Keir Starmer haluaa murskata vasemmiston (Pic: Jeremy Corbyn on Flickr)
Socialist Workers Party on julkaissut avoimen kirjeen Labour-puolueen sosialisteille.
Hyvät toverit,
Jeremy Corbynin periaatteellinen sosialistinen asenne toi satoja tuhansia uusia jäseniä Labour-puolueeseen. Se heijasti hänen uraansa vuosikymmenien aikana johdonmukaisena aktivistina solidaarisena työläisten taisteluille, sotaa ja imperialismia vastaan sekä palestiinalaisten, kurdien ja muiden kansallista sortoa vastustavien kansojen puolustajana..
Kesäkuussa 2017 Corbyn vei Labourin miltei vaalivoittoon ohjelmalla, joka vastusti leikkauksia ja uusliberalismia. Se pani liikkeelle valtavan kampanjan valtamediassa ja konservatiivipuolueessa hänen pääministeriksi nousunsa estämiseksi..
Apua siinä saatiin Labour-puolueen oikeistolta, joka pakotti hänet omaksumaan tuhoisan linjan vaatia uutta Brexit-äänestystä ja levitti valhetta, että Corbyn olisi antisemitisti..
Tuo viides kolonna auttoi Boris Johnsonia voittamaan joulukuun 2019 parlamenttivaalit, minkä tuhoisia seurauksia on ollut kymmenien tuhansien turha kuolema konservatiivihallituksen tunaroidessa COVID-19 -pandemian suhteen.
Sir Keir Starmer valittiin huhtikuussa Corbynin seuraajaksi Labour-puolueen johtajana. Hän esiintyi ”yhtenäisyysehdokkaana” ja lupasi säilyttää Corbynin perinnön samalla kun yhdistäisi Labourin oikeiston takaisin puolueeseen. Starmer on kuitenkin ollut heikko haastamaan Johnsonia ja mukaillut pitkälti konservatiivien politiikkaa pandemian hoitamisessa ”kansallisissa eduissa”.
Eikä hän suinkaan ole rakentanut Corbynin saavutuksille vaan pyrkinyt ajamaan tämän Labour-puolueesta.
Verukkeena Corbynin erottamiselle puolueen jäsenyydestä ja Labourin parlamenttiryhmän jäsenyydestä alahuoneessa oli hänen väitetty epäonnistumisensa käsitellä puolueessa olevaa antisemitismiä. Meidän on oltava täysin selkeitä siitä, mistä tässä on kysymys. Kyse ei ole puolueessa olevasta pienestä antisemitistien joukosta. .
Erottaminen
Kuten Corbyn itse on aivan oikein sanonut lausunnossaan, joka johti hänen erottamiseensa, ”yksi antisemitisti on yksi liikaa, mutta ongelman laajuuttakin ovat vastustajamme puolueessa ja sen ulkopuolella sekä suuri osa tiedotusvälineitä dramaattisesti liioitelleet poliittisista syistä.”
Ei, todellinen syy on Corbynin historia palestiinalaisten tukijana näiden vastarinnassa Israelin valtion Yhdysvaltain tuella harjoittamaa sortoa vastaan. Vahvalle kansanedustajien ja puoluevirkailijoiden ryhmittymälle, joka on lojaali Tony Blairille, joka tuki voimakkaasti Israelia osana laajempaa linjaa tukea USA:n imperialismia Lähi-idässä, se oli kauhistus.
Siitä johtuu hellittämätön kampanja samastaa kaikki Israeliin kohdistuva kritiikki antisemitismiin ja ohittaa Corbynin pitkä ura rasismin vastustajana ja antifasistisena aktivistina, joka on taistellut äärioikeiston aitoja antisemitistejä vastaan.
Starmer haluaa myös pois kaiken ajatuksen Labourista uhkana rikkaille ja mahtaville. Hän haluaa vasemmiston ulos tai vaiennetuksi ja nöyryytetyksi.
Meteli Labourin toimeenpanevan komitean paneelin päätöksestä palauttaa Corbynin puoluejäsenyys tekee selväksi, ettei Labourin oikeisto lepää ennen kuin hänet on erotettu..
Kyse on Blairin imperialismia kannattavan linjan palauttamisesta. Starmerin päätös evätä Corbynilta Labourin ryhmänjohtajuus osui yhteen sen kanssa, että hän tuki Johnsonin päätöstä kasvattaa puolustusmenoja niin, että ”globaali Britannia” voisi edelleen seurata USA:n imperialismia.
Se on blairilaisen ”uuden Labourin” kosto siitä, että Corbynilla oli näkemystä ja rohkeutta varoittaa katastrofimaisesta hyökkäyksestä Irakiin ja kampanjoida sitä vastaan.
Starmer haluaa vasemmiston ulos tai vaiennetuksi ja nöyryytetyksi
Aina parlamenttivaalitappiostä joulukuussa lähtien Corbynin liittolaiset Labour-puolueessa ovat vedonneet jäseniin, jotta nämä ”pysyisivät ja taistelisivat”. Mutta vielä on käytävä varsinainen taistelu Corbynin syyllistämistä vastaan.
Labourin vasemmistolaiset, kuten ammattiliitto Uniten pääsihteeri Len McCluskey, ovat vedonneet puolueen ”yhtenäisyyteen” ja pyrkineet neuvottelemaan kompromissin, joka tekisi mahdolliseksi Corbynin takaisinottamisen. Starmer on kuitenkin nyt lsoittanut, ettei ole kiinnostunut kompromissista tai yhtenäisyydestä. Hän haluaa murskata vasemmiston. McCluskey on oikeassa, että kyseessä on noitavaino.
Vasemmiston on todellakin taisteltava Corbynin täyden takaisinottamisen puolesta. Labouriin kuuluvien ammattiliittojen, jotka hänen puheenjohtajuuttaan kannattivat, tulisi katkaista puolueen rahoittaminen kunnes Corbyn on palannut.
Mutta entä jos, kuten varsin todennäköiseltä näyttää, kampanja Corbynin puolustamiseksi epäonnistuu? On selvää, etta Tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission – elimen, jonka luonne käy esille siitä, että siihen otettiin hiljan mukaan johtava maahanmuuton vastustaja David Goodhart – raportin toimeenpanemista käytetään hiljentämään keskustelu Labour-puolueessa ja panemaan vasemmisto aisoihin.
Jos Starmerin onnistuu erottaa Corbyn ja vaientaa vasemmisto, se jättää poliittisesti kodittomiksi ne sadat tuhannet, joita innosti visio sosialismiin pyrkkivästä Labour-puolueesta.Vihjeen tuloksena olleesta pettymisestä saimme äskettäisen Labourin toimeenpanevan komitean vaalien romahtaneessa äänestysaktiivisuudessa.
Sosialistisen linjan ajaminen merkitsee nyt irtautumista Labour-puolueesta. Vasemmiston siinä aiemmin nauttima tila on häviämässä. Sen sijaan, että sosialistit pakotettaisiin ulos tai vaiennettaisiin, heidän on järjestäydyttävä itsenäisesti koneistosta, joka on päättänyt murskata heidät.
Me uskomme, että Labourin vasemmiston olisi irtauduttava ja muodostettava oma taistelupuolueensa. Sellainen aloite voi tarjota tien eteenpäin niille sadoille tuhansille, joita Corbyn innosti. Me emme voi sallia Starmerin ja Labourin oikeiston murskaavan heidän toivoaan sosialistisesta muutoksesta.
Opetukset
Uuden puolueen on opittava äskettäisistä radikaalivasemmiston kokemuksista. Syrizan johtaman hallituksen nousu valtaan Kreikassa tammikuussa 2015 lupasi loppua vyönkiristyslinjalle ja innosti sosialisteja eri puolilla maailmaa.
Kuudessa kuukaudessa se kuitenkin oli antautunut EU:lle. Se oli seurausta strategiasta, jossa ensi sijalle asetettiin vaalimenestys sen sijaan, että olisi rakennettu ja pidetty yllä laajamittaista työläisten taistelua.
Samalla tavoin, paineessa ylläpitää samaa ”puolueyhtenäisyyttä”, johon Labourin vasemmisto voimattomasti tänään vetoaa, Corbyn teki oikeistolle myönnytyksen toisensa jälkeen.
Vaalikannatuksen tavoittelu merkitsi, että leikkausten, rasismin ja sodan vastaiset liikkeet, joiden asiaa hän oli niin vahvasti ajanut rivikansanedustajana, unohdettiin. Se vaikeutti huomattavasti vetoamista työväenluokkaisiin yhteisöihin, joita 40 vuotta uusliberalismia olivat kurittaneet.
Minkä tahansa uuden sosialistisen puolueen olisi annettava etusija taistelujen rakentamiselle eikä vaalien voittamiselle. Vastustettavaa on todellakin tänään vieläkin enemmän, kun konservatiivihallitus asettaa etusijalle liikevoitot ihmiselämien sijasta pandemiassa, josta pahiten kärsivät ikääntyneet, köyhät ja rodullisesti sorretut.
Juuri tämän yhteiskunnallisiin liikkeisiin osallistumisen kautta vasemmisto voi osoittaa relevanssinsa tavallisten työtätekevien elämille. Ja minkä tahansa uuden puolueen on kampanjoitava paljon järeämmin sotaa ja rasismia vastaan kin Labour koskaan on tehnyt. Se projekti voisi voittaa satojen tuhansien sosialistien tuen.
Me SWP:ssä uskomme, että corbynilaisuuden kokemus osoittaa tarpeen vallankumoukselliselle sosialistiselle vaihtoehdolle Labour-puolueen parlamentaariselle ja vaaleihin keskittyvälle linjalle.
Alhaalta käytävän taistelunsa kautta työtätekevät voivat kehittää itselleen itseluottamuksen, organisaation ja voiman muuttaa yhteiskuntaa. Me vetoamme Labour-puolueen kannattajiin, jotka ovat tulleet samaan johtopäätökseen, että he liittyisivät meihin. Yhdessä me voimme varmistaa, että mitä tapahtuuksin ja mitä taisteluita syntyykin, politiikassa on voimakas vallankumouksellinen napa.
Solidaarisena,
Socialist Workers Partyn keskuskomitea
Sosialistiliitto 