IST:n julkilausuma Turkin ja Syyrian maanjäristyksistä

1. Me osoitamme solidaarisuutemme kaikille Turkkiin ja Syyriaan maanantaina 6. helmikuuta iskeneen hirvittävän maanjäristyksen uhreille. Se on valtava inhimillinen katastrofi. Uhriluku on noussut jo yli 33 000:een, mutta vakuutusyhtiöt olettavat kuolleiden määrän olevan jopa 200 000. Kyseessä ei kuitenkaan ole ”luonnononnettomuus”. Maanjäristykset ovat väistämättömiä tällaisilla alueilla ja niitä on ollut täällä antiikista alkaen. Hirvittävä uhrien määrä on kuitenkin seurausta ihmisen toiminnasta ja toimettomuudesta, jota on muokannut riistoon perustuva, pääoman kilpakasaamisen liikuttama kapitalistinen järjestelmä.

2. Toiminta – Recep Tayyip Erdoğan hallitus, joka perustuu uusliberalistiselle ja islamistiselle AKP:lle, mutta on nyt yhteistyössä fasistisen MHP:n kanssa, on ollut Turkissa vallassa yli 20 vuotta. Talouskasvua, jolla Erdoğan kehuskelee, on ajanut rakennusbuumi, joka on rikastuttanut AKP:n kapitalistisia tukijoita. Tässä buumissa, sen myöntävät jopa ministerit, on rakennussäännöksiä järjestelmällisesti rikottu. Noin 20 000 ihmistä kuoli vuonna 1999 Gölcükin maanjäristyksessä; ennakkotoimien ansiosta Japanin Fukushimassa ei vuoden 2022 maanjäristyksessä kuollut kuin  kolme ihmistä, vaikka molemmat maanjäristykset olivat magnitudiltaan 7,4. Toimettomuus – Gölcükin ja Düzcen maanjäristyksen jälkeen otettiin käyttöön erityinen maanjäristysvero, joka tuotti 37 miljardia dollaria. Erään entisen ministerin mukaan rahaa ei käytetty maanjäristyksenkestävien talojen rakentamiseen, vaan ”terveyteen, teihin, tunneleihin ja siltoihin”. Kuten toverimme Vallankumouksellisessa sosialistisessa työväenpuolueessa sanovat, tässä ei paljon murhasta puutu.

3. Tätä rikollista piittaamattomuutta pahentaa Turkin hallituksen reaktio tuhoon – hätätilan julistaminen valtion tukahduttamisvaltuuksien lisäämiseksi, verkkainen avun ja pelastustoimien käynnistäminen, mikä jätti ihmisiä tukehtumaan raunioihin, Erdoğanin arvostelu ”kiukuttelijoita” ja ”ryöstelijöitä” kohtaan sekä virallinen kampanja ”valheellista tietoa” vastaan. ”Valtiota ei ole,” totesi lääkäri Adiyamanissa Financial Timesille. Mutta totuus on, että Turkin valtiolla on prioriteettinsa, joihin kuuluu suojella poliitikkoja, rakennuttajia ja byrokraatteja, jotka loivat edellytykset tälle katastrofille. Sen sijaan että yrittäisi kompensoida kaiken tekemänsä ja tekemättä jättämänsä, AKP/MHP:n hallitus kiirehtii syyttämään uhreja.

4. Maanjäristykset ovat vahingoittaneet laajaa aluetta Trabzonista Palestiinaan. Paitsi että vaikutukset ylittävät valtioiden rajat, ne ovat myös uusi isku alueille, jotka kärsivät sodasta – Syyrian sisällissodasta, paikallisten pikkuimperialismien kilvasta, Turkin valtion sodasta kurdeja vastaan ja amerikkalaisen ja venäläisen imperialismin sekaantumisesta. Katastrofi on erityisen vakava syyrialaisille, koska maassa heidän elämäänsä ovat tuhonneet vuosia jatkuneet imperialistiset sekaantumiset ja Bashar al-Assadin hallinnon julmuus, ja valtavat pakolaismäärät ovat hajaantuneina eri puolille maata ja naapurimaihin.

5. Kriisin laajuus ylittää kohdemaiden voimavarat. Tällä hetkellä läntisillä imperialistivalloilla on kolme prioriteettia – saada omat työtätekevänsä maksamaan inflaatiokriisi nostamalla korkoja ja työttömyytta ja alentamalla palkkoja, syytää aseita Ukrainaan venäläiskilpailijansa lyömiseksi ja sulkea rajat siirtolaisilta ja pakolaisilta. Äskettäistä EU-huippukokousta, joka vuodatti krokotiilinkyyneliä maanjäristyksen vuoksi, hallitsi pyrkimys vahvistaa Eurooppa-linnoitusta. Se hyväksyi uuden 500 miljoonan euron sotilasavun Ukrainalle ja 6,5 miljoonan ”humanitaarisen hätäavun” Syyrialle ja Turkille.

6. Erona tähän tavalliset ihmiset eri puolilla aluetta ja sen ulkopuolella ovat osoittaneet tietä keräämällä itse apua onnettomuusalueille. Tämä solidaarisuus näkyy selvästi esimerkiksi siinä tuessa, jota antavat kansalaiset valtioissa, jotka ovat julistautuneet Turkin ”vihollisiksi”, kuten Armeniassa ja Kreikassa.

7. Me vaadimme, että kaikki valtiot:

• kiirehtivät raha-, ruoka-, lääke- ja pelastuspalveluapua alueelle uhrien auttamiseksi; 
• luopuvat Syyrian vastaisista pakotteista pysyvästi, ei vain kuudeksi kuukaudeksi – avunsaannin suhteen ei tule erotella; 
• antavat täyden tuen pakolaisille ja siirtolaisille alueella ja alueelta – rajat auki! 
• käynnistävät rikossyytetoimet niitä poliitikkoja, rakennuttajia ja byrokraatteja vastaan, jotka ovat vastuussa kelvottomista rakennuksista ja eivätkä ole valmistautuneet ennustettuihin maanjäristyksiin ja nopean avun toimittamiseen, mikä surmanneet niin monia ihmisiä.  
• vähentävät asemenoja ja suuntaavat resurssit todellisiin inhimillisiin tarpeisiin.

8. Vaikka ilmastonmuutos ei luultavasti ole esittänyt suoranaista osaa tuhon synnyssä, se mitä on tapahtunut antaa meille välähdyksen siitä, miten ympäristökatastofissa toimitaan – piittaamattomuudella, tukahduttamisella ja uhrien tuomitsemisella. Sosialistista vallankumousta tarvitaan kipeämmin kuin koskaan, jotta maailma pääsisi eroon kapitalistisesta järjestelmästä, jonka prioriteetit ovat vääristyneitä ja hallitsevat luokat sydämettömiä.

International Socialist Tendencyn koordinointikomitea 12. helmikuuta 2023

Kansainvälisen sosialistisen suuntauksen (IST) julkilausuma Italian vaaleista

Oikeistopuolueiden voitto Italian vaaleissa merkitsee, että ensimmäistä kertaa sitten diktatuurien kaatumisen 70-luvulla johtaa fasistinen puolue eurooppalaista hallitusta. Lokakuussa 2022, sata vuotta Mussolinin Rooman-marssin jälkeen, fasistista tulee jälleen Italian pääministeri.

Giorgia Meloni on taitava poliitikko, mutta hän ei ole pelkästään ”konservatiivi”, kuten tiedotusvälineet häntä loputtomiin kuvaavat. Hän auttoi luomaan Italian veljet -puolueen vastalauseena vanhan fasistisen MSI:n kehitykselle kohti integroitumista valtavirran porvalliseen parlamenttipolitiikkaan. Hänen puheensa ovat täynnä klassista fasistista retoriikkaa ja koodattua antisemitismiä – perheen ja kansakunnan puolustamiseksi ”kosmopoliittisia” finanssikeinottelijoita vastaan.

Vastuu tästä pelottavasta kehityksestä on selkeästi valtavirran puolueilla – etenkin keskustavasemmistolaisella Demokraattinen puolueella ja oletetun ”järjestelmänvastaisella” Viiden tähden liikeellä – jotka tukivat Mario Draghin hallitusta. Tuo pankkiiri asetti Italian lujemmin EU:n uusliberaaliin otteeseen ja tuki innokkaasti Naton sijaissotaa Venäjän kanssa Ukrainassa. Italian veljet oli ainoa merkittävä puolue tuon hallituksen ulkopuolella ja se pystyi imemään sen luoman tyytymättömyyden.

Fasistien läpimurtoa ei pidä liioitella. Johtavien oikeistopuolueiden äänimäärä edustajainhuoneen vaaleissa 2018 oli 12 409 981, 37 % äänistä. Vuonna 2022 määrä putosi 12 299 648:een. Siten 110 000 ihmistä vähemmän äänesti niitä, mutta tällä kertaa niiden ääniosuus nousi 44 prosenttiin äänestysaktiivisuuden laskun takia. Oikeiston menestys on seurausta muiden puolueiden epäonnistumisesta ja siitä seuranneesta vieraantumisesta poliittisesta järjestelmästä pandemian, talouden epävakaisuuden, ekologisen katastrofin ja inflaation aikana.

Lisäksi Melonin menestys on valtaosin vain vaaleihin liittyvä. Hän on pystynyt kasvattamaan Italian edustusta parlamentissa valtavasti voittamalla ääniä pääasiassa muilta oikeistopuolueilta, Legalta ja Forza Italialta. Hän ei ole pystynyt rakentamaan sellaista fasistista katuliikettä, jollaisen hyökkäys vasemmistoa ja ammattiyhdistysväekä kohti nosti Mussolinin pääministeriksi.

Silti Melonin ja Italian veljien voitto on äärimmäisen uhkaava kehitys. Se rohkaisee fasisteja kaikkialla ja antaa heille legitimiteettiä. Italian veljet -puoluekäyttää rooliaan hallituksessa vahvistamaan äärioikeiston yhteiskunnallista ja institutionaalista perustaa ja ajamaan läpi taantumuksellista politiikkaa. Kaikki valtiokoneistossa olevien oikeistolaisten elementtien ja avoimesti fasististen ryhmien, kuten Casa Poundin, itseluottamus kasvaa.

Uusi hallitus jatkaa edeltäjiensä aloittamia hyökkäyksiä työtätekeviä ja etenkin maahanmuuttajia ja pakolaisia vastaan. Veljet on jo vahvistanut, että se romuttaa hyvin vaatimattoman kansalaistulon, joka oli yksi harvoista sosiaalireformeista, jonka Viiden tähden liike sai aikaan hallituksessa. Se suunnittelee myös heikentävänsä aborttioikeutta. Noita hyökkäyksiä vastaan on nostettava laajaa vastarintaa. Kansainvälinen solidaarisuus taisteluille Italian äärioikeistolaista hallitusta vastaan on tärkeätä. Ja minne Meloni meneekin, hänet tulisi torjua ja eristää fasistina. Kansainvälinen konferenssi, jonka Stand Up to Racism järjestää Lontoossa 15. lokakuuta, saa tässä yhteydessä erityistä merkitystä. Me jatkamme vastarinnan organisoimista fasistien mobilisaatiota vastaan kansainvälisesti.

Meloni ja hänen hallituksensa eivät ole voittamattomia. He eivät edusta oikeiston yhteiskunnallisen perustan syvenemistä tai laajenemista. Lisäksi hallituksen sisällä on runsaasti jakoja. Sen kummemmin Forza Italian Silvio Berlusconi kuin Legan Matteo Salvini eivät jaa Melonin intoa Ukrainan sotaan. Pitääkseen kiinni johtoasemastaan Legassa Salviniin on pidettävä puolensa Melonia vastaan. Päättäväinen joukkovastarinnan liike, joka tekee eron keskustavasemmiston vararikkoiseen politiikkaan, voi käyttää hyväkseen näitä heikkouksia ja kaataa Melonin.

Fasistien läpimurto Italiassa on varoitus meille kaikille. Ihmiskunnan edessä on erittäin vaarallinen, monitahoinen kriisi, jonka on saanut aikaan kapitalistinen järjestelmä. Mutta sitä voi käyttää hyväkseen äärioikeisto, kuten hiljan on nähty paitsi Italiassa, myös Ranskassa ja Ruotsissa. Jotta vasemmisto tarjoaisi vaihtoehdon, sen on irtauduttava strategiasta, joka perustuu parlamentaarisiin manöövereihin ja liittoutumisiin uusliberaalin ”äärikeskustan” kanssa. Vain luokkataistelun menetelmät, joilla mobilisoidaan työtätekevät pomoja ja näiden valtiota vastaan, tarjoavat tien eteenpäin.

International Socialist Tendencyn koordinointikomitea

30. syyskuuta 2022

Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen merkitys

John Mullen

Perinteisten puolueiden romahdus ja polarisoituminen vasemmalle ja oikealle jatkuvat

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulokset on saatu ja alustavat johtopäätökset voidaan vetää. Tässä käytetyt luvut perustuvat tilanteeseen, jossa 97% äänistä oli laskettu.

Ranskassa on miltei 49 miljoonaa äänestäjäksi rekisteröitynyttä aikuista (lisäksi kaksi ja puoli miljoonaa ei vaivautunut rekisteröitymään ja ne Ranskassa asuvat, jotka eivät ole ottaneet kansalaisuutta, eivät voi äänestää.

Sunnuntaina 10. huhtikuuta 12 miljoonaa jäi kotiin (suhteettoman paljon nuoria ja työväenluokkaa). 35,5 miljoonaa lähti vaaliuurnille.

Yhdeksän ja puoli miljoonaa äänesti Macronia; kahdeksan miljoonaa Le Peniä; seitsemän ja puoli miljoonaa France Insoumise -liikkeen Jean-Luc Melenchonia.

Kaksi ja puoli miljoonaa äänesti toista fasistiehdokasta, Zemmouria.

Putinin sortokoneisto

meille 2.3.2022 välitetty IST:n Venäjällä toimivan ryhmän vetoomus

Paine rintamalla synnyttää aina painetta selustassa ja tuon säännön vahvistaa myös nykyinen Venäjän-Ukrainan sota. Mitä enemmän Venäjä uppoaa valtaussotaan, sitä enemmän itse Venäjällä tukahdutetaan sotaa vastustavia ja yhteiskunnallisia aktivisteja. Tänään kukaan meistä ei tunne olevansa turvassa, puhuvathan Putinin salaiset palvelut avoimesti pikaisista tukahduttamistoimista, sodanvastaisia kokoontumisia hajotetaan ja poliisi ja kansalliskaarti pidättävät aktivisteja.

Sotaa on käyty vasta viikko, mutta tällä hetkellä meillä on seuraavat faktat ”mutterinkiristyksestä”:

• Uutispalveluissaan salaiset palvelut uhkaavat käyttää Venäjän rikoslain 275. pykälää, ”maanpetosta”, sotaa vastustaviin aktivisteihin tapahtumien objektiivisesta valaisemisesta. Rangaistus voi olla 20 vuotta vankeutta. Lisäksi pykälän alle voi sisällyttää tällä hetkellä sodanvastaisen agitaationkin.
• Tiedotusvälineitä on kielletty käyttämästä sanoja ”sota” ja ”miehitys”. Jäljelle jääneitä oppositiohenkisiä tiedotusvälineitä, kuten ”Eho Moskvy”, suljetaan.
• Tiedotusvälineitä valvova virasto Roskomnadzor on vaatinut poistamaan artikkeleita Ukrainan sodasta kymmenistä tiedotusvälineistä. Virasto katsoo, että uutiset niissä ”eivät vastaa todellista informaatiota”. Tästä puhutaan säätelyelimen Telegram-kanavalla. Vaatimuksen ovat saaneet ”Mediazona”, ”Dožd”, ”Novaja Gazeta”, ”Eho Moskvy”, ”InoSMI”, ”New Times”, ”Svobodnaja Pressa”, ”Krym.Realii” sekä erityisjulkaisut ”Žurnalist” ja ”Lenizdat”. Venäjän armeijan tilanteesta kerrottaessa voi tänään viitata pelkästään venäläisiin lähteisiin.
• Venäjän federaation pääsyyttäjänvirasto on päättänyt katsoa, että Facebook rikkoo perustavia ihmisoikeuksia ja vapauksia, Venäjän federaation kansalaisten oikeuksia ja vapauksia, jotka takaavat mm. joukkotiedotusvälineiden vapauden. Facebook ja Instagram toimivat Venäjän alueella katkoksin, mikä vaikeuttaa ajantasaisia yhteyksiä ulkomaalaisiin tovereihin.
• Joillekin reserviin kuuluville miehille on alkanut tulla kutsuja asuinpaikan sotilaspiireihin muka ”tietojen tarkistamiseksi”. On kaikki syyt olettaa, että tämä koskee ensi sijassa sotaa vastustavia aktivisteja, jotka liikekannallepanon hetkellä eivät ole hallituksen vankiloissa.

Venäjän ja Naton vastakkainasettelu on tullut uuteen vaiheeseen, sotaa käydään ahdistetun Ukrainan asuinkortteleissa. Venäläiset, jotka vielä vuonna 2014 riemuitsivat Putinin suurvaltalaajennuksesta, on nyt pantu polvilleen, hinnat alkavat nousta siinä määrin, että Venäjän yhteiskunnallisesta romahduksesta tulee vääjäämätön, liikeyritykset lähtevät Venäjältä hämmästyttävää vauhtia. Isänmaallinen huuma on vähentynyt selvästi verrattuna kahdeksan vuoden takaiseen.

Tilanne on äärimmäisen vakava ja Venäjän uuden historian aikana ainutlaatuinen. Jokaisesta yhteydestä ulkomaalaisiin tovereihin saattaa tulla viimeinen. Pyydämme kaikkia kiinnostuneita sodanvastaisia ja vasemmistolaisia aktivisteja levittämään tietoa. Putinin Venäjä on katkaissut lentoyhteydet suurimpaan osaan maista, mikä tekee käytännössä mahdottomaksi poistua maasta poliittisen turvapaikan saamiseksi. Kaikkien kansainvälisten sosialistien velvollisuus on kuitenkin mahdollisuuden tullen auttaa Venäjältä paenneita sotaa vastustavia ja yhteiskunnallisia aktivisteja ja pyrkiä estämään heidän luovuttamisensa Putinin hallitukselle. Venäjän sosialistien tehtävä taas on mahdollisimman pitkään kestävä vastarinta imperialismin selustassa, Venäjän keskustassa. Siinä määrin kuin se on mahdollista ja turvallista elämällämme.

Vapaus kansoille! Kuolema imperiumeille!

Toverillisin terveisin

Sosialistinen suuntaus, Venäjä

toim. huom. Tällä välin Eho Moskvy on suljettu ja Facebook ei enää toimi Venäjällä. 4. maaliskuuta presidentti allekirjoitti lain, jolla Venäjän asevoimien halventamisesta ja niitä koskevasta vääristellystä tiedosta ja kehotuksista pakotteisiin Venäjää vastaan voidaan tuomita enintään 15 vuoden vapausrangaistukseen.

Ukraina ja imperialismi

Vasemmistolainen kirjailija-toimittaja Paul Mason arvosteli sitä, että vastustamme USA:n imperialismia Ukrainan kriisissä. Alex Callinicos selittää, missä Mason erehtyy

Hyvä Paul,
tiedät että arvostan sinua. Minusta uusin kirjasi, How to Stop Fascism, oli erinomainen, vaikka olenkin eri mieltä argumentistasi, että nykyaikainen versio kansanrintamasta – liberaalien ja vasemmiston liitosta – olisi tapa lyödä fasistit.

Minusta olikin hyvin kiinnostavaa nähdä välitön hyökkäyksesi International Socialist Tendencyn (IST) Ukraina-julkilausumaa vastaan, Opetella sanomaan ”Hyvästi Lenin” – kritiikki IST:n julkilausumasta Ukrainan sodasta. Koska olin mukana luonnostelemassa julkilausumaa, olen tyytyväinen, mutta myös vaikuttunut, että pidit huolta sen lukemisesta ja arvostelemisesta.

Suo anteeksi, jos vastaan vaivannäköösi suhteellisen lyhyesti. Se ei johdu yksin siitä, että saatamme tosiaan olla sodan partaalla ja että nämä kiistat ovat kiperiä. Se johtuu myös siitä, että minusta todellinen kysymys välillämme on varsin yksinkertainen.

Venäjä – Euroopan ainoa imperialistivalta?

Salli siis minun sanoa ensiksi, että minusta artikkelisi otsikko – Opetella sanomaan ”Hyvästi Lenin” – on vähän hämäävä. Tiedämme molemmat, ettet ole ollut leninisti pitkään aikaan. Kuinka voisit olla leninisti, kun (aluksi) tuit vasemmistoreformistista Syrizan hallitusta Kreikassa ja olet uskollinen ja aktiivinen Labourin jäsen? Se ei tarkoita, etteikö leninismillä olisi merkitystä erimielisyyksissämme. Mutta se osa Vladimir Leninin teoreettista ja poliittista perintöä, jolla on merkitystä tälle keskustelulle, on hänen imperialismikritiikkinsä.

Lenin sanoo, ettei imperialismi ole vain arkaainen jäänne tai vain suurvaltojen heikompiin maihin kohdistuvaa ahdistelua. Se on kapitalistisen herruuden ja kilpailun maailmanjärjestelmä, jossa kourallinen voimakkaita kapitalistisia maita maailman mitassa kilpailee taloudellisesti ja geopoliittisesti. Yksi kysymys siten on, että pitääkö tämä vielä paikkansa? Ilmeisesti ei, sinun mukaasi. Hienossa muotoilussa viittaat ”USA:n ja EU:n globalistis-demokraattisten entisten imperialististen, maiden tämän päivän konfliktiin autoritaaristen, antimodernististen diktatuurien, Kiinan ja Venäjän kanssa (korostus lisätty)”.

IST:n julkilausuma Ukrainan kriisistä

1- Ukrainan kriisi on saattanut Euroopan lähemmäksi hirvittävää sotaa. Pohjimmiltaan siinä on kyse konfliktista kahden imperialismin välillä: maailman voimakkaimman imperialistisen blokin, Yhdysvaltain eurooppalaisliittolaisineen, ja Venäjän, heikomman, mutta silti äksyn imperialistisen vallan. Kummallekin osapuolelle Ukraina on vain pelinappula. Työväenluokkaisille ihmisille ei kummankaan osapuolen voitosta tässä konfliktissa ole mitään etuja. Vallankumouksellisten sosialistien tähän kiistaan osallistuvissa valtioissa on asetettava etusijalle ”omien” hallitustensa vastustaminen.

2- Tämän nimenomaisen kriisin käynnisti Venäjän presidentin Vladimir Putinin päätös keskittää joukkoja Ukrainan vastaiselle rajalle. Hän perusteli tätä uhkaavaa liikettä osin vetoamalla isovenäläiseen nationalistiseen mytologiaan Venäjän ja Ukrainan historiallisista siteistä ja osin toistamalla pitkäaikaista valituksen aihettaan USA:n linjasta Naton ja EU:n laajentumisessa itäänpäin. Hän on vaatinut erityisesti sitoutumista siihen, ettei Ukrainaa oteta Natoon, ja että Naton joukot vedetään Keski- ja Itä-Euroopasta.

3- On totta, että Naton ja EU:n laajenemista valtaosaan Keski- ja Itä-Euroopan entisistä stalinistista valtioista ajoivat Bill Clintonin ja George W. Bushin hallitukset länsi-imperialismin vallan ulottamiseksi syvemmälle Euraasian mantereelle. Tuo politiikka rikkoi lupaukset, jotka USA:n ulkoministeri James Baker teki Neuvostoliiton viimeiselle presidentille, Mihail Gorbatšoville vuonna 1990, kun Moskova suostui jälleenyhdistyneen Saksa liittymiselle Natoon.

4- Putin ei ole mikään kansainvälisen työväenluokan ystävä. Hän johtaa uusliberaalia sortojärjestelmää, vetoaa ideologiseksi tuekseen isovenäläiseen nationalismiin ja on pyrkinyt palauttamaan Venäjän sotilasvoimaa ja käyttämään sitä Moskovan herruuden ylläpitämiseksi ”lähiulkomaissaan”, etenkin Tšetšenien itsenäisyysliikkeen murskaamisessa, sodassa Georgiaa vastaan vuonna 2008, Krimin valtauksessa vuonna 2014 ja äskettäisessä interventiossa Kazakstanin kansan mielenosoituksia vastaan. Kauempana Venäjän sotilasvoimaa on käytetty pelastamaan Bashar al-Assadin raaka hallinto Syyriassa.

5- Siitä huolimatta juuri Washington, Britannian Boris Johnsonin sekasortoisen hallituksen yllyttämänä, on pahentanut nykykriisiä. Joe Bidenin hallinto on kieltäytynyt harkitsemasta vakavasti Putinin päävaatimuksia, puhunut sodan vaarasta (Ukrainan länsimielisen hallituksen vastalauseista huolimatta) ja yhdessä Nato-liittolaistensa kanssa siirtänyt lisää sotilaallisia resursseja lähemmäksi Venäjän rajoja.

6- Jos sota tulisi, pääuhreja olisivat ukrainalaiset. He ovat kärsineet paljon 1900-luvulla, ensimmäisestä maailmansodasta, vastavallankumouksellisista sotilasinterventioista bolsevikkivallankumousta vastaan, maatalouden stalinistisesta kollektivisoinnista 30-luvulla ja natsien hyökkäyksestä Neuvostoliittoon vuonna 1941. Vuonna 1991 he käyttivät oikeuttaan kansalliseen itsemääräämiseen ja panivat alulle Neuvostoliiton hajoamisen. Mutta sittemmin heitä ovat hallineet korruptoituneiden oligarkkien kilpailevat ryhmät, jotka ovat kallistuneet milloin länteen, milloin itään. Vuodesta 2014 osat kaakkois-Ukrainaa ovat olleet sota-aluetta Kiovan hallituksen ja sen Venäjän tukemien vastustajien välillä. Ukrainalaiset eivät tarvitse lisää armeijoita, olivat ne sitten Natosta tai Venäjältä!

7- Lännen kiihdyttämä Ukrainan kriisi liittyy USA:n ja Kiinan väliseen maailmanlaajuiseen kilpaan. Biden haluaa lähettää signaalin Kiinan presidentille Xi Jinpingille, ettei Washington hyväksy Beijingiltä minkäänlaista yritystä liittää Taiwan takaisin Kiinaan. Xi on vastannut tukemalla Putinia Ukrainan suhteen. Tämä kilpailu uhkaa hajottaa kansainvälistä järjestelmää kilpaileviin imperialistisiin blokkeihin ja ja kasvattaa uhkaa maailmansodasta, joka tuhoaisi ihmiskunnan.

8- Me sanomme:

• Ei sotaa Ukrainasta!
• Niin Venäjän kuin Naton joukkojen on vetäydyttävä!
• Ei Naton laajentamiselle – se on hajotettava!
• Eurooppa on demilitarisoitava!
• Lopettakaa varustelukilpailu, joka vie voimavaroja köyhyyden ja ilmastonmuutoksen vastaiselta taistelulta!

9- Poliittinen traditiomme on lähtöisin vallankumouksellisista sosialisteista, jotka kieltäytyivät valitsemasta puolta ensimmäisessä maailmansodassa. V. I. Leninin ja Rosa Luxemburgin johdolla he näkivät kansainvälisen vallankumouksen ainoana tienä ulos imperialistisesta järjestelmästä, jossa pääoman kasaaminen kilpaa johtaa väistämättä sotiin. Luxemburgin toveri Karl Liebknecht lanseerasi tunnuksen: ”Päävihollinen on kotimaassa”. Sen olisi oltava tunnuslauseemme tänään.

International Socialist Tendencyn koordinointikomitea

16. helmikuuta 2022

(Alex Callinicosin vastaus Paul Masonin arvosteluun https://sosialistiliitto.wordpress.com/?p=1195)

Kuuba: sosialismin ja vapauden puolesta

David Karvala

Johdanto

Tässä artikkelissa, vaikka se on pitkä, ei voida kattaa kaikkia kysymyksiä. Sen tavoitteena on antaa argumentteja, jotka torjuvat sekä USA:n saarron että Kuuban nykyisen byrokraattisen järjestelmän ja esittävät vaihtoehdon, joka perustuu sosialismiin alhaalta.1

Jotta ymmärrettäisiin, millainen merkitys Kuuban 11. heinäkuuta 2021 ennennäkemättömillä mielenosoituksilla on, on tarkasteltava, millainen yhteiskunta Kuubaan luotiin vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen. Tekstissä tehdään lyhyt katsaus siirtomaahistoriaan ja USA:n herruuteen ennen vuotta 1959 ja sitten siihen, kuinka Kuuba vallankumouksen jälkeen integroitui neuvostomalliin. Talousanalyysin lisäksi tehdään yleiskatsaus LGBT-väen sortoon, joka muiden sorron muotojen rinnalla on jatkuvasti ollut Kuuban valtion ominaisuus. Saarta analysoidaan koko kapitalistisen järjestelmän kontekstissa: ensin sodan jälkeisessä nousukaudessa, sitten läpi pitkän kriisin, jossa toteutettiin uusliberaaleja ”ratkaisuja” yhdessä maassa ja yhdella alueella toisensa jälkeen.

Niillä, jotka pitävät Kuubaa sosialistisena tai jonkinlaisena työläisvaltiona, on suuria vaikeuksia selittää nykyistä poliittista kriisiä ja sen juuria paljon pidemmässä talouskriisissä. Jos sitä vastoin näemme Kuuban valtiokapitalistisena yhteiskuntana, joka on asteittain siirtymässä valtio- ja yksityiskapitalismin sekoitukseksi, ja alisteisena osana maailman kapitalistista järjestelmää, on meillä paljon parempi pohja sekä tarvittavalle yksityiskohtaisemmalle analyysille että vastata syntyviin poliittisiin haasteisiin.

Artikkelin lopussa käsitellään joitakin ongelmia, jota Kuuban uudella ja pienellä sitoutumattomalla vasemmistolla ja vasemmistolla kansainvälisesti on.

11. heinäkuuta mielenosoitukset

Sunnuntaina 11. heinäkuuta kymmenissä kaupungeissa eri puolilla Kuubaa oli enemmän tai vähemmän spontaaneja mielenosoituksia. Tuhannet ihmiset osallistuivat saaren vuosikymmeniin suurimpiin protesteihin. Esille nousi erilaisia tyytymättömyyden aiheita ja vaatimuksia. Jotkut tunnuksista, kuten ”isänmaa ja elämä” (Patria y Vida), kuuluivat amerikkalaismieliselle oikeistolle, ja monet olivat pelkkiä Kuuban presidenttiin kohdistuvia solvauksia. Mutta missään tapauksessa, kuten jatkossa käy esille, ei kaikkea tyytymättömyyttä voi liittää ”vastavallankumouksellisiin manöövereihin” ja Miamin oikeisto-opposition suosimiin hashtageihin; perussyy olivat todelliset yhteiskunnalliset epäkohdat. On merkittävää, että mielenosoitukset ainakin Havannassa alkoivat köyhimmillä alueilla, joilla väki kärsii eniten nykyisestä moninkertaisesta kriisistä.

Valtio reagoi niin kuin muut valtiot eri puolilla maata, tukahduttamisen ja valheiden yhdistelmällä. Tukahduttamisen hoiti poliisi, mutta myös kepein aseistautuneet hallituksen kannattajat, jotka presidentti Miguel Díaz-Canel oli saanut liikkeelle sanoin: ”Taistelukäsky on annettu – kaduille, vallankumoukselliset!”2 Mutta kuten riippumaton vasemmistoryhmä Comunistas Cuba vastasi: ”Väkivallan tukahduttamisen… ei pitäisi olla keppien hankkimista ja niiden jakamista siviileille, jotka voivat toimia tietäen lain olevan takanaan, vaikka harjoittaisivat väkivaltaa yli kaiken laillisuuden”.3

Satoja pidätettiin – joidenkin sosiaalisten verkostojen uutisten mukaan tähän mennessä yli 800 – ja on ensi käden kertomuksia pahoinpitelyistä poliisiasemilla ja vankiloissa.4 Kuten muualla, valtio ja turvallisuuselimet väittävät tuollaisten syytösten olevan valheellisia. Pikaoikeudenkäyntejä on jo pidetty, joskus ilman puolustusta. Yhdessä niistä 17-vuotias nainen tuomittiin kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen.5

Mielenosoitukset eivät olleet laajoja, jos niitä vertaa eräisiin muihin hiljan järjestettyihin mielenosoituksiin Latinalaisessa Amerikassa. Tukahduttamista tapahtui, mutta ei samalla tasolla kuin aktivistien ja mielenosoittajien murhat Kolumbiassa (tai Nicaraguassa, jos joku unohti). Ovatko ne siis tärkeitä? Jotkut vasemmistolaiset, jotka ovat vuosikymmeniä pitäneet kiinni Kuuban maailmanlaajuisesta merkityksestä, vähättelevät nyt näitä mielenosoituksia. Tosi asiassa väittelyt, jotka 11. heinäkuuta käynnisti, vahvistavat mielenosoitusten olevan hyvin tärkeitä, eikä yksin saarella. Niiden merkitys liittyy muun muassa siihen, miten me tänään ymmärrämme sosialismin ja taistelun imperialismia vastaan.

Luokkataistelu tulee taas syksyllä muotiin

Oletteko huomanneet, että oikeistolainen talouspolitiikka on menettänyt täysin hehkunsa ja hegemoniansa maailmalla?  Viheliäinen luihin ja keuhkoihin käynyt tuulenvirus on pakottanut valtavirran talousteoreetikot kääntämään lähes kaikki pomppansa ja poplarinsa liivejä myöten ympäri.

Koko talousviisaiden vielä vuosi sitten niin uusliberalistinen bulevardiremmi katsoo nyt anovasti Keynesin suuntaan yrittäen kävelykepeillään tukea onnahtelevaa markkinakapitalismia. Talouden elvytys on tullut muotiin.

Suojattu:

Tämä sisältö on suojattu salasanalla. Syötä salasanasi näyttääksesi sisällön:

Salasana:

Paikallista sopimista tyrkyllä – maustettuna myrkyllä

Terho Laitila

Itsevarmoina älyllisessä rajoittuneisuudessaan huutavat työnteettäjäjärjestöt ja porvaripuolueet armaan isänmaamme yritysten ja samalla koko valtakunnan talousongelmien ratkaisuksi paikallisen sopimisen lisäämistä. Hokema, jota paremman puutteessa tyrkytetään jokaisessa haastattelussa voiteluaineeksi talouden kitiseviin rattaisiin.

Mitä paikallisen sopimisen lisäämisellä käytännössä tarkoitetaan, eivät työnantajat ja oikeisto anna suoraa vastausta. Valtaosalla poliitikoista tuskin on asiasta vähäistä haisuakaan? Mutta tällaiselle tielle meitä ollaan kaikin voimin nyt taluttamassa.

                                 ******      ******      ******      ******

Teollisuudessa työpaikat ovat jo nykyisellään täynnänsä paikallisia sopimuksia. Tähän ovat pakottaneet monipuoliset tuotantoprosessit, joiden erilaisissa työtehtävissä joudutaan poikkeamaan esimerkiksi työsopimuksessa määritellystä työstä. Mikään liittojen sopima työehtosopimus, ei voi tietenkään kattaa koskemaan spesialisoituneen teollisuustyön kaikkia paikallisia erikoisuuksia, ilman että niistä paisuisi 1000-osaisia pykäläopuksia.

Siksi muiden muassa Teknologiateollisuuden työehtosopimus määrittelee raamit ja yleensä minimiehdot. Työehtosopimuksen työehdoista voidaan poiketa tekemällä paikallinen sopimus. Ja, koska kyseessä on nimen omaan sopimus, se ei useinkaan heikennä työntekijän työehtoja työpaikalla.

                                       ******      ******      ******      ******

Miksi ihmeessä työnantajat ja oikeisto sitten lirkuttavat seireenilaulua paikallisesta sopimisesta uutena asiana, vaikka sellainen on jo yleisessä käytössä?

Vastaus on, että eivät nämä tästä käytössä olevasta sopimusmallista puhukaan. He haluavat uuden paikallisen sopimisen, mikä saisi luvan alittaa työehtosopimusten minimit.

Julkisuudessa rummutetaan, että yleissitova työehtosopimus on liian jäykkä ja byrokraattinen noudattaa. Se ei anna mahdollisuuksia firmojen tarvittavaan ketteryyteen ja että työpaikoilla tiedetään kaikki sovittavat asiat kaikkein parhaiten.

Pelaaminen sillä, että työläiset saisivat itse päättää paikallisesti on yksi tämän todella huijarimaisen kampanjan pääpiirteistä.

Kaikkialla valtamediassa muodikkaan tittelin omaavat  ”työelämän professorit” mainostavat tätä ihmelääkkeenä ja talouden pelastavana eliksiirinä. Nämä kauppaavat juotavaansa TV:n asiaohjelmissa ostos-kanavien tavaratarjonnan mallin mukaisesti. Kuitenkin he tietävät, että kyseessä on tuote, joka aiheuttaa merkittäviä sivuvaikutuksia työmarkkinoille. Tästä nämä oikeistolaiset työelämän sutenöörit totta vieköön ovat kyllä kirkkaasti selvillä. Työntekijöille tarjoillaan hyvältä tuoksuvaa myrkytettyä lemmenjuomaa!

                                     ******      ******      ******      ******

Minkälaisten työnantajan edustajien kanssa paikallisia sopimuksia sitten tehtäisiin? Itselläni on siitä hieman kokemusta.

Taannoisella työpaikallani kärtimme eräältä liituraitaiselta ylempään keskijohtoon johtoon kuuluvalta pomomieheltä selkeämpää ja kannustavampaa palkkiopalkkajärjestelmää useissa neuvotteluissa. Viikkokausien kiemurtelujen ja istuntojen jälkeen lohkaisi työnantajan edustaja, että ”ei tätä yhtiötä pyöritetä työntekijöiden takia”.

Vastaavan asenteen uutisia kerrotaan mm. Uudenkaupungin autotehtaalta.

”Autotehtaan ilmapiiri on monin paikoin masentava, kun työntekijöitä kohdellaan alentavasti. Jos ehdotat jotain, niin vastaus on, että voit sitten lähteä meneen. Ei heillä ole tarkoituskaan pitää työntekijöistä kiinni”, kertoo eräs työntekijä.

Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin sanoo tunnistavansa puheet Uudenkaupungin autotehtaan ilmapiiristä ja yksittäisen työntekijän asemasta.

– Siellä kuunnellaan työntekijöitä hyvin vähän, ja johtamisen tyyli on vanhanaikainen. Pomottaminen on osa autotehtaan ilmapiiriä.

– Haastattelut, mitä on tehty, vahvistavat tismalleen sen, että työntekijöiden on suostuttava siihen, miten asiat ovat. Vaihtoehtona on ollut se, että jos parempaa haluat, sitten otat ja lähdet, ei täällä ole pakko olla.

Miksi työnantaja ei halua paremmin huomioida työntekijöitä?

– Sosiaalisissa suhteissa kysymys on aina vallasta, Melin sanoo Ylen haastattelussa.

                                 ******      ******      ******      ******

Joitakin työnantajien edustajia vaivaa kieroutunut asenteellisuus työntekijöitä kohtaan. Jotkut heistä ovat selvästi sairastuneet tyhmän ylpeyteen luullen syntyneensä suureksi johtajaksi. He kuvittelevat, että työntekijöillä on vain vähän tai ei mitään oikeuksia.

Olisi lievästi sanottuna uskaliasta siirtää työehtosopimusneuvottelut paikalliselle tasolle.  Luottamusmiesten vastapelureina istuisivat tällaiset lähes mitään ymmärtämättömät ylimieliset tolvanat.

Tällä ehdotetulla tiellä olisi vaaran paikkoja liian tiheään. Tai ei tämä olisi edes tie, vaan lahopuista rakennettu harva kapulasilta, jonka alla häämöttää päätä huimaavan syvä ja kivikkoinen rotko. Juuri sellainen, johon Tarzan-elokuvien kantaja-palvelijat aina putoavat. Sieltä ei ole paluuta.