Kaikki, jotka ovat nähneet pyhän kolminaisuuden kuvissa keskimmäisen miehen, eivät joko tunnista häntä, tai eivät ainakaan tiedä tämän historiallisesti merkittävää työtään työväenliikkeen edesauttamisessa luokkavihollistaan vastaan. Marxin ja Leninin väliin monesti tuntemattomaksi jääneen Friedrich Engelsin syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna 200 vuotta. Engels teki huomattavan työn teoreetikkona, käytännön vallankumoustaistelijana ja Karl Marxin Pääoman toisen ja kolmannen osan loppuunsaattajana. Ilman Engelsiä koko kirjallinen ”marxismi” olisi tuhansia rivejä lyhyempi ja ehkä myös konkreettisesti köyhempi.
****** ****** ****** ****** ******
”Sosialismi tai barbaria!” Tämä kuuluisa puolalais-saksalais-juutalaisen sosialistin Rosa Luxemburgin lausahdus on itse asiassa siteeraus Friedrich Engelsin pitämästä puheesta, joka ei ole jäänyt kirjalliseen muotoon jälkipolvien iloksi. ”Porvarillinen yhteiskunta on vaikean valinnan edessä: joko siirrytään sosialismiin tai palataan barbariaan”, lainaa Luxemburg teoksessaan ”Sosialidemokratian kriisi” vuodelta 1916.
Vedonlyöntikerroin olisi ollut melkoinen sellaiselle, joka olisi veikannut tällaisen saksalaisen pikkukaupungin Wuppertalin kasvatin nousevan sosialistisen vallankumoushistorian ikonisimpiin toimijoihin. Engelsin taustalta ei löydy rikkinäistä perhettä, yksinäistä lapsuutta eikä kiusaamista. Friedrichin kasvuympäristö oli tehtailija-isän vaurauden ansiosta tasapainoista ja turvattua porvarillisen perhekeskeistä suojattua idylliä 1820- ja -30-luvun pikavauhtia teollistuvassa Saksassa. Ei edes ympäristön vallitsevaksi uskonsuuntaukseksi jämähtänyt protestanttinen pietismi ennustanut Engelsille radikaalin ja edistyksellisen filosofin manttelia nousevan työväenliikkeen aallonharjalla.
****** ****** ****** ****** ******
Vuonna 1820 marraskuussa syntyneen Engelsin isä oli tekstiilitehtailija. Tämä oli laajentanut suvun tekstiilitehtaan tuotantoa perustamalla puuvillakehräämön vuonna 1837 Manchesteriin sekä Saksan Barmeniin ja Engelskircheniin 1841 Ermen-nimisten veljesten kanssa.
Friedrichiä yritettiin kasvattaa kurissa ja herran nuhteessa. Poikansa kirjallisista harrastuksista huolestunut isä moitti tätä vaimolleen kirjeessä 1835. ”Ärryin tänään taas, kun keksin pojan pöydältä kirjaston kirjan, jonka kansikuvasta jo näki, että siinä puhuttiin likaisista asioista. Mikä lie 1200-luvun romanttinen höpinä. Kunpa Jumala varjelisi hänen sydäntään.”
Yhdessä asiassa Friedrich vastasi isänsä odotuksiin. Hänellä oli taipumuksia liikealalle ja tämä aloittikin opintojensa jälkeen konttoristina Ermen & Engelsillä.
Samoihin aikoihin Engels kuitenkin aloitteli jo kapinallisen uraansa ja kirjoitteli salanimellä Friedrich Oswald kriittisiä yhteiskunnallisia kannanottoja ”nuorsaksalaisten” lehtiin kuten liberaaliin Telegraph fur Deutschlandiin.
Engelsille tyypillinen kaksoiselämä jatkui 1841 asepalveluksella Berliinissä. Siellä tapahtui syventyminen Hegelin filosofiaan nuorhegeliläisten radikaalipiireissä. Vuosi 1842 oli jo sitten monilta osin käänteentekevä Engelsin elämässä.
****** ****** ****** ****** ******
Pesti Ermen & Engelsin Manchesterin kutomon tehtaanjohtajana oli Friedrich Engelsille tehokurssi kansainväliseen kapitalistiseen tuotantotapaan. Samalla tuotantotavan mustaakin tummempi varjopuoli esittäytyi täydessä synkkyydessään työntekijöiden elinolosuhteiden muodossa. Päivisin hän oli hiljainen tehokas nuori tehtaanjohtaja Manchesterin puuvillapörssissä, mutta iltaisin käyskenteli kaupungin slummialueilla tehtaantyttö Mary Burnsin opastuksella. Burnsista tuli sittemmin Engelsin elämänkumppani.
Ensikäden tutustuminen työntekijöiden olosuhteisiin Manchesterissa poiki merkittävän teoksen Työväenluokan asema Englannissa. Samoihin aikoihin kaupungissa kiehui myös luokkataistelun saralla. Chartistit järjestivät elokuussa 1842 ns. tulppalakon, jossa höyrykoneista irrotettiin tulpat tuotannon pysäyttämiseksi, kun palkkoja oli pudotettu 50%. Lakkoon osallistui liki puoli miljoonaa työläistä. Työväen olosuhteet saivat Engelsin kuvaamaan slummia nimeltä ”Pikku Irlanti” seuraavasti:
” Jätekasoja, ulosteita ja oksettavaa likaa kaikkialla likalammikoiden keskellä. Niistä uhoava hirveä lemu pilaa ilman, jonka tekee paksuksi ja läpinäkymättömäksi myös kymmenistä korkeista tehtaanpiipuista tupruava savu. Tuossa menee likaista sikalaumaa muistuttava parvi rääsyläisnaisia ja -lapsia kaivamaan elantoaan jätekasoista ja -lammikoista. Koko slummikortteli näyttää niin ahdistavan vastenmieliseltä, ettei mitään näin karmeaa uskoisi näkevänsä pahimmankaan köyhyyden keskellä. Se ihmislaji, jonka on pakko elää näissä sortumaisillaan olevissa hökkeleissä, joiden ikkunat ovat rikki ja öljykankaan riekaleella paikatut, ovet suistumassa saranoiltaan mädistä karmeista, se ihmislaji, joka asuu näissä veden puolittain täyttämissä pimeissä kellareissa sanoin kuvaamattoman lian ja lemun keskelle sullottuna, on takuulla syösty ihmiselon alimmalle portaalle. Tällaisia vaikutelmia ja ajatuksia slummi herättää tarkkailijassa jo pelkällä ulkonäöllään, mutta mitä me ajattelemme sitten, kun olemme tajunneet, että jokaisessa näistä korkeintaan kahden kamarin loukoista ullakkoineen ja kellareineen asuu keskimäärin kaksikymmentä surkeaa ihmisolentoa?”
Engelsin teos on merkittävä sosialistisessa kirjallisuudessa ja Karl Marxkin viittaa siihen mm. Pääomassaan.
****** ****** ****** ****** ******
Engels tuli jokseenkin samoihin aikoihin — jos ei jo aikaisemmin — kuin Karl Marx, siihen päätelmään, että taloudellisilla seikoilla on ratkaiseva historiallinen merkitys. Ne muodostavat sen perustan, jonka pohjalla syntyvät luokkavastakohdat. Nämä ovat perustana poliittisten puolueiden muodostumiselle ja samalla kaikelle poliittiselle historialle.
Palattuaan kotikonnuilleen Saksaan Engels kirjoitti Marxin ja A. Rugen Pariisissa julkaisemassa lehdessä Deutsch-Französische Jahrbucher mm. artikkelin ”Ääriviivoja poliittisen taloustieteen arvosteluksi” vuonna 1844. Samoihin aikoihin sijoittuu Marxin kuuluisat ”Pariisin käsikirjoitukset” eli ”Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset”.
Engelsin ja Marxin yhteistyö alkoi tuolloin toden teolla. Molemmat hylkäsivät ns. nuorhegeliläisyyden ja siirtyivät materialistiseen filosofiakäsitykseen. Tässä suurta osaa heille näytteli filosofi Ludwig Feuerbach kirjallaan ”Kristinuskon olemus.” Feuerbachin mukaan jumala ei ole luonut ihmistä, vaan ihminen on luonut jumalan kaltaisekseen. Marx ja Engels kritikoivat kuitenkin Feuerbachia rajoittuneisuudesta ja passiivisuudesta, koska tämä ei ulottanut materialismiaan yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Marx ja Engels pyrkivät yhdistämään Hegelin dialektiikan ja materialismin ja selittää myös yhteiskuntailmiöitä näillä keinoin. Tällainen ei tuon aikaisessa yhteiskunnallisessa valtavirta-ajattelussa varmastikaan ollut mikään taputuksia aiheuttanut ajattelutapa.
****** ****** ****** ****** ******
Friedrich Engelsin suhteet lähes puritaanisiin vanhempiinsa tulivat yhä hankalammiksi. Tämä johti Engelsin kohdalla siihen, että tahtomatta loukata vanhempiaan hän salaili osuuttaan mm. Marxin kanssa yhdessä kirjoitettuun teokseen ”Pyhä perhe eli kriittisen kritiikin kritiikki”.
Kirjeessä Marxille Engels kuvailee isänsä kontrolloivaa kasvatustapaa ja epäilyjä, ettei Friedrich ollut enää edes kristitty.
”Jos saan kirjeen, isä haisteleekin sitä ennen kuin luovuttaa minulle. Enkä minä enää voi edes syödä, juoda, nukkua tai piereskellä ilman, että isä sanoo jotain Jumalan tahdosta ja Karitsasta”. Kun Engels yhtenä yönä hoippui kotiin kahdelta aamulla, epäileväinen patriarkka kysyi, oliko poika ollut putkassa. En, poika vastasi, vaan keskustelemassa kommunismista Moses Hessin kanssa. ”Hessin kanssa!” isä kirkaisi. ”Jumala taivaassa, millaisten ihmisten kanssa sinä seurustelet!” Engels todellakin järjesti tuolloin Moses Hessin kanssa pari sataa henkeä keränneen kommunistikokouksen, jotka varmuuden vuoksi jatkossa poliisin toimesta kiellettiin.
Kun Marx karkotettiin Pariisista, liittyi Engels tämän seuraan tällä kertaa Brysselissä. Siellä he hioivat käsikirjoitusta, joka tunnettaisiin myöhemmin nimellä ”Saksalainen Ideologia” (julkaistiin vasta 1932). Tästä suurin osa oli Engelsin tekstiä. Tuohon aikaan vuosina 1845-46 heille alkoi muotoutua tärkeimmät ajatukset historiallisesta materialismista.
Ihmisten välisten taloudellisten suhteiden rooli oli merkittävä elämän muokkaamisessa. Kautta historian ihmiset ovat eläneet erilaisissa yhteiskuntamuodoissa, mm. metsästäjä-keräilijä-yhteisöissä, antiikin orjanomistusyhteiskunnissa, feodalismissa ja teollisuuskapitalismissa. Marxille ja Engelsille nämä eri tavat järjestää yhteiskunta ja tuottamaan olemassaolon välineet, tuottivat myös erilaisia yhteiskunnallisia suhteita ihmisten välille. Työläisen ja teollisuuskapitalistin välinen suhde erosi huomattavasti maaorjan ja feodaaliherran välisestä suhteesta.
Kapitalismi ei siis ollut heille ikuisesti pysyvä järjestelmä, vaikka hallitseva luokka pyrkiikin vallitsevan ideologiansa kautta näyttämään yhteiskuntansa täysin normaalilta ja historian kehityksen lopulta. Marx ja Engels näkivät kapitalismin tuottaneen oman haudankaivajansa, proletariaatin.
****** ****** ****** ****** ******
Vuoden 1847 loppupuolella oli Marxille ja Engelsille selvää, että Euroopan monissa maissa odotti lähiaikoina vallankumousten aalto. Porvaristo pyrki eroon itsevaltaisista monarkisteista ja yritti käyttää proletariaattia kuuliaisena apurina omien intressiensä ajamisessa. Marx ja Engels tähdensivät, että porvarillinen vallankumous ei ole proletariaatin taistelun lopullinen päämäärä, vaan porvarillisen vallankumouksen voiton jälkeen työväenluokan on ryhdyttävä taisteluun sosialistisen vallankumouksen puolesta.
Kesäkuussa 1847 perustettu Kommunistien liitto pyysi Engelsiä laatimaan järjestölle ohjelmaluonnos. Tuolloisen tavan mukaan ohjelma-asiakirjoja nimitettiin ”uskontunnustuksiksi” ja ”katkismuksiksi”. Engels kirjoittaa Marxille: ”Luullakseni tekisimme paremmin, jos luopuisimme katkismuksen muodosta ja nimittäisimme sen Kommunistiseksi manifestiksi.
Näin ollen Engels hahmotteli Kommunistisen manifestin ensimmäisen luonnoksen, joka tunnetaan Kommunismin periaatteet nimellä.
Helmikuussa 1848 Lontoossa julkaistusta Kommunistisen puolueen manifestista tuli myöhemmin sosialistisen kirjallisuuden maailmanlaajuisesti levinnein teos ja on sitä vieläkin. Sen loppulauseena läikähtää kutsu. ”KAIKKIEN MAIDEN PROLETAARIT, LIITTYKÄÄ YHTEEN!”
Engelsin luonnoksessa Kommunismin periaatteet on mielenkiintoinen kohta, joka on aiheuttanut harmaita hiuksia jälkipolvien sosialismin teoreetikoille:
19. kysymys: Voiko tuo vallankumous tapahtua jossakin yhdessä maassa?
Vastaus: Ei voi. Luomalla maailmanmarkkinat suurteollisuus on sitonut jo niin kiinteästi toisiinsa kaikki maapallon kansat, varsinkin sivistyskansat, että jokainen niistä on riippuvainen toisen kansan tapahtumista. Sitten suurteollisuus on tasoittanut yhteiskuntakehityksen kaikissa sivistysmaissa niin, että porvaristosta ja proletariaatista on kaikkialla tullut yhteiskunnan kaksi ratkaisevaa luokkaa ja niiden välisestä taistelusta on tullut aikakautemme päätaistelu. Siksi kommunistinen vallankumous ei tule olemaan ainoastaan kansallinen vaan se tapahtuu samanaikaisesti kaikissa sivistysmaissa ts. ainakin Englannissa, Amerikassa, Ranskassa ja Saksassa. Kussakin näistä maista se tulee kehittymään joko nopeammin tai hitaammin riippuen siitä, missä näistä maista on kehittyneempi teollisuus, missä on kartutettu enemmän rikkauksia ja huomattavampi määrä tuotantovoimia. Siksi se toteutuu hitaimmin ja vaivalloisimmin Saksassa, nopeimmin ja helpoimmin Englannissa. Se vaikuttaa myös merkittävällä tavalla maailman muihin maihin ja muuttaa täydelleen ja jouduttaa tavattomasti niiden kehityskulkua entisestään. Se on maailmanvallankumous ja siksi sen areenana on koko maailma.
Vuotta 1848 pidetään ”Euroopan hulluna vuotena”. Engels osallistui Euroopan kumouksellisiin tapahtumiin paitsi Marxin päätoimittaman Neue Rheinische Zeitungin toimittajana, myös varsinaisena vallankumoussotilaana. Hän soti kommunisti Willichin työläisjoukoissa Preussin joukkoja vastaan. Nämä joukot olivat viimeisiä, jotka osallistuivat Saksan kansannousuun ennen pakenemistaan Sveitsin puolelle. Vaikka kansannousut eri puolilla Eurooppaa saivat ruman käänteen ja monarkiat säilyttivät pääosin asemansa, oli kapinoilla historiallista merkitystä. Paitsi että Engels itse sai katu-uskottavuutta vallankumoukseen osallistuneena intellektuellina, osoittivat kansannousut, että työväenluokka ei voi luottaa porvarillisiin voimiin, vaan sen on itse vapautettava itsensä.
Marxin ystävä ja elättäjä
Marxit ajautuivat maanpakoon Lontooseen. Myös Friedrich Engels palautui Elmer & Engelsin Manchesterin tehtaan konttoriin. Yleneminen asemassa oli nopeaa ja tienestit kehittyivät sen mukaisesti. Virallisessa osoitteessa otettiin vastaan porvarillisen aseman mukaiset vieraat, kun taas puoli salaa asusteltiin Mary Burnsin ja tämän siskon kanssa kakkosasunnossa.
Engelsillä ei ollut pienintäkään hinkua ”puuvillakuninkaaksi”. Hänestä mukanaolo liike-elämässä oli sama kuin pitkä vankeustuomio, josta piti vain selvitä hengissä.
Engels ei nauttinut työstään puuvillatehtaan johdossa. Voidaan jopa puhua silkasta uhrautumisesta tähän Marxien takia. Marxien perhe eli köyhyydessä Lontoon Sohossa Karl Marxin viettäessä aikaansa British Museumin lukusaleissa tutkimuksiinsa uppoutuneena. Marx pyysi Engelsiltä jatkuvasti taloudellista avustusta. Joidenkin tietojen mukaan Engels ohjasi 20-vuotisen uransa aikana jopa puolet tuloistaan Marxin perheelle.
Raha-avustukset Marxille olivat säännöllisesti lähetettyjä yhden, kahden ja viiden punnan seteleitä. Engels pelkäsi niin paljon varkaita postissa, että leikkasi kunkin setelin kahtia ja lähetti puoliskot Marxille kahdessa eri kirjekuoressa.
Engels toimi mitä merkillisimmillä tavoin ystäväänsä auttaakseen. Marx toimi New York Tribune-lehden avustajana. ”Saat auttaa minua, sillä taloustiede painaa päälle”, kirjoitti Marx Engelsille 14.8. 1851. ”Kirjoita artikkelisarja Saksan tilanteesta vuodesta 1848 eteenpäin. Heittäydy fiksuksi, äläkä tunne mitään pidäkkeitä,” Marx yllytti Engelsiä. Vuosina 1851-52 Tribunessa julkaistiin 19-osainen laaja artikkelisarja ”Vallankumous ja vastavallankumous Saksassa” Karl Marxin nimellä mutta todellisuudessa Engelsin kirjoittamana.
Engelsin solidaarisuus Marxia kohtaan meni jopa niin pitkälle, että tämä otti syyt niskoilleen Marxin perheen taloudenhoitajattarelle siittämästä pojasta.
Ainoa kerta, jolloin Engelsin tiedetään tosissaan suuttuneen Marxille oli, kun tämä surunvalittelukirjeessä Engelsin elämänkumppanin Mary Burnsin pois menon johdosta pummasi seuraavilla riveillä rahaa menoihinsa. Engels leppyi, kun Marx pyysi tahdittomuuttaan anteeksi.
Lienee myös selviö, ettei Marx olisi saanut valmiiksi Pääoman 1. osaa 1867 ilman Engelsin taloudellista tukea ja rohkaisua, jonka Marx itsekin tunnustaa: ”On aina painanut omaatuntoani kuin alppi, että olet tuhlannut suurenmoista tarmoasi ja antanut sen ruostua kaupallisissa asioissa, periaatteessa minun takiani”. Engelsiä on myös kiittäminen monista käytännön esimerkeistä tehdastyöstä Marxin teksteissä.
****** ****** ****** ****** ******
Engelsin sopimus Manchesterin tehtaalla loppui vuonna 1869. Tällöin hän jättäytyi sanojensa mukaan eläkkeelle. Työ oli haitannut esimerkiksi kirjoitustöitä vallankumousliikkeen hyväksi. Todennäköisesti Engelsin talous oli turvattu loppu elämäksi, mistä kielii hänen jälkeensä jättämä omaisuus, jonka arvo nykyrahassa oli noin 3 miljoonaa puntaa.
Eläkepäivinään ei Engels jäänyt toimettomuuteen. Hän antoi merkittävän teoreettisen panoksen sosialistiseen teoriakenttään. Vuonna 1878 ilmestynyt ”Anti-Dühring, Herra Eugen Dühring tieteen mullistajana” kuuluu perusteoksiin. Kirja on vastahyökkäys Eugen Dühringin mekaanista sosialismikäsitystä vastaan sekä pyrkimys selvittää marxilaisen filosofian perusteita. Osista Anti-Dühringia tehtiin myös lyhyempi kirjanen nimeltään ”Sosialismin kehitys utopiasta tieteeksi”. Kirja on loistava johdatus sosialismin teoriaan ja marxilaisuuteen. Käsiteltäviä osioita ovat filosofia, poliittinen taloustiede ja sosialismi.
Anti-Duhringia pidettiin suuressa arvossa 1880-luvun sosialistisen liikkeen teoreetikoiden keskuudessa. Oppia siitä imivät August Bebel, Georgi Plehanov, Victor Adler ja Eduard Bernstein, joista jälkimmäisin käänsi takkinsa marxilaiseksi luettuaan Anti-Dühringin oltuaan aiemmin innokas Dühringin kannattaja. Karl Kautsky ei säästä ylisanoja ja toteaa ettei mikään muu teos ole auttanut ymmärtämään marxismia niin kuin Anti-Dühring. Vasta sen luettuamme ymmärsimme Marxin Pääomaa ja kykenimme lukemaan sitä kunnolla.
Myös Lev Trotski kunnioitti Engelsiä valtavasti. V.I. Leninin Rabotnik-lehdessä 1896 julkaistu nekrologi puhuu omaa arvostusta antavaa kieltään Engelsin elämäntyöstä.
Toki Engels on saanut kritiikkiäkin liiallisesta dogmatismista ja ettei Engelsin 1880-luvun yksinkertaistukset olleen mitään marxismia vaan Marxin ja Hegelin falskia kombinaatiota. Näin myöhempinä aikoina Jean-Paul Sartre, Louis Althusser kuin myös György Lukács.
Engels painiskeli myös antropologian parissa ja julkaisi laajan tutkielman Perheen, yksityisomistuksen ja valtion alkuperä. Siinä osoitetaan mm., että naisen alisteinen asema kulkee käsi kädessä luokkiin jakautuneiden yhteiskuntien kehityksen kanssa. Häneltä jäi keskeneräiseksi teos Luonnon dialektiikka, joka pyrki soveltamaan dialektista metodia tieteen ja luonnon kysymyksiin.
Marxin kuoleman jälkeen Engels pani lähes kaiken aikansa Marxin Pääomaa varten tekemien muistiinpanojen ja osittaisten käsikirjoitusten lajitteluun ja järjestämiseen. Marxin käsiala oli kauheata, jota Engels oli tottunut tulkitsemaan. Engelsin ansiota on, että jälkipolvilla on luettavana Pääoman 2. (1885) ja 3. osa (1894).
Friedrich Engels kuoli 5. elokuuta 1895.
TERHO LAITILA
Sosialistiliitto 