18 maaliskuuta Venäjällä järjestetään presidentinvaalit. Putin julistetaan voittajaksi, kuten tavallista, mutta tämän vuoden suuria yllätyksiä on, että Kommunistisen puolueen johtaja Gennadi Zjuganov on astunut sivuun ja päästänyt esille suhteellisen tuntemattoman Pavel Grudinin kommunistien presidenttiehdokkaana. Taustalla on ruohonjuuriliike kommunistipuolueen radikalisoimiseksi. Vasemmistorintaman Aleksei Sahnin selittää Internationalen-lehden haastattelussa Per Leanderille, miksi hänen järjestönsä tukee Grudinin vaalikampanjaa, mutta myös sitä, mitä ongelmia siitä seuraa. Alkuperäinen artikkeli ruotsinkielisenä on luettavissa http://www.internationalen.se/2018/03/ovantade-mojligheter-for-vanstern-i-ryska-valet/
18 maaliskuuta Venäjällä pidetään presidentinvaalit.Kaikki viittaa siihen, että Vladimir Putin valitaan uudestaan neljännelle kuusivuotiskaudelle. Ei ole epäilystä, etteikö Putinilla olisi laajaa kansansuosiota, ei vähiten siksi, että valtio hallitsee suuria mediakanavia, joilla ei voi esittää mitään virallista kritiikkiä häntä vastaan. Hänen vaalivoittoaan kuitenkin helpottaa myös se, ettei Kreml tavallisesti salli mitään todellisia oppositioehdokkaita. Kaksi muuta pääehdokasta, joita kansa voi äänestää, ovat perinteisesti skandaalien saattelema äärinationalisti Vladimir Žirinovski ja stalinistisen kommunistipuolueen vanhentunut johtaja Gennadi Zjuganov, jotka saavat vastaanottaa protestiäänet oikealta ja vasemmalta, tavallisen kansan äänestäessä Putinia.
Näiden vaalien alla tapahtui kuitenkin jotain hyvin odottamatonta. Gennadi Zjuganov, joka vielä 7. marraskuuta 2017 Venäjän vallankumouksen 100-vuotisjuhlallisuuksissa ilmoitti, että asettuisi kommunistien presidenttiehdokkaaksi, kuten tavallista, päätti viime hetkellä perua ehdokkuutensa. Hänen sijaansa on kommunistipuolue nimittänyt Pavel Grudinin -nimisen henkilön uudeksi presidenttiehdokkaaksi. Tämä juontuu venäläisten vasemmistoaktivisten ruohonjuurikampanjasta, joka oman esivaalinsa kautta syksyllä 2017 halusi valita vasemmistolle vaihtoehtoisen yhteisehdokkaan Zjuganovin sijaan.
Esivaalista aloitteen teki Vasemmistorintaman johtaja Sergei Udaltsov, joka oli juuri suorittanut neljän ja puolen vuoden vankeustuomion osuudestaan Putinin vastaiseen protestiliikkeeseen vuosina 2011-2012 eikä itse saanut asettua ehdolle. Ajatus oli, että halukkaat saattoivat ehdottaa vasemmistolaisia, joiden pitäisi asettua ehdolle, ja kansa äänestäisi suosikkehdokkaitaan internet-äänestyksessä. Aleksei Sahnin, toinen Vasemmistorintaman johtaja, joka on vuodesta 2013 asunut poliittisena pakolaisena Ruotsissa, kertoo Internationalen-lehdelle, että suhtautui ajatukseen vasemmiston omasta esivaalista aluksi skeptisesti.
– Uskoin, ettemme saisi yhtään vakavasti otettavaa ehdokasta, ja ettei kommunistipuolue ottaisi juttua tosissaan. Juttu osoittautui kuitenkin hyvin menestyksekkääksi. Osallistujia oli yli 20 000, saimme tiettyä huomiota tiedotusvälineissä ja huomasimme, että kommunistipuolueen radikaalimmat jäsenet innostuivat kovin.
Henkilöksi, joka nousi esivaalissa ja voitti koko vasemmiston suosikkiehdokkaana, tuli siis Pavel Grudinin. Hän ei itse asiassa ole mikään poliitikko eikä muodollisesti edes kommunistipuolueen jäsen, vaan neuvostonostalginen liikemies, jolla on suhteellisen radikaaleja ajatuksia.
– Hän ei ole erityisen tunnettu tavallisen kansan parissa, mutta vasemmistossa hänet tunnetaan kansanomaisena hahmona, joka puhuu totuuden. Hän tapaa osallistua foorumeihin ja keskusteluihin ja esittää aina voimakasta kritiikkiä tämän päivän taloudellista ja yhteiskunnallista tilannetta kohtaan. Tämä on epätavallista Venäjällä, missä kaikki tiedotusvälineet ja julkiset hahmot teeskentelevät kaiken olevan hyvin yhteiskunnassa Putinin ansiosta. Kansa tietää, ettei se ole totta, mutta ei juuri ole ääniä, jotka voisivat muotoilla sen tunteet. Grudinin tekee sen ja siksi hän on suosittu.
Pavel Grudininin voitettua ”kansan ehdokkaana” esivaalissa Vasemmistorintama asetti uhkavaatimuksen, että kommunistipuolueen olisi asetettava hänet viralliseksi presidenttiehdokkaakseen. Muuten Vasemmistorintama ei tukisi kommunisteja vaaleissa..
– Suureksi hämmästykseksemme he suostuivat. En tiedä tarkkaan miten, mutta jossain pimeässä pyramidissa, josta kommunistipuolueen johto koostuu, vaikututtiin siitä mitä olimme tehneet, sanoo Aleksei Sahnin.
On tietysti muitakin tekijöitä, miksi vanha puoluejohtaja Gennadi Zjuganovi päätti jäädä sivuun. Kommunistipuolueessa on oltu pitkään erittäin tyytymättömiä häneen, etenkin radikaaleimpien aktivistien ja ruohonjuuritason piireissä. Lisäksi mielipidetiedustelut osoittivat, että äänestäjät olivat kyllästyneitä Zjuganoviin eivätkä enää ottaneet häntä vakavasti. Sen sijaan että kommunistipuolue tulisi toiseksi, kuten tavallista, sillä oli riski kärsiä suuri tappio näissä vaaleissa.
– Aina Venäjän vallankumouksesta 1917 saakka ovat kommunistit tulleet aina kaikissa vaaleissa toiseksi. Lasken mukaan perustavan kokouksen vaalit, jossa bolsevikeista tuli toiseksi suurin puolue. Näin on ollut myös 1990- ja 2000-luvulla. Nyt kuitenkin oli suuri vaara, ettei kommunistipuolue yltäisi edes toiselle sijalle, vaan saisi vain muutaman prosentin äänistä. Se merkitsisi puolueen loppua. Sen koko olemassaolon oikeutus perustuu sille, että se on suurin oppositiopuolue, sanoo Aleksei Sahnin.
Tämän vuoksi Zjuganov pakotettiin sivuun, kun toivottiin, että ilmeisesti suositumpi Grudinin voisi saada enemmän ääniä ja pelastaa kommunistipuolueen.
– Grudinin on hyvin suosittu kommunistipuolueen ruohonjuuritasolla ja puolueen kannattajien keskuudessa. Hänen valintansa synnytti uutta intoa ja johti lisänäkyvyyteen. Joten jos vaaleja ei täysin väärennetä, Grudinin pitäisi yltää vahvaan kakkossijaan, sanoo Aleksei Sahnin.
57-vuotias Pavel Grudinin johtaa aiemmin valtiollista maatalousyritystä, Lenin-sovhoosia, Moskovan eteläpuolella. Hän työskenteli siellä nuorena ja otti tuotannon haltuunsa Neuvostoliiton romahdettua. Kun useimmat Venäjän sovhooseista ja kolhooseista lyötiin tieten laimin ja uusliberaalit poliitikot tuhosivat ne 1990-luvulla, oli Grudinin paitsi säilyttänyt, myös modernisoinut Lenin-sovhoosia. Paitsi että se on tänään Moskovan johtava maatalousyritys, se on myös hyvin suosittu työpaikka, joka tunnetaan sosiaalisista projekteistaan. Grudinin on rakennuttanut pienen kaupungin viljelmien yhteyteen ja työntekijät saavat asua siellä ilmaiseksi tai pientä vuokraa vastaan. Palkat ovat tuhannen euron tasoa, mikä on kaksi yli kaksi kertaa Venäjän keskipalkka.
– Emme ajattele Pavel Grudininin olevan täydellinen sosialistipoliitikko. Hän on niin kutsuttu ”punainen johtaja”. Siis yksi niistä kapitalistisista liikemiehistä, jotka ottivat haltuunsa neuvostoyrityksiä ja pitävät niitä yhä hengissä. Kommunistipuolue on ollut aina Neuvostoliiton romahduksesta saakka ”punaisten johtajien” puolue, sanoo Aleksei Sahnin.
– Grudinin on kuitenkin epätavallisen radikaali kuuluakseen tuohon ryhmään. Hänen Lenin-sovhoosiaan pitävät monet esikuvana ja se on myönteinen vaihtoehto nykypäivän uusliberaalilla Venäjällä.
Pohjimmiltaan kyse on käynnissä olevasta hajaantumisesta Venäjän eliitissä. Grudinin edustaa sitä osaa liikemiehistä, joka haluaisi nähdä suurempia panostuksia kotimaiseen tuotantoon ja sosialidemokraattisempaa, keynesiläistä politiikkaa, kun taas Putinin nykyhallinto edustaa uusliberaalia leikkauspolitiikkaa ja tyydyttää pääasiassa niitä oligarkkeja, jotka toimivat raaka-aineviennissä.
– Meidän valintamme tässä kampanjassa oli saada tietoinen allianssi eliitin tyytymättöman osan kanssa ja nähdä vaihtoehto tämän päivän uusliberaalille talous- ja sosiaaliselle mallille. Siksi Vasemmistorintama tukee Grudininin kampanjaa näissä vaaleissa, sanoo Aleksei Sahnin ja jatkaa:
– Samalla emme kuitenkaan ole naiiveja. Ymmärrämme, että tällä allianssilla on monia rajoitteita ja heikkouksia. Ymmärrämmä alusta asti selvästi, ettei Grudinin ole mikään oikea kommunisti tai sosialisti. Emme odota hänellä olevan täydellisiä ratkaisuja kaikkiin kysymyksiin. Mutta hän on osoittautunut kykeneväksi herättämään henkiin kansanliikkeen, joka on häntä paljon radikaalimpi, ja se voi olla tärkeä alku jollekin uudelle.
Pavel Grudininin tavoite näissä vaaleissa ei kuitenkaan ole voittaa, vaan saada niin paljon ääniä, että hän saa vahvemman neuvotteluaseman Putinin kanssa.
– Valitettavasti Grudinin on osoittanut, ettei hän, aivan kuten Zjuganovkaan, halua tosissaan haastaa Putinia. Hän ei uskalla julistaa sotaa järjestelmälle. Se tekee suoranaisesta voitosta hänelle ja meille mahdottoman, mutta se antaa meille mahdollisuuden luoda vaihtoehtoinen strategia tässä allianssissa, sanoo Aleksei Sahnin.
– Grudininin tavoite on mobilisoida aktivistit, jotta hän voisi tehdä kompromissin Putinin kanssa. Mutta me käytämme tätä vaalikampanjaa mobilisoidaksemme väkeä Vasemmistorintamaan, tai sitten kommunistipuolueeseen, antaaksemme elämää uudelle liikkeelle. Luodaksemme rungon uudelle ulkoparlamentaariselle vasemmistoliikkeelle, joka voi mennä paljon pidemmälle. Se on meidän tavoitteemme ja taktiikkamme tässä vaalikampanjassa. Ja näyttää, että siitä tulee varsin menestyksekäsmobilisera .
Puoli vuotta sitten Vasemmistorintama oli nimittäin raunioina siihen astisen poliittisen vainon jäljiltä. Järjestö oli murskattu, sen johtaja Sergei Udaltsov oli yhä vankilassa (hän vapautui elokuussa 2017) ja toiset aktivistit olivat luovuttaneet tai muuttaneet maasta.
– Mutta nyt olemme jälleen saaneet voimaa, meillä on jo useita tuhansia aktivisteja. Ei ole helppoa jatkaa samaan tahtiin vaalien jälkeen, mutta tämän kommunistipuolueen kanssa tehdyn vaaliliiton ansiosta meistä on tullut voima, jolla on jälleen merkitystä yhteiskunnassa, organisaatio, joka saattoi vaikuttaa, kuka ehdokas asetettaisiin, sanoo hän:
– Niinpä minusta voidaan sanoa, että vähimmäisohjelmamme on jo toteutettu, siis että meistä on jälleen tullut arvostettu poliittinen voima. Enimmäisohjelmassamme, ryhtyä vakavasti taistelemaan oligarkkeja ja Putinin järjestelmää vastaan, emme vielä ole, mutta se on meidän seuraava tehtävämme.
Samaan aikaan Venäjän vasemmistossa on muita, joiden mielestä vaaleja olisi boikotoitava. He ovat kuunnelleet oikeistopopulistista oppositiojohtaj Aleksei Navalnyia, joka itse yritti asettua ehdolla, mutta estettiin, ja joka nyt kehottaa boikottiin. Aleksei Sahninin mielestä se on täysin väärä tie.
– Navalnyi puhuu boikotin puolesta täysin itsekkäistä syistä. Se johtuu pelkästään siitä, ettei hän itse saanut asettua ehdolle. Hänen boikottinsa on tietysti tärkeä poliittinen tiedotus yhteiskunnalle, etteivät vaalit ole demokraattiset, koska kaikki eivät halukkaat saa asettua ehdolle. Mekään emme saaneet asettaa omaa Vasemmistorintaman ehdokasta, joten tietysti mekin olisimme voineet valita vaalien boikotoimisen protestiksi. Valitsimme kuitenkin sen sijaan aktiivisen kannan tukemalla Grudininia. Esivaalin ansiosta käy äkkiä ilmi, että kommunistit ovat vaaleissa ainoa demokraattinen vaihtoehto kansanomaisine ehdokkaineen. Me olemme yhteiskunnan ainoa voima, joka keskusteli ja yhdistyi yhteisen ehdokkaan taakse, sanoo Aleksei Sahnin.
– Niistä vasemmistossa, jotka vain istuvat hiljaa ja boikotoivat vaaleja, ei tule mitään itsenäistä voimaa, he eivät muodosta mitään vaihtoehtoa. Tietoisesti tai tiedostamatta he vain tukevat Navalnyia, siis aika äärioikeistolaista hahmoa. Jos poliittiset navat yhteiskunnassa olisivat vain Putin ja Navalnyi, silloin vasemmisto on hävinnyt täysin ja menettänyt roolinsa Venäjällä. Niin ei saa käydä. On meidän poliittinen vastuumme tehdä kaikki voitavamme, ettei oikeisto saisi yksin asemaa oppositiona.
Minkä uskot olevan Venäjän kommunistisen puolueen tulevaisuus? Haluatteko Vasemmistorintamassa radikalisoida sen, hajottaa sen vai yrittää vallata sen?
– Se on edelleen abstrakti kysymys. Tietysti ajattelemme kaikkia näitä eri vaihtoehtoja. Mutta ennen kaikkea on sanottava, vaikka olen koko elämäni vasemmistoaktivistina vihannut kommunistipuoluetta sen kaiken korruptoituneisuuden ja taistelumme pettämisen takia, että ymmärrän meille kaikille olevan vielä pahempi, jos puolue romahtaisi kokonaan. Se aiheuttaisi kriisin koko Venäjän vasemmistossa. Meidän ei pidä uskoa, että automaattisesti ilmestyisi uusi ja parempi vasemmistovaihtoehto, jos vanha stalinistipuolue äkkiä häviäisi. Ei, olemme nähneet useita esimerkkejä entisissä neuvostotasavalloissa, kuten Moldaviassa, Georgiassa ja viimeksi Ukrainassa, missä kommunistipuolueet on täysin tuhottu. Tuloksena on ollut vain, ettei näissä maissa ole enää mitään vasemmistoa. Ajatelkaa itse, jos Ruotsissa sosialidemokraatit katoaisivat, luuletteko että Vasemmistopuolueesta tulisi automaattisesti silloin suurempi ja vahvempi? Ei, Ruotsin vasemmistosta tulisi vielä heikompi ja eristyneempi, sanoo Aleksei Sahnin.
– Mutta jos katsomme vasemmiston kansainvälistä kehitystä nyt, näemme että menestyksekkäin resepti on ollut radikalisoida vakiintuneita sosialidemokraattisia puolueita. Kuten Jeremy Corbyn on tehnyt Labourissa Britanniassa juuri nyt. Hän on, aivan kuten Bernie Sanders USA:ssa, herättänyt toivoa tuhansissa ihmisissä, joista on jälleen tullut poliittisesti aktiivisia ja jotka radikalisoivat liikettä. Se olisi historiallinen mahdollisuus myös Venäjällä kommunistipuolueen ympärillä.
Voiko Pavel Grudininista tulla sellainen johtaja?
– Me Vasemmistorintamassa näemme Grudininin vain tilapäisenä poliittisena hahmona. Hän ei ole meidän ihannejohtajamme. Kun toverimme vasemmistossa nyt arvostelevat meitä siitä, että tuemma häntä vaikkei hän ole tarpeeksi vallankumouksellinen, kyseessä on vain tyhjä ja typerä arvostelu. Me vähät välitämme hänestä henkilönä. Hän on vain symboli sille, että jokin uusi voi olla alkamassa, sanoo Aleksei Sahnin.
– Voimme verrata sitä Ranskan vallankumoukseen. Alussa esiintyivät maltillisimmat johtajat, kuten Lafayette ja Mirabeau, eikä luokkien välillä ollut mitään selvää yhteenottoa. Se oli kuitenkin alku prosessille, josta tuli yhä vallankumouksellisempi. Totta kai me näemme useita enemmän tai vähemmän radikaaleja liikkeemme edustajia ja ehkä me lopulta saamme itse merkittävän roolin. Olemme aivan kuin jakobiineja, jotka odotamme aikamme koittavan.
Per Leander
Sosialistiliitto 