisesti. Kuitenkin he tietävät, että kyseessä on tuote, joka aiheuttaa merkittäviä sivuvaikutuksia työmarkkinoille. Tästä nämä oikeistolaiset työelämän sutenöörit totta vieköön ovat kyllä kirkkaasti selvillä. Työntekijöille tarjoillaan hyvältä tuoksuvaa myrkytettyä lemmenjuomaa!

                                     ******      ******      ******      ******

Minkälaisten työnantajan edustajien kanssa paikallisia sopimuksia sitten tehtäisiin? Itselläni on siitä hieman kokemusta.

Taannoisella työpaikallani kärtimme eräältä liituraitaiselta ylempään keskijohtoon johtoon kuuluvalta pomomieheltä selkeämpää ja kannustavampaa palkkiopalkkajärjestelmää useissa neuvotteluissa. Viikkokausien kiemurtelujen ja istuntojen jälkeen lohkaisi työnantajan edustaja, että ”ei tätä yhtiötä pyöritetä työntekijöiden takia”.

Vastaavan asenteen uutisia kerrotaan mm. Uudenkaupungin autotehtaalta.

”Autotehtaan ilmapiiri on monin paikoin masentava, kun työntekijöitä kohdellaan alentavasti. Jos ehdotat jotain, niin vastaus on, että voit sitten lähteä meneen. Ei heillä ole tarkoituskaan pitää työntekijöistä kiinni”, kertoo eräs työntekijä.

Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin sanoo tunnistavansa puheet Uudenkaupungin autotehtaan ilmapiiristä ja yksittäisen työntekijän asemasta.

Siellä kuunnellaan työntekijöitä hyvin vähän, ja johtamisen tyyli on vanhanaikainen. Pomottaminen on osa autotehtaan ilmapiiriä.

– Haastattelut, mitä on tehty, vahvistavat tismalleen sen, että työntekijöiden on suostuttava siihen, miten asiat ovat. Vaihtoehtona on ollut se, että jos parempaa haluat, sitten otat ja lähdet, ei täällä ole pakko olla.

Miksi työnantaja ei halua paremmin huomioida työntekijöitä?

Sosiaalisissa suhteissa kysymys on aina vallasta, Melin sanoo Ylen haastattelussa.

                                 ******      ******      ******      ******

Joitakin työnantajien edustajia vaivaa kieroutunut asenteellisuus työntekijöitä kohtaan. Jotkut heistä ovat selvästi sairastuneet tyhmän ylpeyteen luullen syntyneensä suureksi johtajaksi. He kuvittelevat, että työntekijöillä on vain vähän tai ei mitään oikeuksia.

Olisi lievästi sanottuna uskaliasta siirtää työehtosopimusneuvottelut paikalliselle tasolle.  Luottamusmiesten vastapelureina istuisivat tällaiset lähes mitään ymmärtämättömät ylimieliset tolvanat.

Tällä ehdotetulla tiellä olisi vaaran paikkoja liian tiheään. Tai ei tämä olisi edes tie, vaan lahopuista rakennettu harva kapulasilta, jonka alla häämöttää päätä huimaavan syvä ja kivikkoinen rotko. Juuri sellainen, johon Tarzan-elokuvien kantaja-palvelijat aina putoavat. Sieltä ei ole paluuta.

Suezin kriisi on voitontavoittelun tuote

Alex Callinicos


Some ships, like above, hold close to 25,000 containers

Jotkut laivat, kuten yllä oleva, voivat kuljettaa miltei 25 000 konttia


Karl Marx kirjoitti vuonna 1857, “Siis samaan aikaan kun pääoman on yhtäältä pyrittävä raivaamaan kaikki kaupan, ts. vaihdon paikalliset rajat, pyrittävä valloittamaan koko maa­pallo markkinoikseen, se pyrkii toisaalta hävittämään tilan ajan avulla, ts. lyhentämään minimiinsä sen ajan, jonka tavaroiden kuljettaminen paikasta toiseen vaatii.”

Jos tälle totuudelle haluaa meidän aikanamme vahvistuksen, ei tarvitse katsoa kauemmaksi kuin jättimäiseen taiwanilaisvarustamon konttilaivaan, joka tukki Suezin kanavan.

Marx kirjoitti aikana, jonka historioitsija Eric Hobsbawm nimesi pääoman ajaksi. Teollisuuskapitalismi oli luomassa maailmantalouden palvelemaan itseään.

Teknologiset keksinnöt, kuten rautatiet ja höyrylaivat, antoivat mahdollisuuden, kuten Marx sanoi, ”halvem­pien yhteydenpito- ja kuljetusvälineiden tuotannolle” ”pääomaan perustuvan tuotannon ehtona”.

Suezin kanavan rakentaminen Egyptissä 1860-luvulla yhdistämään Aasia Punaiseenmereen ja Välimereen oli osa tuota prosessia. Britannia hankki pian omistukseensa kanaalin osake-enemmistön ja otti Egyptin hallintaansa vuonna 1882.

Kanavan herruus auttoi turvaamaan Lontoon tärkeimmän siirtomaaomistuksen, Intian. Se teki myös helpommaksi Intian vientivirran Eurooppaan ja Amerikkaan, mikä esitti ratkaisevaa osaa Britannian kansainvälisten maksujen tasapainottamisessa.

Intian itsenäistyminen vuonna 1947 merkitsi Brittiläisen imperiumin lopun alkua. Konservatiivipääministeri Anthony Edenin epäonnistuminen estää Egyptin presidentin Gamal Abdel Nasserin Suezin kanavan kansallistaminen vuonna 1956 oli sen kuolinkello.

‘I miss a normal life’—the workers stuck out at sea

Ja kanava on edelleen palvellut globaalia kapitalismia, joka yhä kehittelee”yhteydenpito- ja kuljetusvälineitä”.

Pinnalliset kommentoijat väittävät joskus, että globalisaatio merkitsee ”maantieteen kuolemaa”. Se on pötyä. Konttilaivat kuljettavat tavaroita globaaleja kuljetusketjuja pitkin, jotka ulottuvat tuotannon uusista keskuspaikoista Aasiassa muuhun maailmaan. 90 prosenttia maailmankaupasta kulkee yhä meritse.

Ja yli 12 prosenttia, keskimäärin 50 laivalla päivässä, kulkee Suezin kanavan kautta.

Kontit

Brendan Greeleyn kirjoittamassa artikkelissa selitetään, mikä Ever Givenin kohdalla meni pieleen. Hän korostaa, että ”laivoista on tullut suuria ja nopeita” ja että vuonna 2007 ”suurimmat konttilaivat kuljettivat 8000 konttia. Jotkut laivoista kuljettavat tänään lähes 25 000 konttia. Ever Given kuljettaa vain hiukan yli 20 000 konttia. ”

Laivat suurenevat pienentääkseen kuluja ja lisätäkseen kannattavuutta. Mutta fyysiset rajoitukset tarkoittavat, että konttilaivat eivät voi jatkaa pitenemistä, vaan niistä on tultava leveämpiä ja niiden on pinottavat lastinsa yhä korkeammaksi.

Maallikkokin voi nähdä, mikä voi menne pieleen noin kömpelöltä laivalta paikassa, joka Greeley kutsuu ”periaatteessa vain 24 metriä syväksi ojaksi, joka on kaivettu maahan, jotta valtameri pääsisi sisään”.

Radikaali tutkija Laleh Khalil osoittaa Washington Postissa, että laivat alkoivat suurentua reaktiona kanavan tukkeutumiseen kahdeksan kuukautta kestäneen Suezin kriisin aikana vuonna 1956 ja kahdeksan vuotta Israelin ja arabimaiden vuonna 1967 käymän sodan jälkeen. Lastien lähettäminen Afrikan kärjessä olevan Hyväntoivonniemen ympäri markkinoiden saavuttamiseksi vie kolme viikkoa pitempään.

Joten laivakoon kasvattaminen vähentää kuluja. Mutta nyt yksi näistä mammuttilaivoista tukki kanavan ja esti kulun yli seitsemän miljardin dollarin arvoiselta lastilta joka päivä. Se saatiin pian siirrettyä, mutta varustamot ehtivät kääntyä USA:n laivaston puoleen saadakseen suojaa Itä-Afrikan vesien merirosvoilta matkallaan kohti Hyväntoivonniemeä.

Eivätkä laivat kulje itsestään. Ne ovat riippuvaisia 1,6 miljoonan merenkulkijan työstä. Marx totesi, että ”yhteydenpito- ja kuljetusvälineet” toimivat ”arvonlisäyksen alueena, pääoman teettämän työn alueena”

Eräs varustamojohtaja varoitti viime joulukuussa ”piilevästä humanitaarisesta kriisistä” ja että ”liikkumisrajoitukset ovat jättäneet jopa 400 000 merenkulkijaa laivojensa vangeiksi heidän työsopimustensa jo umpeuduttua.” Kuten pandemia meille on muistuttanut, globaali kapitalismi nojaa ihmisten työhön.

Silta vallankumoukseen. Rosa Luxemburg 150 vuotta syntymästä

Joukkolakot ovat tämän päivän politiikan piirre vieläkin enemmän kuin yli sata vuotta sitten, kun vallankumouksellinen Rosa Luxemburg kirjoitti klassisen selostuksensa

Vuonna 2003 sadat tuhannet työläiset piirittävät hallituksen palatsin La Pazissa Boliviassa. He vaativat maan vihatun miljonääripresidentin Gonzalo Sanchez de Lozadoa eroamaan. Muutaman päivän kuluttua tämä joutui eroamaan ja pakenemaan kunniattomasti Miamiin.

Proletariat und Sozialismus kontra Bürokratie und ...

Liike, viikkoja jatkuneiden suurten lakkojen ja katutaisteluiden huipentuma, oli esimerkki siitä, mitä marxilaiset kutsuvat joukkolakoksi.

Joukkolakko ei ole välikohtaus, joka rajoittuu joihin ”eksoottisiin” ja kaukaisiin paikkoihin, tai historian pölyinen kapistus. Euroopassa on viime vuosikymmeninä ollut pikemminkin poikkeus maa, jossa sellaista ei ole ollut.

Kuinka merkittäviä tuollaiset lakot ovat? Missä oloissa niitä syntyy? Ja kuinka – jos ollenkaan – ne edistävät taistelua kapitalismin korvaamiseksi sosialistisella yhteiskunnalla?

Lue loppuun

Rosa Luxemburg — uudistaminen ei riitä

150 vuotta sitten syntynyt Rosa Luxemburg taisteli reformistisia ajatuksia vastaan vallankumouksen puolesta. Isabel Ringrose tutkii, mikä hänen talouskirjoitustena panos marxilaiseen ajatteluun oli.


Luxemburg (pictured above) examined both the contradictions and chaos of capitalism

Luxemburg (kuvassa yllä) tutki niin kapitalismin ristiriitoja kuin kaaostakin


Vallankumouksellinen Rosa Luxemburg, joka syntyi 150 sitten, johti taistelua sosialismin puolesta Saksan vallankumouksen aikana vuonna 1918.

Kapitalismin ja imperialismin vastustajana Luxemburg kamppaili työläisvaltion puolesta vallankumouksen kautta.

Hän eli aikana, jolloin eri puolilla Eurooppaa käytiin tärkeitä taisteluita. Silti monet vasemmistossa hyväksyivät reformistiset ajatukset ja katsoivat, että työläisten elämää voitiin muuttaa kapitalismissa. Ja joidenkin mielestä täysi sosialismi olisi saavutettavissa parlamentin kautta.

Luxemburg väitteli johdonmukaisesti reformistien kanssa, mm. niiden, joita oli hänen omassa sosialidemokraattisessa puolueessaan (SPD).

Se oli tuohon aikaan maailman suurin sosialistinen puolue ja nimellisesti marxilainen. Se keskittyi vaaleihin saadakseen järjestelmän muuttumaan sisältä, ei tavallisten ihmisten kamppailuun systeemin muuttamiseksi.

Reformistien mukaan kapitalismi oli muuttunut varhaisajoistaan ja siitä oli tullut vakaampi.

Hän pyrki kehittämään Karl Marxin työtä. Tämä oli sanonut, että kapitalismi rakentui ristiriidoille ja sitä uhkasivat toistuvat kriisit.

Marxin kasautumisteoria oli selittänyt, kuinka kilpailu ajaa pomot tekemään voittoa sen itsensä vuoksi ja kasaamaan yhä enemmän rikkautta.

Luxemburg kehitti tätä teoriaa ja yritti myös viedä eteenpäin Marxin imperialismianalyysiä selittääkseen, miksi yhteiskunta oli maailmansodan partaalla.

Rosa Luxemburg and The Mass Strike

Hän kirjoitti teoksen Pääoman kasautuminen. Imperialismin taloudellisesta selityksestä vuonna 1913. Se tarkasteli, kuinka kapitalismin laajeneminen uusille alueilla vaikutti järjestelmään.

Marx oli sanonut, että järjestelmään juurtunut kilpailu ajaa kapitalistit levittäytymään ympäri maailman suurempien voittojen haussa.

Luxemburg ei ollut sitä mieltä, että se johtui pelkästään uusien voittojen saalistamisesta. Hänen mukaansa kapitalismin oli pakko laajentua ei-kapitalistisiin maihin säilyäkseen.

Luxemburg sanoi, että “syvä ja perustava vastakohtaisuus kyvyn kuluttaa ja kyvyn tuottaa välillä” ajaa tätä laajentumista eteenpäin.

Kapitalismin tärkeimmissä keskuksissa hänen mukaansa kapitalistit eivät voineet loputtomiin laajentaa tuotantoa, koska ei olisi markkinoita sen kuluttamiseksi.

Luxemburg katsoi, että kapitalismi oli riippuvainen ei-kapitalistisista markkinoista myydäkseen tuotteitaan ja pakottaa ne siirtomaavalloituksella systeemiinsä. Sen kuluessa näiden maiden taloudet, resurssit ja työvoima otetaan haltuun ja riistetään. Valtiot sitten vievät halpoja materiaaleja näihin maihin saadakseen lisää voittoja.

Luxemburg osoitti, kuinka pääoman kasautuminen muodostaa ”imperialismin taloudelliset juuret”.

Imperialismi on “pääoman kasautumisen poliittinen ilmentymä sen kilpataistelussa siitä, mitä ei-kapitalistisesta ympäristöstä on vielä jäljellä”.

“Vain ei-kapitalististen yhteisöjen jatkuva ja etenevä hajoaminen tekee pääoman kasautumisesta mahdollisen”, hän sanoi.

Luxemburg uskoi, että kun kaikki ei-kapitalistiset maat olisi vedetty kapitalistiseen järjestelmään, kapitalismia kohtaisi romahdus.

Vauraus, jota imperialismi synnyttää hallitsevalle kansakunnalle, olisi väliaikaista. Kapitalismille koittaisi loppu, kun alikulutus – se että tavaroita tuotettaisiin enemmän kuin mitä kysyntää olisi – alkaisi vaikuttaa.

Kapitalismi on silti tänään levinnyt kattamaan koko maailman, eikä ole vielä kohdannut loppuaan. Luxemburg oli väärässä väittäessään, että järjestelmä romahtaisi tällä tavoin luonnollisesti. Mutta hänen kirjoituksensa ovat silti arvokkaita.

Aktivistit

Luxemburg opetti poliittista taloustiedettä SPD:n aktivistkoulussa 1906-1913 samaan aikaan kuin kirjoitti marxilaisesta taloustieteestä kirjasta Johdatus poliittiseen taloustieteeseen.

Se tutki, kuinka tuotanto oli vuosisatoja järjestetty esikapitalistisissa yhteiskunnissa, ”alkukommunismissa”, yhteisomistuksen pohjalta.

Sitä kirjoittaessaan hän havaitsi ongelmaksi näkemänsä seikan Marxin kasautumismääritelmässä tämän teoksen Pääoman toisessa osassa.

Luxemburg analysoi sitä, miten kapitalismi uusintaa itseään. Pomot myyvät tavaroita, mutta eivät pidä kaikkea voittoa itsellään. Sen sijaan he sijoittavat osan siitä tulevaan tuotantoon.

Jotta järjestelmä toimisi, tuli olla oikea tasapaino tuotettavan välillä. Piti olla riittävästi tavaroita myytäväksi ja voittojen saamiseksi. Ja tuli olla riittävästi koneita, joita tarvittiin tuotannon jatkamiseen.

Marx selitti tämän Pääoman toisessa osassa luomalla kaksi teoreettista lohkoa.

I lohko tuotti tavaroita, joita tarvittiin tuotantoon, kuten työkaluja tai koneita. II lohko tuotti tavararoita kulutukseen, kuten autoja tai vaatteita.

Luxemburgin mukaan tavaroille on rajalliset markkinat ja että se rajoittaa kapitalismin kasvua.

Niinpä järjestelmä voi laajentua ja tuottaa lisää tavaroita. Mutta ihmisiä ei olisi tarpeeksi ostamaan tavarat, ellei kysyntä kasvaisi.

Luxemburg uskoi, että virhe, jonka hän oli havainnut Marxin teoriassa, liittyi siihen, mistä lisääntynyt kulutus tulisi.

Lisäarvo, joka Marxin mukaan oli voiton lähde, on ero sen välillä, mitä työläiselle maksetaan ja mikä on heidän tuottamansa arvo. .

Pomojen on sijoitettava osa siitä uudelleen tai järjestelmä pysähtyisi.

Luxemburg kuitenkin sanoi, että “lisäarvon realisointi kasautumiseen on mahdotonta yhteiskunnassa, jossa on vain kapitalisteja ja työläisiä” – yhteiskunnassa, jota Marx oli selittänyt.

Hänen mukaansa olisi alikulutusta, koska työläisillä ei olisi palkkoja ostaa jatkuvasti ylellisyystavaroita. Eivätkä kapitalistit yksinkertaisesti voi myydä tavaroita toisilleen, muuten lisäarvoa ei olisi laitettavaksi takaisin tuotantoon.

Kapitalistit voisivat esimerkiksi ostaa tuotantovälineitä, kuten koneita ja laitteistoja, toinen toisiltaan. Luxemburgin mukaan se kuitenkin loisi ”karusellin, joka pyörisi tyhjässä ilmassa itsensä ympäri”. .

“Se ei ole kapitalistista kasautumista, siis rahapääoman kasaamista, vaan päinvastoin”, hän sanoi. ”Tuotanto tuotannon vuoksi on pääoman kannalta täyttä hölynpölyä.”

Niinpä imperialismi oli tarpeen uusien markkinoiden luomiseksi, jonne ylimääräiset tavarat voitiin myydä. Se oli kuitenkin viime kädessä rajallista ja aiheuttaisi järjestelmässä kriisejä.

Toisin kuin Luxemburg, Marx ei torjunut ajatusta “tuotannosta tuotannon vuoksi”.

Hän selitti, ettei tuotantoa kapitalismissa oltu tarkoitettu ihmisten tarpeita varten. Sen sijaan se oli suunnattu vaihtoon ja kulutuksen voittojen saamiseksi.

Kriitikot korostivat, että Luxemburgin teoria sotkee yksittäisten kapitalistien ja koko kapitalismin prioriteetit. Kapitalistit vaihtavat hyödykkeitä parantaakseen kykyään tuottaa.

Järjestelmä löytää aina keinon saada voittoa niin kauan kuin jostain löytyy kysyntää – vaikka työläisiltä ja kapitalisteilta. Ja se löytää keinoja luoda markkinoita ja esineellistää kaiken aina suhteista välttämättömyystarvikkeisiin.

Ja vaikka jotkut kapitalistit saattavat mennä nurin, toiset hyötyvät heidän resursseistaan ja markkinoistaan uusina voiton muotoina.

Ristiriidat

Luxemburg ei kehittänyt teoriaa, joka olisi selittänyt nousukauden, kriisin ja taantuman.

Pääoman 3. osassa Marx kehittää teoriaa siitä, kuinka pyrkimys kasata voittoja johtaa voiton suhdeluvun laskuun eikä alikulutukseen. Marxin mukaan yksittäiset kapitalistit ajetaan sijoittamaan tuotantovälineisiin lisätäkseen tuottavuuttaan kautta järjestelmän.

Se kuitenkin merkitsee, että varsinaiseen voiton lähteeseen, työläisten työhön, sijoitetaan vähemmän. Tämä kriisiteoria osoittaa, kuinka kapitalismin ristiriidat vahingoittavat järjestelmää.

Toiset marxilaiset ovat käsitelleen laajemmin kapitalismin ja imperialismin suhdetta.

Luxemburg ei esimerkiksi tutkinut monopolikapitalismin roolia pyrkimyksessä siirtomaiden perustamiseen ulkomaille.

Venäläinen vallankumouksellinen Nikolai Buharin ymmärsi selkeämmin, kuinka pääoman kokoutuminen ja keskittyminen johti pääoman ja kansallisvaltioiden läheisempiin siteisiin, mikä johti imperialismiin. Vaikka Luxemburgin teorioissa oli joitakin ongelmia, hänen analyysinsä oli tärkeä. Hän osoitti, kuinka kapitalismi oli riippuvainen valtion väkivallasta laajentuakseen.

Hän uskoi, että koska kapitalististen valtioiden välinen militarismi oli väistämätöntä, taistelu imperialismia vastaan oli tarpeen taistelussa kapitalismia vastaan. Hän sanoi, että asemenot ”ovat itsessään kasautumisen osa-alue”.

Tämä oli keskeisellä tavalla perustana selitykselle, miksi toisen maailmansodan jälkeen talous kasvu asetalouden roolin pohjalta.

Luxemburg toisti marxilaisuuden takana olevan keskeisen ajatuksen, että lisäarvon tuottaa työläisten riisto.

Ja hän vahvisti Marxin teoriaa kapitalismista päättelemällä, että se ”jatkuu sopeuttamalla juuri sitä edellytystä, jonka varassa se yksin voi taata oman olemassaolonsa”.

Hänen käsityksensä siitä, kuinka kapitalisti toimii ja estää inhimillisen edistyksen, sai hänet omistamaan ja antamaan elämänsä taistelulle sotaa ja imperialismia vastaan.