30 toukokuuta 2019
Greta Thunberg on kehottanut niin lapsia kuin aikuisiakin maailmanlaajuiseen lakkoon perjantaina 27. syyskuuta. Näin siitä tehdään totta.
Greta Thunberg ja hänen koululaistoverinsa ovat kehottaneet aikuisia liittymään heihin maailmanlaajuisessa Strike4Climate -lakossa perjantaina 27. syyskuuta. Seuraavassa on vasta-alkajan opas, mitä voi tehdä lakon laajentamiseksi. Vasta-alkajiahan me tässä asiassa olemme kaikki. Lajimme ei ole koskaan järjestänyt maailmanlaajuista lakkoa.
Olen erittäin kiitollinen, että olen elänyt niin pitkään, että näen tämän tapahtuvan. Olen viettänyt aikuisikäni ammattiliitoissa ja auttanut järjestämään monia lakkoja suostutellen työtovereitani kävelemään ulos.
Vuosina 2006—2009 olin brittiläisen ilmastonmuutoksen vastaisen kampanjan (Campaign against Climate Change) kansainvälinen sihteeri ja autoin koordinoimaan maailman vuosittaisia ympäristönmielenosoituksia. Eräänä vuonna, 2009, meillä oli mielenosoitukset samana päivänä 52 maassa. Nojaan tässä kokemuksiini ja mielettömään toivoonkin.
Katsokaa valokuvia koululaislakoista ympäri maailmaa, kuukausi toisensa jälkeen, ja voitte nähdä kuinka määrät kasvavat. Katsokaa myös kotitekoisia plakaatteja. Varhaisimmissa ulosmarsseissa ne liittyivät jääkarhuihin ja kuumuuteen.
Nyt niissä puhutaan myös ilmastotyöpaikoista, vihreästä new dealista ja järjestelmänmuutoksesta. Kehotus aikuisille liittyä mukaan on uusi askel. Voimme varjoista ja hämmennyksestä nähdä nousevan uuden voiman, joka saattaa pystyä pelastamaan elämän planeetallamme.
Bill McKibben, Naomi Klein ja monet muut ihailemani aikuiset ovat kirjoittaneet avoimen kirjeen, jossa kutsuvat aikuisia vastaamaan koululaisille. Kirje on valloittava. Siinä on kuitenkin yksi osa, jonka esittäisin toisin. He sanovat, että joillain ihmisillä ei ole varaa lakkoon. Ja heidän mukaansa jotkut työnantajat eivät salli sitä.
Mutta useimmat ihmisistä asettuvat jonnekin sille välille. Pomo on ongelma, raha on ongelma, mutta silti voi uskaltaa lakkoilla. Tämä artikkeli käsittelee sitä, kuinka suostutella nämä välissä olevat toimimaan.
Miksi lakoilla on merkitystä
Koululaisten lakot ovat muuttaneet ilmastopuhetta. Se ei johdu vain siitä, että he osoittivat mieltään. Vaan siitä, että he menivät lakkoon. Greta ja muut ymmärtävät tämän.
Siksi he käyttävät lakko-sanaa yhä uudelleen. Siksi he kehottavat meitä muita lähtemään mukaan perjantaina. Rikkomaan työkurin, ottamaan hätätilan vakavasti ja vastaamaan suurempaan kutsuun.
Koululaislakko on kollektiivista uhmaa. Samoin on aikuisten lakko. Lakko eroaa mielenosoituksesta, koska ihmiset toimivat yhdessä uhmatakseen niitä, joilla on heihin valta – opettajia ja työnantajia.
He toimivat yhdessä niitä elämänsä puolia vastaan, jotka ovat epädemokraattisimpia ja muutosvastaisimpia. Valtaa uhmaavaan enemmistöön kuulumisella on valtava emotionaalinen lataus.
Lakon kollektiivinen uhma on tärkeä myös tulevaisuudelle. Ne jotka johtavat maailmaamme, eivät ole tarttuneet ilmastonmuutokseen. He tietävät mitä on tapahtumassa, mutta säilyttääkseen liikevoitot he ovat valinneet olla toimimatta.
Saadaksemme heidät toimimaan me tarvitsemme voiman, joka on yhtä suuri kuin heidän. Meillä on kaksi voimaa, ääni vaaleissa ja lakko. Molemmat voimat ovat suuria, koska ne riippuvat enemmistöistä, ja tarvitsemme molempia pysäyttääksemme ilmastotuhon. Suuri lakko kertoo kaikille, että tavalliset ihmiset ovat liikkeellä.
Moraalinen arvovalta
Ihmisten suostuttelu lakkoilemaan järjestäytyneellä työpaikalla ei ole helppoa. Vielä vaikeampaa se on ilman liittoa ja pomot uhkaillessa. Tilanne on tällä kertaa kuitenkin erilainen kahdesta tärkeästä syystä. Me puolustamme kaikkien elävien olentojen tulevaisuutta. Ja me vastaamme lastemme ja lastenlastemme valtavaan moraaliseen arvovaltaan.
Nuo kaksi seikkaa antavat meille moraalista tukea. Ajatelkaa, millainen työnantaja teillä on. Haluaisivatko Starbucks, United Airlines, sairaala tai koulu näkyä televisiouutisissa ja sosiaalisessa mediassa antamassa potkuja ihmisille siksi, että nämä marssivat lasten puolesta.
Eivät halua. He saattavat kyllä uhata sinua, työpaikka työpaikalta. Mutta kun lakosta näyttää tulevan suuri, he luultavasti ottavat pakkia.
Löydä ystävä
Jokainen maailman koululakoista syntyi, koska pieni ryhmä puuhamiehiä koulussa taivutteli ystävänsä ja luokkatoverinsa toimimaan. Et ole kuullut heidän nimiään etkä näe heitä, mikä on osa toimintatapaa.
Ruohonjuuritason työpaikkajärjestäminen on vieläkin tärkeämpää 27. syyskuuta. Jokainen pelkää töissään syystä. Niin kapitalismi toimii. Lakon rakentaminen on prosessi. Se vie aikaa.
Meidän on luotava itseluottamusta omalla puolellamme ja heikennettävä työnantajien itseluottamusta. Jos ihmiset pelkäävät, he ottavat lomapäiviä muutama ihminen kerrallaan. Jos ihmiset luottavat toisiinsa, he lähtevät kymmenin, sadoin ja tuhansin.
Ensimmäinen ja tärkein askel on löytää työpaikalla toinen samalla tavalla ajatteleva. Puhu sitten hänen kanssaan mitä tehdä. Tarvitset tuota ihmistä, koska olet peloissasi ja pelkäät menettäväsi työpaikkasi.
Mutta on toisenlainenkin pelko, joka töissä häämöttää yllämme ja luo ahdistusta. Se on laajalle levinnyt pelko esivallan ärsyttämisestä. Niinpä sen ensimmäisen ystävän löytäminen on tärkeätä. Hekin tarvitsevat sinua. Voit tehdä sen tällä viikolla.
Kokouksetkin ovat tärkeitä – ensin te kaksi, sitten neljä tai viisi, sitten kaksikymmentä tai sata yhdessä huoneessa. Tärkeintä ei ole se, mitä sanotaan. Tärkeintä on, että ihmiset ovat kokoontuneet, ja astuessaan samaan huoneeseen he saavat rohkeutta toisiltaan.
Pitäkää kokous taukohuoneessa tai vaikka pubissa tai pikaruokapaikassa tai puistossa tai jonkun kotona. Riippuu siitä, missä tunnette olevanne turvassa.
Käykää todellinen keskustelu niiden ensimmäisen neljän tai viiden ihmisen kanssa, jotka haluavat lähteä mukaan. Puhukaa vuorotelleen, kuunnelkaa tarkasti mitä jokainen sanoo. Jos olet poliittinen, älä yritä saada heitä tekemään sitä, mikä sinusta on parasta, vaan tehkää mitä he kollektiivisesti pitävät parhaimpana.
Tärkeintä ei ole se, mitä teette, vaan se että te teette jotakin yhdessä.
Oli teillä liitto tai ei, ei sanota ihmisille, että näiden on oltava rohkeita. Sen sijaan kysytään, kuinka monta me tarvitsemme ryhtyäksemme toimintaan huolellisesti. Kymmenen, kaksikymmentä, neljäkymmentä? Tarvitaan, että joku sanoo: ”Lähden, jos kaksikymmentä muuta on valmiina.”
Työpaikkajärjestämisestä puhutaan vielä lisää, mutta mietitään ensiksi järjestäytymistä työpaikan ulkopuolisten verkostojen kautta.
Verkostot ja esimerkit
Alusta alkaen on olemassa monia tapoja, joilla voi käyttää työpaikan ulkopuolisia verkostoja rohkaistaa itseään ja työkavereitaan.
Meillä on aikaa alle neljä kuukautta. Suurin osa ryhmistä, jotka päättävät osallistua lakkoon tai marsseihin, tekevät päätöksen kolmen viimeisen viikon aikana. Hyvin harva ryhmä päättää toiminnasta nopeasti. Mutta ne jotka niin tekevät, ovat hyvin tärkeitä, koska niiden esimerkistä voidaan kertoa muille.
Jotkut työpaikat ovat helpompia kuin toiset. Saattaa olla helpompaa olla töissä kehitysyhteistyöjärjestössä, ympäristötyöpaikassa, ammattiliiton pääkonttorissa, tuulivoimalatehtaassa, radikaalissa nettisivustossa tai jossain muussa sitoutuneiden ihmisten ryhmässä.
Ehkä olet opettaja koulussa, jossa oppilaat ovat jo olleet lakossa. Jos saat aikaan nopean toimintapäätöksen, se näkyy majakkana kaikille.
Useimmille meistä se ei ole mahdollista. Voimme kuitenkin levittää Britannian ensimmäisen toiminnasta päättäneen työläisryhmän tai Portugalin ensimmäisten opettajien, Piilaakson ensimmäisen ryhmän, kaupungin ensimmäisten sairaanhoitajien tai maailman ensimmäisen valtakunnallisen kirkon sanaa. Mitä enemmän esimerkkejä, sitä suurempi aalto.
Ajoitus on kaikki kaikessa, työpaikalla ja työpaikkojen välillä. Kesäkuun väreistä tulee syyskuun hyökyaaltoja. 27. päivän joukkotoimintaa ei kuitenkaan synny ilman alkuperäisiä neljän ihmisen tapaamisia pubissa tulevina kuutena viikkona.
On kaikenlaisia verkostoja, joita voi käyttää. Jos käyt kirkossa, moskeijassa tai synagoogassa, ota asia esille siellä. Jos kirkkosi, tai vain jotkut kirkostasi, suostuvat auttamaan toisiaan lakossa, se tekee kaikissa vahvempia ja levittää ajatusta muille työpaikoille.
”Haluan palkattoman vapaapäivän liittyäkseni kirkkoni ryhmään lasten ilmastolakossa” on vahva lause.
Voi vain käväistä ystävien luona tai kutsua muutaman kylään puhuakseen lakosta ja mitä voisi tehdä.
Lintubongariryhmät ovat tärkeitä. Kuninkaallinen lintujensuojeluyhdistys sai liikkeelle kaikkien aikojen suurimmat ihmisjoukot Britannian suurimmalle ilmastomarssille. Mutta taaskin epävirallinen juttelu iltapäivän bongauksen lopussa voi panna liikkeelle ihmeen.
Milloin ikinä teillä on kokous, vaikka viidenkin ihmisen, katso saisitko koululakkolaisen tulemaan. Tiedät luultavasti jonkun, jonka neljätoistavuotias lapsi marssi ulos. Pyydä tuota teiniä tulemaan. Hänen ei tarvitse olla asiantuntija. Mutta hänen moraalinen arvovaltansa muuttaa ilmapiirin kokouksessa.
Ja jos lähellänne on ollut koulun ulosmarssi, silloin teitä ympäröivät kokeneet järjestäjät. He tietävät enemmän kuin te – ei siksi että ovat nuorempia, vaan koska ovat sen tehneet jo. Kysykää heiltä neuvoa.
Niillä koululaisilla on laajat verkostot. Koululaisten vanhemmat ovat ylpeitä heistä. Saakaa lapset saattamaan teidät yhteen vanhempiensa kanssa. Pitäkää pikkulasten ja isompien lasten vanhempien kokouksia. Pitäkää kokouksia ihmisten kotona, minne ihmiset ovat kutsuneet sukulaisiaan.
Yrittäkää jutella muilla homobaarissanne perjantai-iltana. Kun löydätte kaksi, kiinnostunutta, ehdottakaa epävirallisen varainkeruun järjestämistä. Kirjakerhot ovat aarteita. Ehkä kuulut feministiverkostoon ammattikorkeakoulussa. Pienoisrautatiekerhot ovat hyviä – meidän on palattava raiteille estääksemme ilmastonmuutos.
Jooga. Buddhalaiset. Jalkapalloseurat. Rugbyseurat. Äiti-lapsi-kerho. Paikallishistorian yhdistykset. Laske tietämäsi verkostot. Aloita sieltä, missä mukavinta. Mutta ajattele isosti ja uskalla kohdata nolostuminen.
Jos mahdollista, yritä saada kokouksia omassa kaupungissasi kootaksesi potentiaalisia aktivisteja. Jos et tiedä, miten se tehdään, tunnet jonkun joka tietää.
Suuremmassa kaupungissa voi pitää myös erityisalojen tapaamisia. Sairaanhoitajaopiskelijoiden tapaaminen Lontoossa, liikennetyöläisten New Yorkissa, muusikkojen Austinissa, tiedemiesten Kapkaupungissa jne.
Varmista, että kutsut laajasti erilaisia ihmisiä. Älä anna yhden järjestön hallita tapaamista. Anna jokaiselle puhemahdollisuus. Osallistujat vievät noiden tapaamisten hengen kymmenille työpaikoille.
Puhetta, puhetta, puhetta
Jokaisella askeleella jokainen lakon puolesta työskentelevä puhuu, puhuu, puhuu. Ei yhteiskunnallisten liikkeiden poliittista retoriikkaa tai somekommentteja. Olet mukana jokaisessa keskustelussa. Kohtele jokaista kunnioittaen.
Pääasiasi ei ole yrittää voittaa ilmastoväittelyä. Ihmiset kuulevat jo noita väittelyitä. Se mitä yrität on auttaa ihmisiä rohkaistumaan. Pohjimmiltaan se maailmassa on vikana ja kaiken epätasa-arvon edellytys – me kansa olemme enemmän peloissamme kuin ne. Ja syystä heillä on suuremmat tykit puolellaan.
Kunnioita ihmisten pelkoja ja epäröintiä. Älä sano heille, että he ovat pelkureita tai etteivät he välitä riittävästi lapsenlapsistaan. Me tunnemme itsemme pieniksi jo muutenkin. Siinä se ongelma.
Meidän on oltava rohkeita ja intohimoisia rakentaaksemme maailmanlaajuista lakkoa. Mutta jos ihmiset näkevät sinun ottavan typeriä riskejä, he eivät luota sinuun tai seuraa sinua. Ja jos saat potkut, kaikki työpaikalla ovat entistä enemmän peloissaan.
Yksi syy, miksi ihmiset eivät ole halukkaita lakkoilemaan, on ettei heillä ole varaa. Toivoisin, etteivät Bill McKibben ja Naomi Klein olisi sanoneet sitä. Sillä joka maassa joka aikana enemmistö lakkolaisista on ollut niitä, joilla on vähän rahaa. He pystyttivät ammattiliitot. Jos pienituloiset eivät aio muuttaa maailmaa, se ei muutu.
Jotkut ovat huolissaan mahdollisesta väkivallasta tai pidätyksistä mielenosoituksissa. Sitä he näkevät televisiossa. Rauhoitelkaa heitä. Koululaislakot ja muut ammattiliittomarssit eivät ole sellaisia.
Toinen ihmisten osallistumattomuudelle antama syy on, ettei lakolla ole vaikutusta ja ettemme voita yhden päivän ulosmarssilla. Se on vakava näkökohta. Päivän lakoista on tullut liittojen omaksuma strategia niiden tuntiessa itsensä heikoiksi. Yleensä ne ovat varma tie tappioon. Aika on kuitenkin toinen.
Yksi puoli on, että suuri ilmastolakko, vaikka vain päivänkin, saa jokaisen maapallon säilyttämistä haluavan tuntemaan suurempaa itseluottamusta, yksinkertaisesti koska me emme ole tehneet mitään sellaista koskaan aikaisemmin.
Toinen puoli on aivan yhtä tärkeä. Suuri maailmanlaajuinen päivän lakko, johon osallistuu kymmeniä miljoonia, saattaa hyvinkin riittää saamaan lisää hallituksia julistamaan ilmastohätätilan. Se ei kuitenkaan riitä saamaan hallituksia toimimaan päättäväisesti. Joten älä lohtupuhu. Tie on oleva rankka. Mutta näin me aloitamme.
Lue ilmastotyöpaikoista ja vihreistä new dealeista. Tämän artikkelin lopussa on joitain linkkejä. Älä vaadi ihmisiä olemaan samaa mieltä näkemyksistäsi. Mutta jos he kysyvät sinun vaihtoehtoasi, ole valmis.
Toinen seikka on, että ihmiset yllättävät aina lakoissa. Umpivihreä kieltäytyy tekemästä mitään. Rasisti seisoo rinnallasi. Sitä tapahtuu koko ajan. Älä oleta mitään.
Lopuksi, kun puhumiset on puhuttu, pitäkää isompi kokous. Ja siellä te ehkä päätätte mennä lakkoon, tai että jotkut marssivat ulos yhdessä, tai lähetätte valtuuskunnan. Oli päätös mikä hyvänsä, olette tehneet historiaa ja valmistelleet pohjaa tuleville lakoille.
Poliittiset puolueet
Jos kuulut puolueeseen, hyvä. Jos et, mene ehkä silti kokoukseen. Sinun olisi vähintään mainittava maailmanlaajuinen ilmastolakko 27. syyskuuta ja epämuodollinen keskustelu sen jälkeen. Oli miten tahansa, löydät muutaman ihmiset, jotka haluavat lähteä mukaan.
Mutta jos olet puolueessa, ajattele isostikin. Jos Caroline Lucas ja Vihreä puolue kaikkialla Britanniassa pitävät lakkokokouksia toisensa jälkeen, he kaksinkertaistavat vihreiden äänet seuraavissa vaaleissa. Jos Corbyn tekee sen, hän kokoaa Labour-puolueen uudelleen. Sen tekeminen voisi muuttaa Bernie Sandersin tai Amerikan demokraattisten sosialistien mahdollisuudet.
Ehkä et kuulu puolueeseen. Mutta olet pettynyt Britannian, Italian, Intian, Brasilian tai Australian vaalien jälkeen. Edessäsi on näköala maailmasta, jota hallitsevat öykkärit ja rasistit. Mikä kipeämpää vielä, jotkut itsesi kaltaiset tavalliset ihmiset äänestivät Trumpia, Putinia, Modia, Dutertea ja muita. Haluttaisi itkeä ja olla lopettamatta itkemistä.
Uusi oikeisto ei kuitenkaan ole vain naisia vihaavaa ja rasistista. Se on fossiilisten polttoaineiden vanki. Muista, kuinka naismarssit, koulujen aseidenvastaiset ulosmarssit ja #MeToo ovat heikentäneet Trumpia. Katso, kuinka koululaisten ja opettajien koululakot Brasiliassa ovat heikentäneet Bolsonaroa. Tällä tavoin pääset nousemaan lattiasta.
Liitot
Jos sinulla on ammattiliitto, hienoa. Puhu luottamusmiehellesi ja ammattiosastollesi heti alusta alkaen. Liitot ovat joskus solidaarisuuden ihmeitä. Ne ovat kuitenkin kärsineet monia tappioita viime vuosina ja joistain on tullut arkoja. Ehkä sinut torjutaan aluksi. Ehkä sanotaa, että lakko olisi laiton. Entä sitten? Ketään ei sakoteta tai vangita ilmastolakon vuoksi. Ei tässä oikeassa maailmassa.
Liittoihin kohdistuu usein painetta liikkeen huipulta olla tekemättä liikaa, mutta ay-johtajat eivät uskalla sanoa sitä. Niinpä he viittaavat muihin vaikeuksiin. Tuossa tilanteessa te neljä tai viisi jatkatte puhumista, hankitte lisää tukea ja viette kaikki nuo ihmiset liiton kokoukseen.
Tehkää selväksi liiton edustajille, että aiotte toimia joka tapauksessa. Ehkä he tulevat teidän puolellenne. Jos eivät, voitte silti voittaa ammattiyhdistyksen kokouksessa.
Jotkut paikalliset ja valtakunnalliset liittojohtajat tarttuvat hetkeen. He muistavat seuraavan: ne ihmiset, jotka pystyttivät ammattiliittomme, tekivät sen koska halusivat muuttaa maailmaan. Uusi intohimo voi tehdä enemmän kuin uudistaa liittoja. Se voi muuttaa voimatasapainoa yhtiöiden ja työläisten välillä maailmanlaajuisesti.
Niille meistä, joille liitot ovat sydämenasia, hetki on koittanut.
Greta Thunberg ja muut vaativat meitä ymmärtämään, ettei enää pitäisi anoa valtaapitäviä myöntämään meille oikeudenmukainen siirtymä. Ei enää sivussa seisomista kommentoimassa. Tämä on meidän alueemme. Me tunnemme lakot. Se mitä me nyt teemme on tärkeätä kaikille.
Yksinkertainen totuus katsoo kaikkia kasvoihin. Rikas, voimakas hiilieliitti ei pelasta maapalloa. On meistä tavallisista ihmisistä kiinni tehdä se itsellemme ja kaikille eläville. Tämä on meidän aikamme. Silmät tarkkana.
Tämän kirjoittaja
Jonathan Neale on kirjoittaja, ilmasto- ja ammattiyhdistysaktivisti. Hänen kirjojaan ovat A People’s History of the Vietnam War ja Stop Global Warming, ja hän on toimittanut teoksen One Million Climate Jobs. Hänen bloginsa on Anne Bonny Piratessa.
Sosialistiliitto 