IST:n julkilausuma koronapandemiasta

1. . Covid-19-koronaviruspandemia esitetään yleensä ”luonnononnettomuudeksi” ja ”ulkoiseksi iskuksi” normaalisti toimivalle kapitalistiselle järjestelmälle.  Se ei kuitenkaan lainkaan pidä paikkaansa. Erilaisia uusia koronavirus- ja influenssaepidemioita (SARS, MERS, H5N1) on ollut aiemminkin, ja epidemiologit ovat varoittaneet maailmanlaajuisen pandemian uhkasta. Olosuhteita näiden epidemioiden puhkeamiselle ovat luoneet laajan teollisen maatalouden leviäminen sekä markkinoiden ja pääoman tunkeutuminen kaukaisille alueille. Näillä alueilla uudet virukset kehittyvät villieläin- ja lintupopulaatioissa, kuten marxilaisten biologien, mm. Rob Wallacen, kirjoitukset ovat osoittaneet.¹  Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä Marx kutsui kapitalistisen maatalouden luomaksi ”parantumattomaksi repeämäksi yhteiskunnallisessa prosessissa ja elämän luonnonlakien määräämässä aineenvaihdossa” – ja laajemmin luonnon tuhoutumista edistävästä ilmastonmuutoksesta. Kyseessä on läpikotaisin kapitalistinen pandemia, joka ilman vastatoimia veisi hengen noin 40 miljoonalta ihmiseltä (Imperial College Londonin arvioiden mukaan).

2. Valtioiden reagointi pandemiaan heijastaa samalla tavoin pääoman prioriteetteja. Kehittyneissä kapitalistisissa talouksissa uusliberaalit leikkaukset ovat merkinneet minimitason hätäsuunnittelua ja resurssien puutteesta kärsiviä terveydenhuoltojärjestelmiä (tai jopa pandemioihin varautumisesta vastaavan ryhmän hajottamista, kuten Trumpin Valkoisen talon tapauksessa). Hallitukset ovat horjuneet kahden välillä: minimireaktion, jonka tarkoitus on pitää talous pyörimässä, ja autoritaarisin toimin pakotettujen sulkemisten. Näistä edellinen pohjaa pahamaineiseen ”laumaimmuniteetin” strategiaan, joka antaa tartunnan levitä väestössä ja leikkii haavoittuvien elämällä. Tätä Boris Johnson alun perin tavoitteli, ja strategiaa yhä toteutetaan Hollannissa ja Ruotsissa. Se, ettei pandemiaan ole etukäteen lainkaan varauduttu, vaikeuttaa huomattavasti jäljittämisen, testaamisen ja hoitamisen strategiaa, jota joissain Aasian maissa on noudatettu. Hintana on useiden tuhansien elämä, myös niiden terveysalan työntekijöiden, jotka taistelevat pitääkseen ylikuormitetut teho-osastot toimimassa.

3. Pandemia kiihdyttää myös laajaa taloustaantumaa – luultavasti suurempaa kuin vuosien 2008-2009 suuri taantuma. Siinäkään ei ole mitään luonnollista. Se heijastaa talousjärjestelmää, jota hallitsee liikevoiton logiikka. Sulkemiset häiritsevät väistämättä tuotantoa – Kiinan talouden sulkeminen vuoden alussa on vaikuttanut kautta globaalien toimitusketjujen, ja pandemian leviäminen sulkee osia taloudesta muualla maailmassa. Toisenlaisessa yhteiskunnassa tämä ei kuitenkaan johtaisi sellaiseen työttömyyden kasvuun, jota näemme eri puolilla maailmaa. Finanssimarkkinoiden äärimmäinen paniikki on merkki hauraasta maailmantaloudesta, jota on viimeiset kymmenen vuotta pidetty pinnalla äärihalvalla keskuspankkirahalla ja valtavalla yritysvelan kasaantumisella (tila, jota pahentaa Venäjän ja Saudi-Arabian päätös käynnistää öljyn hintasota). Sama pako käteiseen (ennen kaikkea dollareihin), jonka näimme vuosien 2007-2008 romahduksen huipulla, on jäädyttänyt markkinat ja saanut kaikki varallisuushinnat putoamaan. Valtiot ovat puuttuneet tilanteeseen vielä silloistakin laajemmin ja työntäneet finanssijärjestelmään likviditeettiä sekä tarjonneet suunnattoman määrän tukimuotoja liike-elämälle, etenkin suuryhtiöille. Näihin toimiin on usein kuulunut toimeentulotuen muotoja lomautetuille työntekijöille, mutta ne ovat olleet rajallisia sekä määrällisesti että kattavuudeltaan sulkien usein pois työläiset kasvavalla epämuodollisella sektorilla (esimerkiksi keikkataloudessa, jossa epävarmoissa oloissa olevat työntekijät joutuvat usein kuvaamaan itseään ”itsensätyöllistäjiksi”). Sama koskee myös paperittomia maahanmuuttajia. Ensisijaista on jälleen puolustaa voittoja, ei tavallisten työtätekevien elämää ja toimeentuloa.

4. Hallitukset käyttävät usein pandemian kohdalla sotaretoriikkaa ja vetoavat oletettuun ja yhteiseen kansalliseen etuun. Kriisin taakka lankeaa kuitenkin työläisten niskaan. Terveydenhuollon työntekijät pakotetaan usein riskeeraamaan elämänsä ilman kunnollisia suojavarusteita. Vaikka jotkut työläisryhmät pystyvät työskentelemään etänä kotoa, suuret joukot etenkin ruumiillisen työn tekijöitä pakotetaan jatkamaan työtä, usein kovemmin ja laajemmassa mitassa kuin ennen. Heidän on työskenneltävä oloissa, joissa on mahdoton pitää sosiaalista etäisyyttä, kuten maatiloilla ja tehtaissa, supermarketeissa ja apteekeissa, varastoissa, jakelu- ja kuorma-autoissa, roska-autoissa, busseissa ja junissa. Epämuodollisen sektorin työläiset, jotka muodostavat hallitsevan osan väestöstä suurissa osissa globaalia etelää, kärsivät pahasti sulkemisista, jotka alentavat heidän tulojaan välittömästi. Tämän olemme jo nähneet miljoonien siirtotyöläisten epätoivoisessa paossa Intian kaupungeista. Covid-19 on muistuttanut karusti siitä, että 2000-luvun globaalin kapitalismin maailma pyörii yhä työntekijöiden varassa – työntekijöiden, jotka ovat nyt alttiina uusille vaaroille.

5. Itsepuolustuksekseen järjestelmä on turvautunut koeteltuun hajottamisen ja hallitsemisen mekanismiin. Trumpin itsepintainen puhe ”kiinalaisviruksesta” on laillistanut suunnattoman määrän rasistisia iskuja ja loukkauksia itäaasialaisia kohtaan. Maahanmuuttajat ja pakolaiset ovat erityisen haavoittuvia, kuten hirvittävät näkymät Turkin ja Kreikan väliseltä rajalta ovat osoittaneet. Valtioilla on kiire varustautua uusin poikkeusvaltuuksin, joista ne ovat haluttomia luopumaan, kun välitön kriisi on ohitse. Myös Yhdysvaltain ja Kiinan keskinäinen syyttely ja EU:n sisäinen halvaantuminen syventävät imperialismien välistä kilpaa.

6. Koronaviruskriisi nousee toisin sanoen olosuhteista, jotka pääoman kasautumisen nykymuodot ovat synnyttäneet. Sen seuraukset välittyvät luokkavastakohtien ja kapitalistien välisen kilpailun kautta, joka muodostaa kapitalistisen yhteiskunnan perustan. Vasemmiston ja työväenliikkeen viralliset johtajat ovat kuitenkin alistuneet hallituksen vetoomuksiin kansallisesta yhtenäisyydestä. Sosialidemokraattiset poliitikot ja liittojohtajat ovat pitkälti toistaneet virallista linjaa ja hyväksyneet toimet talouden pönkittämiseksi, vaikka ne on suunniteltu puolustamaan voittoja, ei elämiä. Mutta vaikka tuo kanta onkin vaikuttanut lamaannuttavasti, jotkin työläisryhmät ovat ryhtyneet toimintaan – eritoten Ranskassa, Italiassa ja USA:ssa, pakottaen sulkemaan epäolennaisia työpaikkoja ja vaatien suojavarusteita siellä, missä työäläisten on tarpeen pysyä töissä. Tämän työväenluokan perusreaktion on levittävä laajemman toiminnan kautta ja se on yleistettävä ohjelmaksi, josta tulee taistelun akseli.

7. Tuon ohjelma olisi sisällettävä mm. seuraavia vaatimuksia:

• Valtion on ohjattava taloutta resurssien uudelleensuuntaamiseksi terveydenhuoltoon, tuottamaan tarvikkeita ja laitteita potilaiden hoitamiseksi ja hoitajien suojelemiseksi sekä väestön tärkeimpien tarpeiden tyydyttämiseksi;
• Pysyvä maksuton, tarpeisiin perustuva terveydenhuolto progressiivisen verotuksen kunnolla rahoittamana;
• Tämä resurssien uudelleenjako on rahoitettava radikaaleilla sotilasmenojen leikkauksilla;
• Keskeisten alojen työläisiksi tulee lukea ne, jotka todellisuudessa antavat olennaisen panoksen väestön hyvinvoinnille, ja heille olisi järjestettävä turvalliset työ- ja työmatkaolot;
• Kaikkien ei-keskeisten työläisten, jotka eivät pysty tekemään etätöitä, tulisi laillisesta asemastaan riippumatta saada elämiseen riittävä palkka;
• Valtion on tuettava taloudellisesti asuinalueita ja yhdessä paikallishallinnon kanssa järjestettävä tukea suojattomimmille ja varmistamaan riittävä ruoan, lääkkeiden ja muiden välttämättömyystarvikkeiden jakelu;
• Keinotteluun ryhtyneet yritykset on kansallistettava ilman korvausta;
• Rasistinen syntipukkien hakeminen on estettävä: pakolaiskeskukset on suljettava ja niissä asuville järjestettävä majoitus, jossa he voivat eristäytyä; on seurattava Portugalin esimerkkiä (mutta paremmin) ja myönnettävä oleskelulupa maahanmuuttajille ja pakolaisille;
• Kansalaisoikeuksia on puolustettava: ei erikoisvaltuuksia poliisille – liikkumisrajoitukset paikallisalueiden toimeenpantaviksi.

8. Covid-19 -pandemia on paljastanut pääoman rajat tylysti. Muun muassa Trumpin, Merkelin ja Johnsonin oikeistohallitukset ovat joutuneet tunkeutumaan toiminta-alueille, jotka uusliberalismissa ovat valtiolta kiellettyjä. Oikeistohallitukset ovat joutuneet ottamaan sen vastuulleen valtavan määrän taloudellista toimintaa ja antamaan teollisuudelle tehtäväksi tuottaa varusteita, joita terveydenhuollon hätätila vaatii. Vaikka tuo linja on riittämätön ja sitä harjoitetaan kapitalismin suojelemiseksi ja ylhäältä käsin, se osoittaa, että on olemassa vaihtoehto uusliberaalin kapitalismin hallitsevalle muodolle. Se on tapahtunut hetkellä, jolla pandemia itsessään paljastaa, missä määrin kapitalismi tuhoaa luontoa. Samaa osoittavat Itä-Afrikan tulvat ja Amazonin polttaminen viime vuonna sekä Australian metsäpalot vuoden 2020 alkaessa. Toisin sanoen, aito sosialismi – jossa työtätekevät ottavat demokraattiseen valvontaansa maailman ja sen resurssit ja tuottavat tarpeeseen voitontavoittelun sijaan – on sekä mahdollista että tarpeellista. Ei tule palata normaaliin, joka synnyttää näitä katastrofeja. Pandemia on pelottava tapahtuma, joka osoittaa kapitalismin todellisen tuhovoiman. Mutta vahva poliittinen vastaus vasemmalta voi olla perustana toisenlaiselle maailmalle, jossa ihmiskunnalla on tulevaisuus.

The Coordination of the International Socialist Tendency
01.04.2020