Valko-Venäjällä on syntynyt joukkomittainen lakko- ja mielenosoitusliike Aleksandr Lukašenkon itsevaltaista hallintoa vastaan. Sadat tuhannet ovat lähteneet kaduille. Lakkoja on tehtaissa, energiantuotannossa, teräsvalimoissa, kaivoksissa, öljyteollisuudessa, tiedotusvälineissä ja muilla aloilla. Lukašenko liittolaisineen on vastannut tukahduttamisin, lähettämällä valtion voimat hyökkäämään mielenosoituksia vastaan ja pidättämään lakkojohtajia, mikä on edelleen radikalisoinut ja laajentanut liikettä.
Me olemme solidaarisia Valko-Venäjällä käytävää taistelua kohtaan. Se on osa uutta protestiaaltoa – joka käsittää myös Libanonin, Bolivian, Malin ja Thaimaan – poliittisen ja yhteiskunnallisen muutoksen puolesta. Se seuraa vuoden 2019 kapina-aaltoa, jonka keskeytti koronapandemia, mutta joka on nyt nousemassa uudelleen, useissa tapauksissa pandemian ja siihen liittyvän talousromahduksen syventämänä.
Valko-Venäjän liikettä on verrattu niin kutsuttuihin ”värivallankumouksiin” Ukrainassa, Georgiassa ja Kirgisiassa tai vuosien 2013-2014 ”Euromaidan”-mielenosoituksiin Ukrainassa. Tämä jättää kuitenkin huomiotta Valko-Venäjän kapinoinnin erityisen kontekstin. Toisin kuin Venäjällä ja monissä entisissä neuvostotasavalloissa, Valko-Venäjällä ei stalinismin kaatuessa yksityistetty ja purettu talouden sääntelyä täysimittaisesti. Elintason pudotus, jonka kokivat rajussa siirtymisessä valtiokapitalismista vapaamarkkinakapitalismiin olleet maat, oli hillitympi. Lisäksi Valko-Venäjällä ei syntynyt oligarkkiluokkaa kuten Ukrainassa tai Venäjällä. Sen sijaan Lukašenko lähimpine liittolaisineen pystyi siirtymässä säilyttämään hyvin keskitetyn vallan.
Aluksi, vastineena Venäjälle antamastaan poliittisesta tuesta, Valko-Venäjä hyötyi Venäjän halvasta öljystä, jota maa jalosti ja vei edelleen. Venäjä oli myös suuri markkina maan maatalous- ja teollisuutuotteille. Viime vuosina tämän taloudellisen tuen väheneminen Venäjä-suhteiden viilentyessä on synnyttänyt kasvavaa painetta Lukašenkon hallintoa kohtaan. Talous on alkanut polkea paikallaan ja Lukašenko on kääntynyt kohti yksityistämisiä ja hyökkäyksiä työläisten elintasoa kohtaan. Näihin kuuluvat hänen yrityksensä ottaa vuonna 2017 käyttöön työttömiin kohdistunut vero ja jäädyttää palkat useiksi vuosiksi samalla kun kulutustavaroiden hinnat ovat nousseet. Viime vuosina Lukašenko on sanonut valkovenäläisyritysten olevan yksityistettävissä, jos hinta on oikea. Hallinto on myös pyrkinyt tasapainottamaan Venäjän vaikutusta solmimalla yhteyksiä Kiinaan, EU:hun ja Britanniaan. Vielä tämän vuoden maaliskuussa Valko-Venäjän armeija osallistui yhteisiin sotaharjoituksiin Britannian laivaston kanssa.
Valkovenäläisten valtaenemmistön paheneva taloustilanne yhdessä koronapandemian huonon hoidon kanssa oli taustana manipuloiduille vaaleille, jotka järjestettiin 9. elokuuta ja joissa Lukašenko väitti saaneensa 80 prosenttia äänistä ja varasi 10 prosenttia kilpailijalleen, opposition ehdokkaalle Svetlana Tihanovskajalle. Tämä auttaa selittämään, miksi liike ei ole pelkästään suuria katumielenosoituksia, vaan myös laajoja lakkoja pitkälti valtiojohtoisissa yrityksissä, joissa työläisillä on aiemmin ollut vain hallitusta kannattavat ammattiliitot.
Tihanovskaja liittolaisineen on laahannut taistelun perässä ja kehottanut alunperin mielenosoittajia noudattamaan lakia ja välttämään väkivaltaisia yhteenottoja. Virallinen liberaalis-nationalistinen oppositio ei juuri tarjoa ratkaisua tavallisten valkovenäläisten koettelemuksiin. Lukuunottamatta vaatimusta uusista vaaleista sen vaihtoehto Lukašenkon hallinnolle on vapauttaa taloutta lisää. Imperialistiset suurvallat pyrkivät nekin muokkaamaan nousevaa liikettä omien etujensa mukaisesti. Länsivallat, kuten USA, EU ja Britannia, kosiskelevat nyt virallisen liberaalis-nationalistisen opposition ryhmiä. Vladimir Putinin Venäjä taas haluaa käyttää liikettä kasvattaakseen vaikutusvaltaansa alueella.
Todellinen vaihtoehto tälle on kasvattaa ja kehittää työläisten riippumatonta liikettä, joka esittää sekä yhteiskunnallisia että poliittisia vaatimuksia alhaalta. Näemme tänään Valko-Venäjällä vapautuvan valtavan voiman työläisten järjestäytyessä kollektiivisesti. Tähän asti lakkoliike on pitkälti rajoittunut vaatimuksiin uusista vaaleista, tukahduttamisten lopettamisesta ja poliittisten vankien vapauttamisesta. Työläisten liikkeen eräs vähemmistö on kuitenkin esittänyt vaatimuksen, että yksityistämiset suljettaisiin pois ja että työttömyys- ja köyhyyskysymykseen puututtaisiin. Liikkeen yhteiskunnallisten vaatimusten syveneminen voi auttaa irrottamaan niiden otteen, jotka ovat sitoutuneet vahvistamaan kapitalistisia voimia – niin valkovenäläisten oligarkeiksi havittelevien kuin monikansallisten yhtiöiden, jotka näkevät maan kypsäksi yksityistämiselle.
Stalinismin perintö on vuosikymmenet haudannut vallankumouksellisen sosialistisen tradition eri puolilla entisiä neuvostotasavaltoja. Erityisesti näin on Valko-Venäjällä, jossa säilytettiin monet stalinismin jäänteistä. Toiveemme on, että tämä liike kokee aidon sosialistisen tradition paluun työläisten todelliseen liikkeeseen perustuvana heidän oman vapautumisensa puolesta. Sitä ei voi rajoittaa parlamentaarisen demokratian käyttöönottamiseen, vaan on taisteltava kaikkien yhteiskunnan puolien alhaalta tapahtuvan demokraattisen valvonnan puolesta. Nykyinen liike luo kontekstin, jossa tästä tulee aito mahdollisuus.
International Socialist Tendency tarjoaa täyden tukensa ja solidaarisuutensa Valko-Venäjän kansanjoukojen poliittisille ja taloudellisille kamppailuille. Me vastustamme Lukašenkon joukkojen toimeenpanemaa mielenosoitusten ja lakkojen tukahduttamista ja vaadimme kaikkien poliittisten vankien vapauttamista. Me vastustamme kaikkea sekaantumista Valko-Venäjän politiikkaan hallitustemme toimesta, sillä se voi vain tukahduttaa aidon sosialistisen vaihtoehdon nousun mahdollisuutta.
International Socialist Tendency
25. elokuuta 2020
Sosialistiliitto 