Perinteisten puolueiden romahdus ja polarisoituminen vasemmalle ja oikealle jatkuvat
Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulokset on saatu ja alustavat johtopäätökset voidaan vetää. Tässä käytetyt luvut perustuvat tilanteeseen, jossa 97% äänistä oli laskettu.
Ranskassa on miltei 49 miljoonaa äänestäjäksi rekisteröitynyttä aikuista (lisäksi kaksi ja puoli miljoonaa ei vaivautunut rekisteröitymään ja ne Ranskassa asuvat, jotka eivät ole ottaneet kansalaisuutta, eivät voi äänestää.
Sunnuntaina 10. huhtikuuta 12 miljoonaa jäi kotiin (suhteettoman paljon nuoria ja työväenluokkaa). 35,5 miljoonaa lähti vaaliuurnille.
Yhdeksän ja puoli miljoonaa äänesti Macronia; kahdeksan miljoonaa Le Peniä; seitsemän ja puoli miljoonaa France Insoumise -liikkeen Jean-Luc Melenchonia.
Kaksi ja puoli miljoonaa äänesti toista fasistiehdokasta, Zemmouria.
Ranskan Front National (FN), nykyinen Rassemblement National (RN), on yksi Euroopan menestykkäimpiä äärioikeistolaisia puolueita.1 Vuonna 1972 perustetun puolueen juuret ja ideologia ovat vankasti fasismin perinteessä. Se on kuitenkin alusta lähtien yrittänyt uudelleenbrändätä itsensä ja muokata politiikkaansa käydäkseen valtavirran puolueesta. Toisen maailmansodan ja holokaustin perintö on vainonnut sodanjälkeisiä fasistisia järjestöjä eri puolilla Eurooppaa. Jean-Marie Le Pen, joka valittiin FN:n johtajaksi vuonna 1972, johti puoluetta 40 vuotta ja onnistui tekemään siitä vakiintuneen osan Ranskan poliittista järjestelmää. Hänen nuorin tyttärensä, Marine Le Pen, on ollut johtaja vuodesta 2011 ja hänen aikanaan vaalimenestys on ollut vieläkin suurempi. Puolueen uskollinen äänestäjäkuntan on antanut kannatustason, jolla molemmat Le Penit ovat yltäneet presidentinvaalien toiselle kierrokselle, Jean-Marie vuonna 2002 ja Marine vuonna 2017.
Järjestön saavutukset ovat tehneet siitä kansainvälisesti suuren osan äärioikeistoa mallin. Marine Le Pen teki myös aluevaltauksen yhtenä ensimmäisistä eurooppalaista äärioikeistopuoluetta johtaneista naisista ja muita naisia on seurannut hänen jalanjäljissään äärioikeistolaisten järjestöjen johtajina.2 Hänen johtajakautensa hallitseva teema on ollut hänen dédiabolisation-projektinsa, eräänlainen myrkyttömäksi tekeminen. Hän on pyrkinyt poistamaan puolueelta sen fasistisia juuria ympäröineen leiman, jota hän pitää esteenä uusille vaalivoitoille. Hänen nykyinen puolueuudistamisensa on nähtävä FN:n vastaavien projektien pitkän historian kontekstissa. Marine Le Pen on ottanut suuria askeleita projektissa, jossa hän on näennäisesti kääntänyt selän isälleen ja tämän fasismin ja antisemitismin poliittiselle perinnölle.
Tämä artikkeli tarkastelee aluksi FN:n ideologista kehystä. Se arvioi Nouvelle Droite (Uusi oikeisto) -suuntauksen vaikutusta FN:ään. Sen jälkeen se tutkii puolueen kehityksen kahta vaihetta: ensimmäisenä Jean-Marie Le Penin johtokautta, jolloin puolue sai ensimmäiset vaalimenestyksensä ja Marine Le Pen nimeä, toisena kautta sen jälkeen, kun Marine otti johdon.
Sosialistiliitto 